Petit Parisienne

17.4.2011 sunnuntai

Matkailu avartaa, sanotaan. Olimme varanneet Pariisin matkan jo tammikuussa, nyt vihdoin koitti lähdön hetki.
Aamulla pari astetta lämmintä, pihan perällä käydessä piti potkia lumikinoksia tieltä pois. Sitten matkaan kohti lentokenttää. Välillä vihmoi vettä ja räntää, mutta Vantaalla jo aurinko pilkisti.
Olimme tehneet check-inin jo kotona netin kautta, nyt tarvitsi vain pudottaa ruumaan menevä laukku drop-in-tiskille ja sitten valuuttapuolelle aamukahville.

Pian pääsimmekin jo bussilla kohti konettamme. Olikin pikkuinen 76 paikkainen ropellikone.

Keltaliivinen kaveri nappasi käsimatkatavarn pois ja tunki jonnekin koneen uumeniin, onneksi ei ollut lääkkeenoton aika. Kone oli sisältäkin pieni eikä käsimatkatavaroille ollut tilaa. Pieni pelko oli, minne mahtaa pakaasi joutua,
Vajaassa tunnissa laskeuduimme Riikaan ja siellä laukku odotti koneen vieressä.
Ripeästi Riikan terminaalin läpi Pariisin koneeseen, joka lähtikin ajallaan. Tässä sentään oli suihkumoottorit.
Matka taittui juomakärryjä odotellessa, merkillisen hidasta oli meininki, mutta saimme sapuskamme vähän ennen kuin kone laskeutui Charles de Gaullen kentälle.
Pari kertaa varmaan kierrettiin terminaali ympäri ennenkuin saavuimme laukkuhihnalle ja melkein viimeisten joukossa laukku saapuikin. Sitten mentiin rullaportaita, liukumattoja ja mitä vielä ylös ja alas ennenkuin päästiin ulkoilmaan. Kuljettajaton sukkulajuna vei meidät muutaman kilometrin päässä olevalle kolmos-terminaalille ja vieläpä ilmaiseksi.
Sittenpä saatiin ostettua jotkut liput joilla pääsimme sähköjunan kyytiin joka kuskasi meitä lähemmäs keskustaa. Juna oli täynnä muistia miehiä ja naisia, taisimme olla ainoat kalpeanaamat koko joukossa.
Sitten vaihdettiin metroon ja ajettiin jokunen pysäkin väli ennenkuin uskalsimme maan pinnalle. Sieltä napattiin taksi ja pyydettiin ajamaan hotellille. Suhari kaivoi esiin navigaattorin ja puhelinluettelon paksuisen Pariisin kartan, mutta lopulta 20 euroa köyhempänä olimme hotellilla.

Hotelli sijaitsi sivukadun varrella ja saimme huoneen viidennestä kerroksesta ja uskokaa tai älkää, huoneemme ranskalaiselta parvekkeelta näkyy eiffel-torni.


Pikaisesti kävimme vielä pienellä kävelylenkillä lähistöllä, ostimme patonkia ja kävimme syömässä turkkilaiset leivät.
Täällä on jo täysi kesä, puut kukkivat punaisina ja sinisinä.

Lämpötila ulkona nyt klo 19.00 paikallista aikaa +19.

18.4.2011 maanantai

Aamulla herättiin hyvin nukutun yön jälkeen virkeinä ja käytiin hotellin mannermaisella aamiaisella, kahvia ja croissanttia. Sitten vaan kartat mukaan ja kohti uusia seikkailuija.
Kävelimme runsaan kilometrin päässä olevalle metron päätepysäkille La Defence ja hetken harhailtuamme ostimme kolmen päivän Paris Visite-kortin jolla saa ajella mielin määrin metroissa, paikallisjunissa ja busseissa. Hyvä metrokartta on Pariisissa tarpeen, linjoja kun on 14 viidessä eri kerroksessa. Kyytimme saapui ja hirmu vauhtia kiidimme välillä yläilmoissa, välillä maan alla ja muutaman junanvaihdon jälkeen olimmekin Eiffeltornin juurella. Niin oli monta muutakin turistia. Tornin aukeamiseen oli aikaa vielä puoli tuntia ja silti jonot olivat satojen metrien mittaisia. Tyydyimme siis ihmettelemään tornia vain alhaala käsin. Tornilta kävelimme seuraavalle metroasemalle, matkalla nautittiin banaanisuklaacrepet. Juna vei taas ja päätimme pistäytyä Montparnassen asemalta maan pinnalle. Sieltä löytyikin yli 200m korkea kerrostalo, kerroksiakin 56 ja mikä mukavinta, 90:n kaupan ostoskeskus.
Ostosten jälkeen palattiin metroasemalle ja ajeltiin taas muutama pysäkinväli ja saavuimme Pariisin suurimpaan herkkumyymälään. Meikäläisen Prisman kokoienen kauppa täynnä suklaaherkkuja, maukkaita juustoja ja suussasulavia lihaherkkuja.

