Tupalat Tallinnassa

Perjantai iltana piti leipoa pullaa. Kardemumma oli päässyt loppumaan, eihän siitä mitään silloin tule, joten petivaatteet auton kyytiin ja kohti laivasatamaa. Mausteet nimittäin ovat melko edullisia Virossa.
Satamaan saavuttiin ajoissa, tällä kertaa otettiin myös hyttipaikka, vaikkei matka kestäkään kuin vajaa kolme tuntia, onhan ainakin sitten paikka mihin päänsä kallistaa, jos alkaa unettaa.
Laiva saapui Tallinnaan puoliltaöin ja satamaselvitysten jälkeen ajoimmekin suoraan Piritan vierasvenesataman parkkipaikalle yöksi.
Alue oli täynnä, mutta saimme auton ujutettua aallonmurtajan päähän meren äärelle.
Tuuli oli illan aikana yltynyt lähelle myrskylukemia, auton keulapeite lepatti ja paukkui ikkunaa vasten, mutta eipähän kuulunut muita ääniä häiritsemästä yöuntamme.
Aamulla tietty herättiin jo kukonlaulun aikaan, tuuli jatkoi puhkumistaan joten kaffet keitettiin autossa sisällä.
Kaupat olivat vielä kiinni, ajoimmekin Tallinnan keskustorille ja ostimme sieltä ämpärillisen isoja kanttarelleja hintaan 1.5euroa/litra.
Sitten lähdettiin kulttuurikierrokselle ja ajettiin Tallinnan kupeessa olevaan Maardun kaupunkiin ja siellä Kallaveren taajamaan. Sieltä löytyi komealla paikalla oleva Arkkienkeli Mikaelin kirkko.
Virossahan toimii kaksi ortodoksista kirkkokuntaa. Moskovan patriarkaatin alainen Viron Ortodoksinen kirkko ja Konstantinopolin alainen, itsenäinen Viron Apostoolinen Ortodoksikirkko.
Kirkkojen kesken käydään välillä kiivastakin sanasotaa ja kuten nimistäkin voidaan päätellä, Moskovasta johdetussa kirkossa enemmistö seurakuntalaisia on venäjänkielisiä.
Myös komeimmat ja hyväkuntoisimmat kirkkorakennukset kuuluvat Moskovan kirkolle, sekin lienee yksi syy huonoihin väleihin. Tässä kuvassa tummalla olevat kirkot ovat Moskovan, valkoiset taas Viron omia kirkkoja.
Tämä Maardun kirkko kuuluu siis Moskovan patriarkaatille.
Maardusta ajettiin toiseen Tallinnan lähiöön, Nõmmeen jossa sijaitsee, niin ikään Moskovalle kuuluva Johannes Kastajan kirkko.
Kirkossa oli juuri menossa palvelus, joten tyydyimme kurkkimaan vain ovenpielestä.
Hengellisen ravinnon jälkeen oli aika siirtyä Selverin hypermarkettiin ostamaan sitä maallista mammonaa, kardemummaa. Tosin tuli muutakin ostettua, kaksi ostoskärryllistä ja kahviossa nautittiin lettuja kinkun ja juuston kanssa. Jo vähän suolet kurnivatkin.
Toinenkin marketti koluttiin, että saatiin autoon lisää painoa ja sitten ajettiin Tallinnan keskustaan, jossa osoitteessa Liivalaia 38 sijaitsee Jumalanäidin Kazanilaisen Ikonin kirkko aivan Olümpia-hotellia vastapäätä.
Kirkko on Tallinnan vanhin säilynyt puukirkko ja kuuluu sekin Moskovan alaisuuteen. Kirkko oli remontissa ja ovet lukossa.
Kumma kun reippailu ja ulkoilu kirkkomailla tekee nälkäiseksi, nyt ajettiin Piritan rannoille kahvin keittoon. Kunnon leivoskahvien jälkeen suunnattiin taas keskustaan. Ensin tankattiin tankki täyteen, mutta kas, Tallinnassa dieseli maksaakin jo enemmän kuin Suomessa. No tankattava oli ja sitten taas kirkonmetsästykseen.
