Perinneradioita Petäjävedellä

24.5.2013 perjantai

Kevään ensimmäinen vaunumatka suuntautui perinteitä kunnioittaen Petäjäveden Radiomuseolle.
Lähdimme ajelemaan perjantaina töiden jälkeen ja nyt ensi kertaa vetoautossa oli vakionopeudensäädin. Hyvin ja tasaisesti se vaunua veti jyrkätkin ylämäet.
Leivonmäen Teboililla käytiin syömässä jätskit ja sitten jo kohta olimmekin Jyskän Varastomyynnin pihalla. Kotvan aikaa sai tehdä peruutusharjoituksia ennenkuin sopiva parkkitila löytyi.
Kaupasta ostelimme kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa ja sitten ajoimmekin jo pääteasemallemme, Petäjäveden entisen kunnalliskodin aitan nurkalle, jonne saimme leirimme pystyttää.

Aurinko jo laskee koivikon taa

Keittelimme vielä iltakahvit ja sitten unten maille.


25.5.2013 lauantai

Aamulla aikaisin jo ensimmäiset rompemyyjät virittelivät myyntipaikkojaan ja virallisen avausajankohdan, kello 9.00 aikaan kaikki myyntipaikat olivat jo täynnä.
Kaukaisimmat myyjät olivat auton rekisterikilven mukaan tulleet myymään vanhoja radioitaan Unkarista saakka

kaikenmoista roinaa ja rompetta

Onneksi ei tälläkään kertaa mitään tarttunut mukaan ja lähdimmekin hyvissä ajoin ajelemaan takaisin kotia kohti.
Poikkesimme sentään Viherlandiassa taimiostoksilla ja Leivonmäen Teboilin takapihalle keittelimme kahvit. Kotona oltiin jo alkuiltapäivästä.

Nyaralás utazásként Magyarországon

Lähdimme viettämään Johannan merkkipäivää Unkarin pääkaupunkiin, Budapestiin.

16.2.2013 lauantai

Aamulla oli muutama aste pakkasta ja tiet kuivat kun huristelimme kohden lentokenttää. Kentän kahvilassa juotiin aamukahvit ja sitten olimmekin jo Finnairin lennolla AY 2753 matkalla kohti Unkaria. Koneemme oli pieni 100-paikkainen Embraer 190.
Koneessa tarjoiltiin aamiainen ja runsaan kahden tunnin lennon jälkeen laskeuduimmekin aurinkoiseen Budapestiin.
Lumesta ei ollut tietoakaan ja paikka paikoin nurmikkokin vihersi.

Hotellin mersu

Kentällä meitä oli vastassa hotellimme musta Mersu ja kohta jo kiisimmekin kohti keskustaa.

Hotellimme, Royal Corinthia, oli vieläkin upeampi kuin kuvista saattoi päätellä.

Royal Corinthia

Knallihattuinen ovimies tarttui heti laukkuihimme ja vei ne sisälle, jossa pääsimme ilmoittautumaan asukkaiksi.

Olo oli kuin jostain Hercule Poirotin filmauksista, kantajat ja hotellipalvelijat pyörivät ympärillämme ja kumartelivat melkein maahan asti.
Itse emme saaneet laukkujamme huoneeseen kantaa, vaan kantaja toi ne hetken päästä kuljetuskärryllä huoneeseen saakka.

Laukkukärryt

Olin etukäteen tilannut Johannan yllätykseksi huoneseemme kimpun erilaisia kukkasia ja syntymäpäiväkakun kahdelle, hotelli oli lisäksi halunnut onnitella Johannaa pullolla kuohuviiniä.

Yllätys Johannalle

...kyllä maistuu...

Hetken aikaa äimisteltiin hotellia ja sitten jo lähdimme tutustumaan lähiseutuun.

Budapestin metro on maailman toiseksi vanhin, heti Lontoon jälkeen ja niinpä suuntasimme lähimmälle metroasemalle.

Asemalta ostimme viikon piletit, jolla sai ajaa metrolla, raitiovaunulla ja bussilla niin paljon kuin lystää.
Monet Budapestin metroasemat ovat 1800-luvun asussaan, kaikkea vanhaa ei sentään ole hävitetty.

Oktogonin metrolaituria

Kävimme myös katsomassa Tonavan rantaa ja ajelimme huviksemme metrolla edes takaisin.
Erään aseman lähettyvillä oli suuret markkinat, joita aikamme tutkailtiin.
Emme vielä tunteneet kaupunkia, joten kävimme syömässä BurgerKingissä iltapalaa ja paikallisesta Spar-kaupasta ostettiin vielä limua hotellihuoneeseemme.

Kun tulimme takaisin hotellille, oli huonepalvelija avannut sängynpeitteen valmiiksi, taitellut vessapaperirullan pään koristeeksi ja laittanut verhot ikkunan eteen. Onpa tyylikästä palvelua.

Hotellissamme oli myös oma kylpylä, jonne pääsi yksityishissillä, ettei tarvitse kylpytakki päällä kuljeskella pitkin hotellia. Kylpytakit ja tossut oli jotain lasten kokoa, tilasimme suuremmat palvelutiskiltä.

Hotellin kylpylän uima-allas

Aikamme pulikoituamme porealtaissa ja höyrysaunoissa palasimme huoneeseen ja nautimme ostamaamme sitruunalimua...joka olikin sitruunanmakuista kaljaa. No veihän sekin janoa.
Kyllä sitten uni maistui yli 2 metriä leveällä vuoteella


17.2.2013 sunnuntai

Koska huoneeseemme kuului myös täydellinen aamupalavarustus ja olimme illalla ostaneet hieman purtavaa, keittelimmekin aamuteet itse. Aamutoimien jälkeen heitimme repun selkään ja lähdimme kaupungille.
Budapestissa on asukkaita lähes kaksi miljoonaa, joten metrojen lisäksi kaupunki on panostanut myös raitiovaunu- ja bussiliikenteeseen. Kaupungin alueella kulkee yli 30 raitiovaunulinjaa ja uusimmat vaunut ovat 54-metrisinä maailman pisimpiä.