Sinnekin saatiin euroja kulumaan. Taas maan alle metroon ja nyt ulos tullessa olimmekin jo lähellä Notre Damea. Sepä vasta olikin iso kirkko ja sisällekin pääsi maksutta, vähän joutui etuilemaan jonossa. Onneksi emme ymmärtäneet japanilaisten vastalauseita.

Aurinko paahtoi ja jalatkin jo savusivat kävelyistä, suunnistimme siis parilla metrolla takaisin hotellille jossa suihkun jälkeen maistui päivänokoset. Sitten taas jaksettiin lähteä lähialueelle kauppoja tutkimaan. Käymme yleensä aina paikallisissa ruokakaupoissa katsomassa tarjontaa, näkee vähän miten maassa eletään. Syömässä käytiin taas turkkilaista, oli kätevästi matkan varrella. Kyllä sitten taas uni maistoi, päivälämpötilakin oli 22

19.4.2011 tiistai

Yö kului huijauksessa ja taas oli aamupalan aika, kahvia ja croissantia. Sitten menoksi vaikkei kello ollut vielä kahdeksaakaan. Kävelimme hotellin takana olevalle asemalla ja nousimme lähijunaan joka kaikkien hämmästykseksi veikin meidät Pariisiin eikä minnekään maaseudulle. Rautatieasemalta vaihdoimme metroon ja ajelimme Pigallelle. Onneksi oli aikainen aamu, seksikaupat ja live-showt olivat kiinni. Mutta Moulin Rouge seisoi paikallaan ja sitä kilvan kuvattiin.

Sitten taas metroon ja pari asemaa eteenpäin Montmartrelle ja siellä Sacre Croen Basilikalle. Se olikin komea kirkko mäen päällä ja sinne johtavat rappuset näyttivät kuolemanloukulta. Onneksi vieressä kulki funiculare eli eräänalinen köysiratajuna ja ostamamme Pariisikortit kelpasivat.

Sillä sitte köröteltiin mäen huipulle, josta näkyikin koko Pariisi. Kirkossa toki käytiin, se kun oli ilmaista, kryptaan olisi pitänyt maksaa, joten jätimme väliin.

Kahvilassa nautittiin välipalaa ja laskeuduttiin taas alas kauppakujalle. Monta kymmentä matkamuistokojua piti koluta, ennenkuin olimme taas metrossa. Pari vaihtoa ja olimmekin jo Riemukaarella. Siinä hullut pariisilaiset ajavat seitsenkaistaisessa liikenneympyrässä riemukaarta ympäri.

Sietäisi Kuusaalaisten tulla ottamaan oppia. Lämpötila kohosi ja kengät hiersivät. Sivukadulta löytyi sopiva lounaspaikka ja sitten päätimmekin lähetä hotellille. Metrolla taas ja junallakin olisi menty, ei vai löydetty oikeaa. Ei auttanut kun laahustaa 26 asteen helteessä hotellille jalan. Suhku ja pikku huilaus auttoi ja olimme taas valmiina seikkailuihin. Kävimme paikallisessa isossa ostoskeskuksessa, ostimme tietysti taas turetta patonkia ja muuta tarpeellista ja vetäydyimme viimein hotellin rauhaan