Matkamme ainoa Viron Apostoolisen ortodoksikirkon kirkkorakennus löytyi aivan sataman suulta puiden keskeltä.
Pyhien Simeonin ja Hannan katetdraali on Viron Apostoolisen ortodoksikirkon pääkirkko ja vielä hieman keskeneräinen. Freskoja maalattiin rakennustelineillä ja muutenkin hommat olivat keskentekoisia. Neuvostovallan aikaan rakennus on toiminut mm. voimistelusalina ja autokorjaamona, joten ymmärrettävistä syistä johtuen puuhaa riittää.
Koska laivan lähtöön oli vielä hetki aikaa, kurvasimme autollamme vanhaan kaupunkiin Toompean mäelle, jossa pysäköinti on visusti kielletty. No presidentin auton paikka oli tyhjä, lienee Ilves kesämökillään ja koko eduskunta lomilla, Riikikogun pihalla saattoi hetken autoa seisauttaa ja tarkastella Moskovan patriarkaatin pääkirkkoa Virossa, Aleksanterin Nevskin katetdraalia.
Katedraali on Tallinnan suurin kupolikirkko, ja se pyhitettiin Novgorodin ruhtinaan Aleksanteri Nevalaisen muistolle. Kirkon tornissa on yhteensä 11 kelloa, joista yksi on Viron suurin. Se painaa lähes 15 tonnia ja on noin kolme metriä korkea.
Ei ehtinyt lappuliisa tulla, pääsimme ajamaan satamaan i lman sakkolappua.
Laivaan pääsimme ensimmäisenä, hyttipaikkakin oli taas maksettu ja paluumatka sujui leppoisasti.
Kotona olimme lauantai-iltana ennen yhtätoista, runsaan vuorokauden kauppareissu oli tehty.

Seikkailijat Savonmaalla

Yhtäkkiä perjantai-iltana alkoi tehdä mieli Hanna Partasen kalakukkoa.
No niitähän saa Kuopion torilta. Äkkiä retkivehkeet autoon ja matkaan. Pimenevästä illasta ei voinut puhua, aurinko paahtoi täydeltä terältä ja lämpötila kipusi hellelukemiin, vaikka kellon mukaan oli jo ilta.
Mikkelistä käännyimme välillä kulkemaan Pieksämäen kautta, josko siellä olisi jotain näkemistä. Turha toivo, samaa pusikkoa tämänkin tien varrella.
Pieksämäellä ajeltiin hetki ristiin rastiin, mutta eipä mitään sykähdyttävää jäänyt mieleen. Onneksi kuitenkin oli Hesburger, josta saimme iltaevääksi pekonijuustohampurilaisateriat, siinäpä huikopalaa kerrakseen.
Vähän ennen Suonenjokea löytyikin sopiva vanhan tien pohja, jonne automme parkkeerasimme ja sitten olikin aika yrittää saada hetki nukuttua täydellä vatsalla ja helteessä, joka vielä iltakymmeneltä oli +20, autossa sitäkin enemmän.
Yöksi oli luvattu sadetta, mutta mitä kukkua, aamu valkeni pilvisenä mutta poutaisena. Aamutoimien aikana tuli kuitenkin muutama tippa vettä, mutta sitten sekin lysti loppui.
Lähdimme kohti Kuopion toria. Nämä savolaisveijarit ovatkin aamu-unisia, puoli kahdeksalta vasta muutama kauppias viritteli kojuaan torille, onneksi sentään saimme aamukahvit ja -sämpylät takaoven kautta.
Myös se Hanna Partasen kalakukko saatiin ostettua, tosin hinta oli aika huima, 19 euroa/kg ja kilon kukko ei vielä kummonen ole.
Keskustan kaupat aukenivat vasta kymmeneltä, lähdimmekin siis tutustumaan Kuopion ympäristöön.
Sattumalta löysimme Siilinjärven Toivalan kylästä Jumalansynnyttäjän Kuolonuneen Nukkumisen Tsasounan pienen kinttupolun päästä. Kuinkahan sinne umpihangessa ja rollaattorilla mahtaa päästä? Kai se on sitä kilvoittelua...