Pitkiä ratikoita

Koska lippumme kelpasivat myös niihin, hyppäsimme hotellin edustalta vaunun kyytiin.
Matkasimme Maalaisten Markkinoille, jotka pidetään sunnuntaiaamuisin vanhassa rähjäisessä kapakassa ja sen sisäpihalla.

maalaisten markkinoilla

Oli siellä roinaa jos jonkilaista, mutta myös myytävää sienistä ja hunajasta kotitekoisiin makkaroihin.

Minulle oli ennen matkaa kerrottu, että kannattaa maistaa Unkarilaista viinaa nimeltään Unicum ja kun sitä eräässä kohtaa oli myynnissä, otimme 4cl ryypyn puoliksi. Juoma oli jonkinlaista yrttiviinaa, vahvaa ja kamalan makuista, mutta saimme sentään paukun juotua. Huh mitä ainetta.
Taas hypättiin ratikkaan ja ajeltiin maisemia katsellen suurelle kauppahallille, mutta se olikin sunnuntaisin suljettu. Kävelimme sitten kaupungin katuja pitkin Astoria-hotellin lähettyvillä olevaan pieneen kahvilaan, jossa nautimme lisää aamiaista. Ulkoilma ja kävely tekee nälkäiseksi.
Eikä aikaakaan kun taas istuimme ratikan kyydissä, kunnes eräällä pysäkillä poisjäänyt herrasmies kertoi meille moneen kertaan: "Ez az utolsó megálló!!". Emme siitä mitään ymmärtäneet ennekuin eräs rouva englanniksi meille esitti että tämä on päätepysäkki....
Kuinkahan kauan olisimme tyhjässä vaunussa istuneet ennenkuin olisimme itse tajunneet?
Päätepysäkiltä kävelimme Pyhän Tapanin Basilikalle, joka on Budapestin suurin kirkko. Kirkkoon mahtuu kerrallaan 8500 ihmistä ja se on roomalais-katolinen kirkko.

Basilikan tunnelmaa

Kartan mukaan lähistöllä olisi myös juutalaisten suur-Synagoga, semmoisessa emme ole vielä käyneetkään. Synagooga löytyikin, mutta sisäänpääsyksi pyysivät semmoisia summia, ettei katsottu aiheelliseksi mennä turvamiesten kopeloinnin ja metallinpaljastimien läpi vaikka synagooga onkin maailman toiseksi suurin.

Synagooga

Hiippailimmekin takaisin hotellille päin ja kävimme juomassa iltapäiväkahvit Starbuck-kahvilassa.
Hotellilla pukeuduimme taas kylpytakkeihin ja kävimme kylpylän puolella porealtaissa huuhtomassa kaupungin pölyt pois.
Sitten oliki aika pukea ykköset päälle ja siirtyä hotellin ravintolaan, jonne meillä oli pöytävaraus.
Alkupaloiksi otimme kirkasta gulassia ja pääruoaksi grillattua härkää paikallisen punaviinin kanssa.

Kippis ja Onnea

Enpä ole niin hyvin valmistettua lihaa syönyt koskaan ennen. Olin kertonut etukäteen syntymäpäivänvietosta ravintolalle ja nyt ravintola halusikin tarjota meille lasilliset kuohuviiniä.
Sitten tuli Johannalle seuraava yllätys kun tarjoilija toi suussasulavan syntymäpäiväkakun jälkiruoaksi.

puhkun ja puhkun

Kakun kanssa otimme palan painikkeeksi lasilliset makeaa Tokaji-viiniä.
Lähes kahden tunnin ruokailuhetken päätteeksi olikin jo aivan voipunut olo ja siirryimmekin huoneeseemme unten maille.

Herrasväki siirtymässä huoneeseensa

18.2.2013 maanantai

Aamupala valmistettiin taas omassa huoneessa ja sitten oli aika lähteä katsomaan josko kauppahalli olisi tänään auki. Parilla eri ratikalla kun ajettiin, tosin jäätiin yhtä pysäkkiä liian aikaisessa pois, niin jo olimme hallin nurkalla.
Ja jopa oli kauppahalli!

Kauppahallissa

Kahdessa kerroksessa vanhaa rautatieasemaa muistuttavassa hallissa oli myynnissä vaikka mitä.
Tietenkin kaikenlaista paprikaan liittyvää, mutta myös salamia ja muuta  makkaraa myytiin kymmenissä osastoissa. Yläkerta oli pyhitetty matkamuistoille ja käsitöille ja sieltä löytyi myös muutama kahvibaari, josta saimme täydennystä aamupalaamme.

Paprikajauhoja ym.

Moni myyjä osasi muutaman sanan Suomea ja hinnatkin olivat kohdallaan.
Sitten päätimme lähteä kaupungin ulkopuolella olevalle suurelle antiikkikirppikselle. Ratikalla ensin ja sitten puolituntia rämisevällä bussilla ja olimmekin perillä.

Eipä ollut montaa myyjää näin arkena, mutta muutamissa kojuissa näimme semmoista antiikkia ja suihkulähdettä myynnissä, että jos olisi ollut pakettiauto, niin helposti olisi saanut tavaratilan täyteen.