20.4.2011 keskiviikko

Tutun aamiaisen jälkeen kävelimme taas läheiselle rautatieasemalle ja hyppäsimme keskustaan menevään junaan- tarkoituksenamme oli tutkia kotiinlähtöä ajatellen paras reitti lentokentälle. Junilla ajletiin ja metroilla, kaikenlaisten asematunneleiden kautta.
Sitten matka tyssäsi. Metro ei kulkenut mihinkään ja sen verran ranskankielisestä teksitistä saimme selvää että jossain edessäpäin olevassa tunnelissa on jotain vikaa. Pitää siis etsiä vaihtoehtoinen reitti.
Ensin ajettiin kuitenkin toimivaa linjaa pitkin Pere Lachaisen hautausmalle, jonne on haudattu Oscar Wildestä Edith Piafiin ja Jim Morrisoniin kaikki kuuluisuudet. Edellämainittuja ei löytynyt mutta Chopinin hautapaasi sentään löytyi.

Nautimme kupin kahvia ja croissantia kadunvarsikahvilassa hautausmaan nurkalla ja taas hyppäsimme metroon. Sillä ajettiin ihmettelemään Oopperataloa ja etsittiin valmiiksi lentokentälle menevän bussin lähtöpaikka.


Sitten käveltiin Avenue Operaa pitkin aina Louvreen saakka, jossa taas painuimme maan alle metroon. Kohteena tällä kertaa Pariisin suurin ostoskeskus Les Halles. Siellä sitä riitti maalaisilla ihmettelemistä ja ostamista. Lopen uupuneina palasimme hotellille muutaman metron ja junamatkan jälkeen ja kävimme suihkussa virkistäytymässä. Ilma oli taas lämmennyt +26 asteeseen. Kävimme vielä paikallisessa kebab-paikassa syömässä ja sitten alkoikin tavaroiden pakkaus laukkuihin. Kyllä sen jälkeen uni maistui

21.4.2011 torstai

Viimeinen aamu valkeni Pariisissa ja suihkun ja aamupalan jälkeen lähdimme raahaamaan matkalaukkujamme kohti asemaa. Juna jyskytti parikymmentä minuuttia ja olimmekin jo lähempänä keskustaa. Siellä sitten vaihdettiin metroon...kolmen päivän lippumme oli mennyt vanhaksi varttia aikaisemmin eikä portti enää auennut, piti ostaa uudet kertaliput.
Oopperatalon nurkalta yritimme ostaa automaatista liput lentokenttäbussiin, mutta mikään luottokortti ei kelvannut. Onneksi itse bussissa toinen kortti jo kelpasi ja pääsimme matkaan.
Tunnin istumisen jälkeen pääsimme suoraan terminaali ykkösen ovelle ja sitten vaan etsimään Air Balticin luukkua. Kello oli vasta sen verran vähän ettei koko luukkua ollut vielä, söimme siis toisen aamiaisen ja pelasimme korttia aikamme kuluksi.
Lopulta luukku aukesi ja saimme jätettyä matkalaukut hihnalle ja siirryimme monenlaisten tunnelien ja putkien kautta varsinaiseen lähtöaulaan.
Turvatarkastus oli tiukka ja onpa kumma lentokenttä, turvatarkastuksen jälkeen ei olekaan valuuttamyymälöitä vain pieni kahvi- ja kosmetiikkakioski.
Koneeseen pääsy myöhästyi tietokonevian vuoksi ja pääsimme ilmaan puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Kuinka käy Riikassa, jossa vaihtoaikaa on vain tuo puolituntia.
Kone laskeutui ja juoksimme minkä jaloista pääsimme tulohallin läpi. Matkalla oli paljon hoputtajia, Hjelsinki, gate B11 fast fast....Ehdimme nipin napin koneelle vievään bussiin, seuraava olisi lähtenyt vasta 5 tunnin päästä keskellä yötä. Varmistin vielä virkailijalta, että kai matkalaukutkin ehtivät....juu juu vakuuteltiin.
Kone oli edellistäkin pienempi, vain 50 paikkainen pikkukone ja alle tunnissa olimme Helsingissä...laukut vain olivat Riikassa.
Teimme katoamisilmoituksen ja ajoimme kotiin. Iltakymmeneltä painoimmekin pään jo omaan tyynyyn.

(lentokentän kuriiri toi laukut veloituksetta seuraavana päivänä klo 13.00)