Lentokentän päässä katselimme hetken Suomen Ilmavoimien vanhan Fouga Magister harjoitushävittäjän taitolentoesitystä. Näitä koneita Suomessa ei ole enää lentokuntoisena kuin kaksi.
Sitten naputeltiin navigaattoriin Ortodoksisen kirkkomuseon osoite ja annettiin koneen viedä.
Museo löytyikin, kuvaus sisällä totta kai kielletty, mutta saipa ulkoa kuvan.
Sisällä oli kahdessa kerroksessa paljon mielenkiintoista vanhaa esineistöä luovutettuun Karjalaan jääneiden luostareiden, Valamon, Lintulan ja Konevitsan luostareista sekä myös pohjoisesta, Petsamon pikkuluostarista.
Kirkollisen annin jälkeen etsimme kotvan aikaa Kuopion keskustasta ortodoksista lahja- ja kirjamyymälää, muttei löydetty.
Kauppahallikin oli jo auki, sieltä saatiin ostetuksi italialaista raakamakkaraa, sitä kun grilliin heittää, muuttuu paatuneinkin kasvissyöjä lihansyöjäksi.
Läheltä matkustajasatamaa löytyi vielä Pyhän Nikolauksen katedraali, ovet tiukasti lukossa.
Kuopio oli nähty, siispä kalakukolla varustettuna lähdimme kohti kotia.
ABC Pitkälahdessa söimme grillihärkää ja ABC Juvan ohi ei kerta kaikkiaan pääse poikkeamatta samoissa tiloissa olevaan Q-point elämysmyymälään. Siellä myydään kaikkea tarpeetonta kodin sisustustavaraa kalliiseen hintaan.
Vielä kun poikkesimme Ristiinan Realisointikeskuksessa ostamassa halvalla lisää roinaa niin kohta jo olimmekin taas kotona. Ihan ei keritty olla matkalla vuorokauttakaan, parikymmentä minuuttia jäi vaille

Türiin ja takaisinkin

.
Sankarimatkaajat seikkailevat vaikka sairaanakin. Nimittän virus iski. En tiedä liekö sika- vai lintuinfluenssa, ääni katosi, kuume seilaa ylös ja alas, päätä särkee ja vapisuttaa.
Mutta koska liput oli jo tilattu ja maksettu - matkaan vaan.
Lähdimme petiautolla perjantaina illan hämärässä ja paria tuntia myöhemmin jonottelimme taas laivaan Helsingin Katajanokalla.
Koska laivaan jonottivat kaikki muutkin, autoja oli satamäärin, teimmekin yhteistuumin päätöksen, että jäämmekin auton petiosastolle huilaamaan laivamatkan ajaksi.
Kiellettyähän autokannella olo on matkan aikana, mutta autossa on tummennetut lasit ja vielä verhotkin, kuka meitä sieltä näkee?
Vihdoin iltayhdeksältä ajelimme ramppia pitkin laivan uumeniin. Olimme tekevinämme lähtöä autolta ja kun silmä vältti, hyppäsimme takaosaan ja verhot kiinni ja peiton alle.
Laiva lähti ja koneiden hurinassa oli mukava vällyn alla huilata ja jopa torkahtaakin. Tunnin päästä heräsimme hiestä valuen, kuuma oli kuin saunassa. Ikkunat raolleen ja takaovea auki, mutta ei sekään auttanut, koko autokansi oli lämmin kuin turkkilainen höyrysauna. Melkein auton vieressä vielä isot lämmityskennot puhalsivat lisää kuumaa ilmaa.
Loppumatka menikin sitten hikeä kuivatellessa mutta viimein puoliltaöin laiva saapui Tallinnan satamaan ja lastausluukut aukaistiin, sieltäpä puhalsi virkeä raikas tuuli.
Ulos jonottaessa seurasimme erästä virolaiskuskia, joka väkisinkin olisi halunnut etuilla jonossa, yritti peruutella autoaan joka väliin. Laivan henkilökunta sai vähän väliä olla tuuppimassa autoa takaisin. Lopulta kuskilta paloi hermot ja lähti tekemään valitusta ties minne. Sillä aikaa mekin sitten jo pääsimme ulos ja ajelimme läpi öisen kaupungin. Liikennettä oli enemmän kuin päiväsaikaan, mutta kohta jo köröttelimme kohti 100km päässä siintävää Türin kaupunkia ja sen puutarhamessuja.