Antiikkia antiikkia

Rämisevällä bussilla taas keskustaan ja sitten olikin aika käydä syömässä tulisia kanansiipiä KFC-ravintolassa.

Matka jatkui taas ratikalla paikalliseen kiinakeskukseen, jossa tuhannet kiinalaiset myivät suoraan merikonteista piraattifarkkuja ja aurinkolaseja. Mistä niille kaikille löytyy ostajia?
Väsymys jo alkoi tuntua jaloissa, joten hiippailimme välillä hotellille päiväunille muutamaksi hetkeksi.

Illansuussa hyppäsimme jälleen hotellin edustalta raitiovaunuun ja ajoimme Läntisen Rautatieaseman tuntumassa olevalle jättikokoiselle ostoskeskukselle.
Tämä WestEnd-niminen tavarataivas oli kyllä unohtumaton elämys. Yli 400 liikettä saman katon alla, niistäkin yli 200 vaateliikettä.

WestEndin kauppakeskuksessa

Taisi siinä Johannallakin olla valinnanvaraa. Kauppoja ja ravintoloita monessa kerroksessa, 14 elokuvateatteria ja 50 urheilukauppaakin. Kyllä siinä maalaispoikaakin ihmetytti.
Takaisin päin matka tehtiin kävellen ja kaupunkivilinää seuraten. Välillä poikettiin pizzalle ja sitten kun hotellissa vielä kävimme kylpylässä lillumassa, ei tarvinnut unta kauaa houkutella.

19.2.2013 tiistai

Jo perinteeksi muodostunut omatekoinen aamupala huoneessa ja sitten taas ratikan kyytiin. Hotellimme sijatsi siis Pestin puolella, nyt ajoimme sillan yli Budaan ja sen linnavuorelle.
Linnavuorella sijatsee vanha kuninkaanlinna ja kaikenmoisia vanhoja rakennuksia.

vanha kuninkaanlinna

Yksi komeimmista on varmaankin Matteuksen kirkko, joka valkoisena hohtaa koko kaupungin ylle.
Valitettavasti tämäkin kirkko oli kiinni, eikä sisätiloihin päässyt tutustumaan.

Matteuksen kirkko

Linnavuorelta oli myös mahtavat näkymät Pestin puolelle ja esimerkiksi Parlamenttitalo näkyi kaikessa komeudessaan.
Aamupalan jatko nautittiin Linnavuorella osuuskaupan yläkerran kahvilassa syömällä Unkarilainen kylmä lautanen, makkaroita, kinkkua, juustoja ja salaatteja.
Budasta ajeltiin taas Pestin puolelle ja käytiin uudestaan kauppahallissa ostelemassa tuliaisia ja muuta tarpeellista. Kaupunkia kierreltiin ja nähtävyyksiä katseltiin ja poikettiin maailman kauneimmaksi nimitettyyn kahvilaan. Kahvila on nimeltään New York ja sijaitsee satumaisen Boscolo-hotellin kupeessa.

Boscolo

Siellä sitä oli mukava ryystää erikoiskahvia ja katsella kadun vilinää.

New York kahvila

Lopun iltapäivää huilasimme taas hotellilla ja illansuussa lähdimme metrolla Szechenyin kylpylään. Kylpylä on kuuluisa kuumista ulkoaltaistaan ja kun ilman lämpötila oli vain muutama aste, kuulosti lämmin kylpy houkuttelevalta.
Kylpylä on vanhaa antiikin linnaa muistuttava rakennus ja vain sisäpihalta nouseva höyry paljastaa sen kylpyläksi.
Ensialkuun Johanna kävi syöttämässä jalkojaan nyppijäkaloille, jotka nälkäisinä popsivat kuollutta ihokudosta ja sitten muutama mutkan kautta olimmekin jo kylpylässä.

Piranjoita?

Sisällä oli eri lämpöisiä hoitoaltaita ja pienen etsiskelyn jälkeen löysimme uloskin.
Ulkoaltaan lämpötila oli 38 astetta ja vesi tuoksui lievästi mädälle kananmunalle, mutta oli siellä herkullista kellua.

pulikointia ulkoaltaassa

Melkein kaksi tuntia siellä jaksoi pulikoida, sitten suuntasimme taas kohden keskustaa. Matkalla etsittiin erästä kuuluisaa ravintolaa, muttei löydetty vaan taas oli tyytyminen KFC:n tulisiin kanankoipiin. Hyviähän nekin olivat.
Illalla käytiin vielä hotellimme omassa kahvilassa kokeilemassa miltä maistuu paikallinen viina, Palinka.  Hyh. Ja sitten nukkumaan.


20.2.2013 keskiviikko

Aamiaisen jälkeen lähdimme vuokraamaan autoa. Hotellilla oli oma autovuokraamo ja sieltä saimme lopulta käyttöömme piskuisen Fiat Pandan. Kun muodollisuudet oli hoideltu, pääsimme mukaan Budapestin liikenteen hullunmyllyyn.
Aamuruuhka oli juuri parhaimmillaan, mutta muun liikenteen seassa vailla päämäärää oli mukava ajella.
Lopulta löysimme huoltoaseman, josta saatoimme ostaa kaupungin ja koko maan kartat, jos satuttaisiin eksymään.

Aikamme ajeltuamme löysimme tutun Lidlin, jossa poikkesimme ostamassa matkaevästä.

Fiat Panda ja Lidl

Muuten oli samanlainen kuin Suomessakin, hyllyjärjestystä myöden, mutta yhden käytävän verran leveämpi, siellä kun myytiin muiden tavaroiden ohessa viiniä ja muita alkoholijuomia.

Matka jatkui lentokentän aidan viereen, minä kun haluan valokuvata eri maiden radiomajakoita. Parkkeerasimme tarkkailukameran ulottumattomiin ja aidan raosta sain muutaman kuvan napsittua, sitten kentän turva-auto ilmestyi näkyviin. Peruuttelimme puoli kilometriä takavasemmalle ja saimme karistettua seuraajat.

radiomajakan antenneita

Kentän toisessa päässäkin oli antenneita kuvattavaksi mutta nyt ilmaantuikin jo poliisiauto vilkut päälle vierellemme. Levitin Unkarin karttaa poliisisedälle ja kädet huitoen kyselin tietä Üllön kylään. Poliisiakin nauratti ja neuvoi tien ja ajoi pois.
Kuvaaminen sai riittää ja ajelimme maaseudulle katsomaan löytysikö sieltä aitoa Unkaria.

polle polle

Muutamat hevospelit nähtiin, muutoin oli maaseutukin jo modernisoitunut Lidleineen ja Spar-kauppoineen.
Löytyipä sentään eräästä kylästä pikkuinen ruokapaikka, jossa nautimme aitoa punaista ja tulista gulassia hikeä otsalta pyyhkien.

Gulassipaikka

Lopulta päädyimme takaisin Budapestiin ja hotellikin löytyi kun hetken ajettiin ympyrää pitkin kaupungin katuja. Luovutimme auton pois ja kävimme pienillä päiväunilla huoneessamme.
Illalla olikin sitten taas virkeä olo ja ajoimme ratikalla Budaan, josta löytyi Budapestin toiseksi suurin ostoskeskus; Mammut. Siellä oli vain 330 liikettä, mutta kyllä niissäkin sai ajan kulumaan.

Mammutti

Iltapalaa haukattiin ravintolakerroksessa, jossa oli yli 30 eri ravintolaa ja sitten ajeltiin takaisin hotellille. Kylpylä kutsui ja kävimme hetkeksi rentoutumassa porealtaissa ja saunoissa ja sitten taas peiton alle.


21.2.2013 torstai

Aamuteen jälkeen kävelimme lähimmälle metroasemalle ja ajelimme katsomaan Unkarin kuuluisinta ravi/laukkarataa, jossa jo kuningaskunnan aikana järjestettiin kilpailuita.

laukkaradan kulmaa

Eipä sinne paljon näkynyt, portit olivat kiinni ja ainoastaan metropysäkin pienestä ikkunasta näkyi pieni pala rataa. Muutama hassu hevonen siellä harjoitteli, muutoin oli hiljaista.

Ajettiin sitten takaisin keskustaan ja käytiin tutustumassa serbiortodoksien kirkkoon ja muihin vielä käymättömiin nähtävyyksiin. Aamuvälipalaksi käytiin ottamassa kaffet ja lämpimät voileivät eräässä kahvilassa ja tutustuttiin eri liikkeiden valikoimiin viimeisiä rahoja tuhlataksemme.

Sitten takaisin hotellille, jossa laukkujen pakkaus alkoi. Nälkäkin taas oli, vaikka koko ajan on syöty, nyt päätimme etsiä sen kuuluisan ravintolan. Ja löytyihän se Budan puolelta erään Tonavan sillan kupeesta.

Trofea Grill Etterem

Siellä sai syödä ja juoda niin paljon kuin jaksoi samaan hintaan. Ruokalajeja oli kuulemma yli sata ja juomaksikin sai ottaa viiniä, olutta, shampanjaa tai muuta minkä ehti kurkusta alas kaatamaan. Jälkiruokia oli toinen toistaan komeimpia ja maukkaimpia ja kyllä siellä syötiinkin.

Ravintolan nurkalta hypättiin vielä bussiin, joka ajoi Margaretan saarelle.

Margaretan saari ilmakuvassa, löysin kuvan netistä

Saari sijaitsee keskellä Tonavaa ja on suosittu kaupunkilaisten virkistyskohde. Bussi vei meidät taas metroasemalle ja pian olimme taas hotellimme lähistöllä.

Monessa paikkaa pitkin kaupunkia oli kojuja, joissa myytiin kummallista "rullapullaa", kaulimen ympäri käännettyä taikinapötköä, joka sitten grillattiin kypsäksi ja kieritettiin sokerissa.

"rullapullaa"

Semmoiset  vielä mahaan mahtui ja sitten lyllersimme takaisin hotelliin.

Laukkujen pakkaus jatkui, välillä käytiin kylpylässä pulikoimassa ja sitten viimein saatiin kaikki tavarat pakattua. Sänky taas kutsui ja uni maistui


22.2.2013 perjantai

Kaikki päättyy aikanaan.Aamulla ei ollut enää paljon tehtävissä, piccolo haki laukut ja käytiin tiskillä selvittämässä viimeiset laskut. SItten taas matkattiin hotellin mersulla kohden lentokenttää ja jo oli aikakin, sää oli muuttunut kylmemmäksi ja räntää satoi. Mersukin liukasteli kesärenkaillaan sohjossa ajaessa, mutta turvallisesti pääsimme kentällä.
Pienen odottelun jälkeen kone kiitikin jo kohti pohjoista ja Suomea.
Helsingin päässä oli pilvistä ja muutama aste pakkasta, autokin löytyi lumen alta ja pääsimme ajelemaan kohti kotia.
Torppa oli pystyssä ja postia aika läjä eivätkä putketkaan olleet jäätyneet.
Mukava oli lähteä ja mukava palata kotiin monta muistoa rikkaampana.

Nyt kun kesä mennyt on....

.
....ja syksy saapui.