Kylä toisensa jälkeen ohitettiin, onneksi hirvet ja peurat pysyivät pois tieltä ja vihdoin vähän ennen kahta aamuyöllä kurvasimme messualueen portinpieleen. Sitten vaan valot sammuksiin, riittävästi vaatetta päälle - ulkona oli 2 astetta lämmintä, eikä autossa ole mitään lisälämmittimiä - ja sitten vaan paksujen peittojen alle muutamaksi tunniksi nukkumaan.
Aamulla heräsimme nenä huurussa, muutoin kyllä tarkeni nukkua. Auton ulkopuolella olikin sitten toinen juttu. Maa oli kuurassa ja valkoisena, auton ikkunatkin jäässä, melkoinen halla ollut johonkin aikaan aamuyöllä.
Kaffepannu porisemaan kaasukeittimeen, jotta taas saisimme omat sisäiset koneemme käyntiin.
Puutarhamessut eivät olleet vielä avattu, lipunmyyjäkin taisi vielä nukkua, kun jo marssimme alueelle. Paleltuineita kesäkukkia, jäisiä orvokkeja ja käpristyneitä tomaatintaimia näkyi monessa paikassa, onneksi osa myyjistä oli illalla suojannut tuotteensa harsolla tai nostellut ne autoonsa yön ajaksi.
Olemme käyneet nyt 7 vuoden ajan joka kevät täällä Türissa näillä messuilla ja ainakin näin harrastaja-pihanlaittajan näkövinkkelistä messut ovat menneet koko ajan huonompaan suuntaan. Yhä enemmän ja enemmän alueelle on tullut kaljatelttoja, pomppulinnoja ja ihmeraastimen myyjiä. Suuret puutarhatukut tarjoavat aarikaupalla samaa ja mielikuvituksetonta tusinakukkaa kuin muutkin.
Paikalliset mummut ja papat itsekasvattamine taimineen ja omalta pihalta kaivettuine juurakoineen on tungettu aina vain pienemmälle alalle.
Kai tämä on sitä nykyaikaa.
Oma automme täyttyi tuota pikaa mummojen taimista, takaisin mennessä emme enää voisi huilata auton kyydissä laivamatkaa.
Kymmenen jälkeen oli messualue jo täynnä vierailijoita, kapeilla käytävillä ei päässyt eteen eikä taakse. Lopetimme siis kulutusjuhlan ja lähdimme kohti Pärnua.
Viime vuodelta oli mielessä paikka, jossa kasvoi valtoimenaan villejä kevätesikoita, lapiokin oli varattu kaivuutöitä varten autoon mukaan.
Joku muukin oli ehkä käynyt esikoita kaivamassa, paikalle oli nyt ilmestynyt yksityisalueen kyltti ja pääsy kielletty.
No sitten vaan vauhdilla Pärnun torille, jossa vielä papat ja mammat myivät meille jokusen taimen ja pussillisen siemenperunoita. Muutakin mukavaa tuli ostettua Pärnun marketeista ja tuhlattu viimeiset Viron kroonit, sitten keula kohti Tallinnaa.
Matkalla muistui toinenkin kevätesikkopaikka erään levähdysalueen pusikossa ja siellähän niitä oli. Maa oli kyllä sen verran kovaa, että lapiokin katkesi, saimme kuitenkin jokusen taimen pussiin kaivettua.
Satamassa pääsimme melkein heti ajamaan laivaan, vaikka lähtöön oli vielä tunti aikaa (hienoa Viking Line!) ja sitten vaan tylsänä istuttiin koko matka ruokailijoille varatussa pöydässä ryyppäämässä vuoron perää vesilasista paheksuvien ruokailijoiden harmiksi.
Lopulta illalla yhdeksän jälkeen pääsimme taas ajamaan moottoritietä kohden kotia ja ennen yhtätoista oltiinkin jo väsyneinä mutta onnellisina oman kodin lämmössä viltti korvilla unten mailla.