13.10.2012 lauantai

Ennenkuin vaunu kokonaan joutaa talviteloille, lähdimme vielä yhdelle karavaanimatkalle. Arja-sisko kutsui meidät viettämään viikonloppua Puolustusvoimien leirialueelle Taipalsaareen.
Taisi olla ensimmäinen kerta sitten armeija-aikojen kun ihan luvan kanssa sai mennä armeijan alueelle...

tänne ei ole siviileillä asiaa...

Saimme vaunu ihan vierekkäisille paikoille, hiljaista oli muutenkin näin loppusyksystä, Harvoin pääsee vaunun kanssa näin lähelle rantaa, Saimaan aallot näkyivät vaunun ikkunasta.

maisema ei juuri voisi parempi olla

Sauna laitettiin lämpiämään ja nautittiin illallista; kermaperunoita ja lehtipihvejä kera maistuvan punaviinin.
Saunan lauteilta oli myös suora näköyhteys järvelle. Oli siellä mukava löylyssä istua ja katsella viluisia kalastajia, jotka kiskoivat uistimiaan veneidensä perässä, liekö edes saalista tullut.

Vaunut oli saatu lämpimiksi, mikäpä oli saunan ja maittavan illallisen jälkeen rojahtaa sänkyyn eikä tarvinnut unta houkutella.

Aamulla leiri sitten purettiin ja lähdettiin taas kotia kohti, vieläkö jonnekin mennään vai laitetaanko vaunu talviteloille. Leiripaikalla joku oli vaununsa laittanut talviteloille varmaankin jo kymmenen vuotta sitten.....

Helsinki Rastila

31.8.2012 perjantai

Vielä on kesää jäljellä (?). Suuntasimme vaunumatkamme kohti Helsinkiä ja Rastilan leirialuetta.
Navigaattori taas ajelutti meidät pitkin Vuosaaren keskustoja, mutta lopulta pääsimme perille ja leiriytymään.

Rastilassa

Leirialue oli hyvässä kunnossa, asfaltoidut paikat ja puskat paikkojen välillä. Huoltorakennuksiakin oli monta ja ne olivat todella siistissä kunnossa.
Muutama pitempiaikainen ulkomaalaistaustainen haitarinsoittaja oli todennäköisesti kaupungin laskuun majoitettuna joissain vaunuissa, mutta häiriöksi asti ei ollut.
Kävimme vielä kävelemässä, läheisestä kaupasta ostettiin munkit ja syötiin ne sitten kahvin kanssa vaunulla.
Ja sitten vaan nukkumaan ja aamua odottamaan.

1.9.2012 lauantai

Aamulla taas tapamme mukaan herättiin yhtaikaa auringon kanssa ja valmistettiin aamupala.
Sitten reput selkään ja käveltiin parin sadan metrin päässä sijaitsevalle metroasemalle. Rastila lienee ainoa leirintäalue, jolla on oma metroasema...
Metrolla ajeltiin Helsingin rautatieasemalle ja siellä vaihdettiin kutosen ratikkaan joka veikin meidät suoraan Hietsun kirppikselle.
Kirppiskierroksen jälkeen käveltiin Fredrikinkadulle, jossa meidän piti poiketa Chez Mariuksessa, mutta kello oli vasta puoli kahdeksan, kauppa aukeaa yhdeltätoista.
Kävelimme sitten Kauppatorille jossa nautittiin kuuluisat Presidenttikahvit hillomunkin kera.
Torilta käveltiin Akateemisen kirjakaupan kautta Piruettiin , joka onneksi oli jo auki ja saatiin ostoksia tehtyä.
Kampista laskeuduttiin taas metroon joka vei meidät takaisin Rastilaan.
Vaunu pakattiin lähtökuntoon, luovutettiin leirintäkortit ym. pois ja lähdettiin ajelemaan pikkukatuja ja kujia pitkin (kirottu puolalainen navigaattoriohjelma!) Tammistoon ja siellä kohteena oli Erätukun myymälä.
Sitten oli vuorossa seikkailun viimeinen kohde, IKEA Vantaa.  parkkipaikka oli tupaten täynnä, jätimme vaunun kauemmas ja ajoimme auton lähelle lastausaluetta.
Taas ostettiin muutama kaapin runko keittiötä varten, syötiin ruotsalaisia lihapullia ja ihmeteltiin tavarapaljoutta.
Lopulta pakkasimme ostokset autoon ja ajoimme vaunulle. Jotkut tötteröpäät olivat pysäköineet autonsa niin, ettei vaunua saanutkaan enää pakun perään. Jouduimme käsipelillä vekslaamaan vaunun ajotielle, kurvaamaan autolla parkkipaikan ympäri ja sitten saatiin yhdistelmä kasattua.
Takaisin kotiin ajelimme Lahden kautta, juuri pääsimme sadetta ja myrskyä pakoon. Illala kotona sauna maistui!

Pikapyrähdys Purhoon

26.7 torstai


Loma kohta loppuu, lähdimme vielä vaunun kanssa SFC-Kymenlaakson leirialueelle Purhoon.
Melko täyttä oli, mutta saimme kuitenkin mukavan paikan puiden siimeksessä.

Sopivasti varjossa puiden siimeksessä

Kävimme saunassa ja uimassa ja grillasimme kanavartaita Lidlin kiertoilmauunissa.
Emme olleetkaan tällä kertaa leirin pienimmällä vaunulla liikkeellä, löytyi vieläkin pienempi

Eriba Hymer minivaunu

Aamulla purimme leirin ja suuntasimme taas kotiin

Kyl määki Turuus

18.7 keskiviikko

Keittiöremontin ohessa päätimme taas hieman matkailla.
Keskiviikkona lähdimme aamutuimaan ajelemaan kohti Lahtea. Halpaa dieseliä piti tankata Iitissä, mutta se ei ollutkaan siellä halpaa, eikä edes Kärkkäisellä, mutta siellä oli tankattava ja käytävä kaffeella ja ostoksilla.
Sitten matka jatkui Forssan kautta Humppilaan, jossa tiesimme olevan muutaman mukavan myymälän, Humppilan Lasin kauppakeskus ja Humppilan suoratuonti. Niissä kaupoissa saimmekin ajan mukavasti kulumaan.
Sitten ajettiin Liedon kautta Raisioon ja vanhaan tuttuun Ikeaan, jossa söimme taas ne kuuluisat ruotsalaiset lihapullat ja ostimme keittiökaappeja.
Raisiosta ajoimme Ruissaloon, Turun kupeessa olevalle leirintäalueelle.
Kaikki sähköpaikat olivat loppu,  mutta saimme sentään pienen nurmikkokaistaleen vaunumme alle.

Leirimme Ruissalossa

Kaffeen jälkeen kiertelimme leirialueella ja löysimme melkein samanlaisen vaunun kuin omammekin, hollantilaispariskunta sillä retkeili kaukana kotoaan.

Chateau LaCar 2000 vm.1990

Iltakävelyn jälkeen olimmekin valmiit suihkun kautta unten maille.

19.7 torstai

Aamulla tietysti taas heräsimme kukonlaulun, tai oikeammin kanadanhanhien laulun aikaan ja aamupalan jälkeen lähdimme Turun keskustaan.
Siellä ensimmäinen kohteemme oli Turun kauppahalli ja sieltä piti saada sitä ainutta ja oikeaa Hvitfeltin makkaraa
Myös torin tarjontaa tutustuttiin ja sitten lähdimme etsimään Birgittasisarten matkustajakotia.
Se löytyikin Ursininkadulta, mutta  hiljaiselta paikka vaikutti. Sitten kävimme katsomassa mitä tarjontaa löytyy Suomen suurimmasta partiokaupasta, Partiovarusteesta. Puhallettavat retkityynyt tuli hankittua edulliseen alehintaan.
Saman kadun, Läntisen Pitkäkadun varrelta löytyi myös Wanhanajan Puoti ja museokahvila

Museokahvilan kahvipakettirivistöä

Sitten ajelimmekin jo takaisin Ruissaloon ja purimme leirimme ja otimme vaunun taas hinaukseen. Paluumatkalla poikkesimme Forssan Autokeitaassa syömässä ja Hämeenlinnan ja Lahden kautta tulimme taas kotimaisemiin.
Sauna lämpimäksi ja sen jälkeen taas uni maistoi

Viikko Virossa

Kesälomamatkamme suuntautui tällä kertaa vaunun kanssa viikoksi Viroon.

29.6.2012 perjantai


Lähdimme jo perjantai-iltana ajelemaan kohti Helsinkiä ja Länsiterminaalia, vaikka laivamme lähtee vasta lauantaina aamulla, olemmehan sitten ajoissa paikalla.
Matkan varrellla kävimme syömässä Kuninkaantien ABC:lla pitsat, en suosittele.
Helsingissä kävimme sitten pyörähtämässä Lauttasaaressa, josko siellä olisi sopivaa yöpymispaikkaa meille jossain rannalla - ei ollut. Ajoimme sitten satamaterminaalin parkkipaikalle yöksi.

Sataman valvontakamera kuvasi automme....

30.6.2012 lauantai


Aamulla heräsimme laivojen sumutorvien törahtelyyn, keitimme aamukahvit ja ajoimme jonoon muiden matkailuajoneuvojen kanssa.

Kovin pieneltä näyttää meidän yhdistelmä isompien saurassa.

Tullin pakettiauto kierteli jonoamme ja kotvan kuluttua tullin täti koputti ikkunaan ja ilmoitti että koska vaunumme on katsastamatta, joutuu hän ottamaan kilvet pois ja vaunu ajokieltoon....
Siitäkös meinasi itku päästä, onneksi saimme puhumalla selvitettyä tilanteen ja pyhästi lupaamalla katsastaa vaunu heti kotimaahan palattuamme, kiltti täti päästi meidät laivaan.

Laiva oli loppuunmyyty, mutta mahduimme sentään kahvilaan istumaan ja ihailemaan maisemia. Kolmen tunnin puksuttulun jälkeen m/s Norlandia saapui Tallinnan satamaan ja me pääsimme vaunuinemme kohti itää.

Vähän toista tuntia kun oli ajeltu, saavuimme piskuiseen Võsun kylään Suomenlahden etelärannalla ja sieltä löytyi leiripaikkamme, Lepispean karavaanialue.

Leiri pystytettiin puskan reunaan, saatiin hyttyset kaupan päälle.

Leiri pystyssä

Sitten lähdettiin etsimään ystäviemme Tiinan ja Kimmon uusinta majoitushanketta. Tarvaspeata. Ohjeet olivat selvät ja sieltä omistajat löytyivätkin aidantekotalkoissa.

Talo tarkastettiin alusta loppuun. On siinä vielä paljon tekemistä, mutta mahdollisuuksia on vaikka mihin. Majoitustilaa on useammallekin perheelle ja omatoimimatkailuun sopivia kohteita löytyy heti portin takaa. Jos siis majoitus Virossa kiinnostaa, rohkeasti vaan sähköpostia laittamaan Tiinalle

Tarvaspea

Sitten suuntasimme Rakveren kaupunkiin eväsostoksille. Matkalla etsiskeltiin vanhaa neuvostoaikaista rakettitukikohtaa huonolla menestyksellä, vain pusikoita löytyi.
Leirialueelle palattua huomasimme tuulenpuuskan heittäneen etuteltan nurinniskoin, onneksi ei ollut mitään särkynyt.
Lisää naruja ja sitten matkasimmekin Tiinan ja Kimmon kanssa paikalliseen O-Körtsiin iltasapuskalle. Leirialueella kävimme vielä suihkussa huuhtomassa matkan pölyt pois ja kyllä sen jälkeen uni maistui....

1.7.2012 sunnuntai

Aamu valkeni taas lämpimänä, taitaa tulla hellepäivä. Kaffeen jälkeen hiippailimme rannalle ja kahlailimme hiekkasärkkiä edes takaisin. Hyvää jalkahoitoa kovettumille.

matalaa on

Rantaseikkailun jälkeen ajelimme Loksan taajaman kautta Jumendan niemen kärkeen katsomaan majakka. Löytyihän se lopulta sieltä puskien keskeltä.

Leesin kylässä kuvasimme kilpaa metsähautausmaata

Kurvailimme pitkin pieniä kyläteitä ja saavuimme Viitnan Körtsille (=majatalo) vaan ei ollut paikka vielä auki. Onneksi samassa rakennuksessa oli Viitnan Bistro ja sieltä saimme kahvia ja lettujua hillon kanssa.

Kardinan taajaman kautta ajoimme Tapan kaupunkiin. Siellä etsittiin ja löydettiinkin neuvostaikaisia lentoliikennemajakoiden raunioita. Kaupungissa käytiin myös kaupoilla ja tankkaamassakin, dieseli maksoi 1,249 €/l.
Kaupungin ortodoksikirkko oli remontissa, kupolien kultaus oli kesken, mutta itse kirkon ovet olivat auki ja sisältä kaikui kirkkoslaavi. Hiljennyimme hetkeksi kuuntelemaan ylistystä ja haistelemaan suitsukkeiden hajua.

Tapan ortodoksikirkko

Tapasta palasimme lähes omia jälkiämme takaisin, nyt oli tarkoitus syödä siellä Viitnan Körtsissä. Ruokalistalla oli vain jotain silliruokia joten jatkoimme matkaa kohden Võsua. Pian tien laidassa oli Viron ehkä kuuluisin kartano, Palmse, ja sen Körtsi. Siellä oli fiinit ruokalistat, mutta tarjolla oli vain perinneruokia, perunankuoria ja ohra-perunapuuroa.
Ajoimme siis tuttuun Võsun O-körtsiin ja soimme kunnon snitselit ranskalaisten kera.
Leiripaikalla otimme päiväunet ja kävimme taas jalkahoitolassamme hiekkasärkällä kahlailemassa. Sitten olikin hyvä mennä leirialueen saunaan yhdessä norjalaisten kanssa.

Oli siinä taas yhdeksi sunnuntaiksi tarpeeksi puuhaa, uni tuli silmään jo alkuillasta.

2.7.2012 maanantai

Maanantaiaamulla oli tarkoitus lähteä aikaisin ajamaan kohti Mustveen toria. Yöllä sade ropisi kattoon ja aamulla, vaunun kellon näyttäessä puoli seitsemää, sataa tihutti edelleen.
Ei se meitä haitannut ja aamukahvin jälkeen olimme valmiit lähtöön. Auton kello näytti kuitenkin olevan varttia yli kymmenen! Pikainen tarkistus vielä puhelimen kellosta, yli kymmenen se oli. Olimme nukkuneet sateen ropinassa kellon ympäri ja vaunun kello oli sekaisin....
Äkkiä matkaan kohti Peipsijärveä.  Matkalla käytiin Avinurmen kylässä katsomassa museojunaa ja parin tunnin päästä olimme Mustveessa.
Ei siellä mikään tori ollut auki. Liekö maanantai semmoinen torivapaapäivä?
Onneksi kaupat olivat auki, ostettiin vähän evästä ja tutustuttiin Mustveen ja Rajan ortodoksikirkkoihin.

Mustveen seudun ortodoksikirkko

Ajelimme sitten Peipsijärven rantaa ylöspäin läpi neuvostoaikaisten ränsistyneiden lomakylien ja  nuorisoleirien. Rannapungerjan kylän rannalla keitettiin ulkokahvit. Tuuli aiheutti pientä viivettä, mutta lopulta kahvi kaasukeittimellä kiehui ja saimme taas virkistystä.

Kahvinkeittoa tuulisella rannalla, taustalla Peipsijärveä

Matkamme jatkui lähes jokavuotiselle pyhiinvaelluspaikalle, Kuremäen luostarille. Valokuvaaminen on nykyään luostarialueella kielletty, mutta kirkon ovet olivat auki joten pääsimme taas tutkailemaan kirkkotaidetta. Luostarin ikonimyymälästä löytyi myös jotain kotiintuomista.

Kuremäen nunnaluostari siintää metsän takaa

Luostarilta matkasimme Jõhvin kaupunkiin, jossa teimme taas ostoksia ja kävimme syömässä Peetri Pizzassa mukatuliset pitsat.
Sitten olikin aika suunnata taas takaisin leirialueelle, jossa yllätys, yllätys, vaunun etuteltta oli taas mullin mallin.

Mullin mallin, onneksi kuitenkin ehjänä

Katos köytettiin taas entistä tukevammin kiinni ja koska leirin saunan savupiipusta kohosi savua, päätimme mennä saunaan. Siellä vasta mekkala alkoi kun eräs suomalaisseurue oli muka varannut saunan itselleen - vaikkei sitä voi mistään varata. Sen suuremmin riitelemättä siirryimme suihkun puolelle, se riitti meille.

Illalla kävimme vielä hiekkasärkillä kahlailemassa ja taas uni maittoi

3.7.2012 tiistai

Tiistaina heräsimme taas normaaliaikaan, heti kuuden jälkeen. Taas oli vuorossa meressä kahlailua ja aamupalaa. Sitten lähdimme tutustumaan Rakveren toritarjontaan.
matkan varrelle osui kyltti: "Esku kabel 3.5km". Kurvasimme siis metsätielle ja aikamme pusikoissa poukkoiltuamme löysimmekin metsähautausmaan ja siunauskappelin.

Eskun hautausmaa ja metsäkappeli

Hautausmaalta matkamme jatkui, nyt löytyikin kyltti "Kavastu Tuvitorn". Semmoinen torni oli nähtävä ja kilometrin ajon jälkeen löytyikin merkillinen torni pellon laidalta. Liekö ollut kyyhkystorni vai mikä lie?

Kavastu Tuvitorn

Lopulta pääsimme Rakveren kaupunkiin ja sen torille. Myyjiä oli  joka lähtöön ja myytävät mansikatkin tomaatin kokoisia, maksoivat 3.5€/kg. Maistuivat tosi makeille!

Jättimansikoita

Torilta kävelimme Rakveren ortodoksikirkolle, joka olikin yllätykseksemme avoinna.

Rakveren kirkko

Sitten jo nälä kurni suoliamme, pysähdyimme keskusaukion laitaan murkinalle. Aluksi kasvissose-pekonikeitto ja pääruoaksi jauhelihapihvi perunamuusilla ja palanpainikkeeksi vielä tuopit siideriä, kaikki yhteensä 12 euroa.

Vielä hetken keskustassa ihmeteltiin, sitten matka taas jatkui. Kundan kaupungissa pyörähdettiin ja Vainupean majakalla. Ja vaikka päivällä syöty muusi täytti mahan, olimme saaneet aikaa kulumaan ja taas oli nälkä. Palasimme takaisin Võsuun ja sieltä löytyi sivukadun varrelta taas Virolaisia lettuja....pankoogit muusiga.

Ajoimme leirille, teltta oli pysynyt paikoillaan ja kävimme taas kahlailemassa meressä. Iltasuihkun jälkeen taas peiton alle tutumaan.


4.7.2012 keskiviikko

Hellettä taas luvassa, kun koitti viimeinen kokopäivä Virossa. Aamupalan ja hiekkasärkkäkahlailun jälkeen olimme taas menossa kohti Rakveren kaupunkia tekemään viimeiset ostokset ja hankinnat.

Rakvereen on noussut uusi Põhjakeskus, jossa on perinteisen Rimin ja K-raudan lisäksi 70 muuta liikettä, joten aamupäivä siellä kului rattoisasti. Välillä poikettiin ostoskeskuksen Hesburgeriin eineelle ja taas kierros jatkui.
K-raudasta käytiin etsimässä punamultamaalia ja löytyihän sieltä sitäkin. Jotkut keräävät lomamatkoiltaan kauniita kiviä vaikkapa kiuasta koristamaan, mepä päätettiin repäistä ja ostettiin K-Raudasta kokonaan uusi kiuas ja 100kg kiuaskiviä. Kyllä siinä varastomiestä ihmetytti kun trukilla nosteli kiuasta pakettiauton parisängylle.

Ostosten jälkeen ajelimme Rakveren vanhalle linnalle ja ihmeteltiin Rakveren Sonnia, siis jättikokoista patsasta.

Linna

Sonni

Nähtävyyksien jälkeen kurvailtiin tutustumaan vielä Tamsalun kaupunkiin. Sieltä pitkin maaseutua ajellen palattiin takaisin leiripaikalle ja nyt uskallettiin pulahtaa mereen uimaan, vesi tuskin oli paljon yli 15 asteen mutta kyllä virkisti.

Yöksi oli luvassa sadetta, pakkasimme teltat ja tuolit jo illalla autoon jotteivat kastuisi ja kapusimme taas sänkyyn nukkumaan.


5.7.2012 torstai

EIpä se yöllä sadellut, mutta olipahan tavarat jo pakattu. Vielä viimeiset silmäykset leirialueellemme, jalkapohjahoitoa hiekkasärkällä ja sitten olikin aika siirtyä kassalle maksamaan.

Viisi yötä leirintäalueella maksoi SFC:n jäsenille 13.50€/yö sisältäen saunat ja sähköt ym.
Tänne voisi tulla toistekin.
Ajelimme moottoritietä kohti Tallinnaa ja puoliltapäivin poikkesimme Armenian Saslök-ravintolaan syömään taas Eesti Snizelit. Autoa parkkeerattaessa kuulu moottorista kummaa mölinää. Hetken jo säikäyttii, että tähänkö matka päättyy, mutta konepellin aukaisu selvitti asiaa, ilmanputsarin kotelo oli vain auennut Viron kuoppaisilla teillä.

Vielä ennen Tallinnaa kävimme Maardun ortodoksikirkon edustalla kurvaamassa ja sitten olikin jo puuduttavaa odotusta sataman autojonossa.
Koska laiva oli ollut tupaten täynnä tullessa, päätimme jäädä, vastoin määräyksia, vaunuun koko laivamatkan ajaksi. Saisihan siellä sitten huilata ja vaikka lukea kirjaa aikansa kuluksi.
Virheliike! Autokannella oli turkasen kuuma, vaunussa vielä kuumempi. Hikoilimme koko neljätuntisen matkan ajan.
Lopulta olimme Helsingissä ja ajelimme kotiin päin ihanan viileässä kesäillassa.

Uusi kiuas on jo paikoillaan ja testattu. Onpa makoisat löylyt!

Klikkaa suuremmaksi