Kuningasrapua Kongsfjordissa

8.7.2011 perjantai

Auto pakattuna retkeilyvarustein suuntasimme taas keulan kohti pohjoista. Lämpötila oli taas +30 paikkeilla, mutta sopivasti ikkunoita auki pitämällä jaksoi autossa istua.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Ristiinan Realisointikeskus,

muttei tällä kertaa tarttunut mukaan mitään ostettavaa.

Sitten matka jatkui Mikkelin kautta Juvalle, josta ei pääse ohi käymättä ABC:n yhteydessä olevassa Elämyskaupassa ja muutaman kilometrin päässä olevassa Butiken på landet-kaupassa.

Taakse jäi Varkauskin ja sitten pysähdyimme Kuopiossa Pitkärannan ABC:lla syömässä sitkeät häränpihvit.

Sonkajärvellä autossa oli jo yli 40 asteen helle, poikkesimme jäätelölle ja uimareissulle Lohirannan lomakylään

Se oli tuttu paikka, siellä kävimme myös 2008 kun olimme matkalla pohjoiseen.

Matka jatkui Iisalmen ja Kajaanin kautta kohti Puolankaa. Sieltä löytyi vanha tienpohja pusikoiden takaa, sinne sopi jäädä yöksi.

Päivän ajot olivat 537km ja autossa istuttiin yhteensä 6h 39min

9.7.2011 lauantai

Aamulla herättiin kuumassa autossa ja kahvinkeiton aikana hätisteltiin hyttysiä ja paarmoja kauemmaksi. Aamuvirkkuja kun oltiin, matka jatkui jo aamukuuden jälkeen.

Polttoaine alkoi käydä vähiin, pysähdyttiin Pudasjärvellä tankkaamaan, maksoi muuten 1.359/l - halvempaa kuin etelässä. Samalla ryyppäsimme lisää kahvia....

Pudasjärveltä huristelimme Raunuan kautta Rovaniemelle.

Ensimmäiset porot pomppivat pitkin tietä paarmojen takaa-ajamina...

Rovaniemellä hetken aikaa seikkailtiin ostoskeskuksissa, osa kaupoista ei ollut vielä edes auki, nautittiin jäätelöä ja jopa muutama ostoskin tuli tehtyä.

Kuuma päivä oli taas odotettavissa, lämpötila +27 jo aamulla kymmeneltä.

Joulupukin pajakylässä ja napapiirillä piti tietysti puikahtaa, kunnes lähdimme Ounasjokivartta taas kohti pohjoista.

Hiki valui pitkin selkää, päätimme siis pulahtaa Ounasjokeen uimaan. Vuolaana virtaava joki ei ollut niitä lämpimimpiä paikkoja uida, mutta kyllä siellä silti muutaman vedon naku-uintia pääsi tekemään.

Uimareissun jälkeen ajoimme Kittilään ja Leville jossa nautimme kunnon lounaan Hullu Poro-konserniin kuuluvassa Ämmilä-ravintolassa

Myös paikallisessa kaupassa käytiin täydentämässä varastoja ja sitten taas baanalle.

Levin jälkeen käännyimme hiekkatielle kohden Inaria. 70km rynkytystä ja ropinaa niin pääsimme kestopäällystetielle Pokan kylässä. Siellä persoonallisessa Tieva Baarissa joimme kupposet kahvia ja sitten muutaman kymmenen kilometrin ajon jälkeen pulahdimme taas uimaan, tällä kertaa Lemmenjoen vesistöön kuuluvaan Solojärveen.

Ilman lämpötilan ollessa +30 ei uinti helpottanut tukalaa oloa kuin hetkeksi.

Inari jäi taakse ja suuntasimme Inarijärven pohjoisreunaa pitkin kohti koillista ja Sevettijärveä.

Poroja näkyi lisää ja jopa hirvilehmä kävi tienvarressa meitä tuijottelemassa.

Parisenkymmentä kilometriä ennen kylää löytyi idyllinen metsälampi hiekkapohjalla, sinne kurvasimme automme käkkärämäntyjen ja tunturikoivujen katveeseen ja kävimme vielä kertaalleen uimassa ennen nukkumatin saapumista.

Päivän ajot tällä kertaa 701km ja autossa sai istua 9h 08min

10.7.2011 sunnuntai

Aamun valkenemisesta ei voi puhua, kun aurinko paistaa koko yön, mutta ainakin aurinko oli korkeammalla herätessämme. Kummallinen polskinta ja loiskinta herättivät huomiomme. Hullu poro juoksi ympäri lampea vuoroin vastapäivään, vuoroin myötäpäivään aivan vesirajassa. Liekö purrut paarma pyllyyn.

Ei sitä kauaa ihmetelty vaan aamupalan jälkeen ajelimme Sevettijärven Tsasounalle.

Sevettijärvellä asuu niiden lappalaisten jälkeläisiä, jotka siirrettiin sodassa menetetystä Petsamosta uusille asuinsijoilleen.

Sevettijärveltä suunnattiin Näätämöön ja valtakunnan rajalle. Rajalla oli, kuinkas muuten, huoltoasema, jossa dieseli maksoi 1.319 Norjalaisia tankkaajia houkuttelemassa. Rajalla oli myös kirpputori, mutta sen ovet eivät olleet vielä auki. Porot kuitenkin jonottivat parijonossa ovien aukeamista.

Rajalta ajettiin ensimmäiseen Norjan-kohteeseemme, Kirkenesin kaupunkiin. Kaupunki vielä nukkui, yhtään kaffebaaria ei edes ollut auki. Joka paikassa oli vain venäjänkielisiä kylttejä, jopa kadun nimet olivat norjaksi ja venäjäksi.

Kirkenesistä palasimme takaisin samaa tietä Neideniin, jonka komeaa koskea ihailtiin.

Kosken parkkipaikalla keitettiin sitten ne kahvit ja ihmeteltiin sopulien paljoutta.

Neidenistä kurvasimme sisämaahan ja nälkäkin jo kurni suolissa. Toista tunturia ylös ja toista alas ja viimein saavuttiin Varangerinvuonon pohjukkaan, Varangerbotnin kylään, jonka huoltamolta saimme ostettua makkaraperunat ja lisää juomaa jääkaappiin.

Kylläisinä lähdimme ajelemaan vuonon rantaa itään ja saavuimmekin Vadsön pikkukaupunkiin.

Kaupungin laidalta löytyi kumma torni, mutta selvisihän se, ilmalaivan kiinnitystorni.

Wikipedia tietää kertoa tornin historiasta:

Vuonna 1926 laskeutui Roald Amundsen laskeutui Norge-nimisellä ilmalaivallaan Vadsølle. Italialainen Umberto Nobile oli ilmalaivan suunnittelija ja ohjaaja. He olivat ensimmäiset ihmiset maailmassa, jotka tekivät pohjoisnavan ylilennon ja tutkivat ilmasta käsin pohjoisia alueita. Pienistä vaikeuksista huolimatta Amundsen ja hänen miehistönsä palasivat kotiin juhlittuina sankareina. Kaksi vuotta myöhemmin Umberto Nobile johti uutta tutkimusretkeä ja laskeutui ilmalaiva Italialla Vadsølle, jatkaakseen matkaansa kohti pohjoisnapaa. Tutkimusretki sai

odottamattoman lopun, kun ilmalaiva teki paluumatkalla pakkolaskun jäälautalle Huippuvuorten lähelle. Nobile ja hänen miehistönsä saatiin lopulta turvaan, mutta pelastusretkeä johtanut Roald Amundsen sai surmansa, kun häntä kuljettanut lentokone syöksyi mereen.

Vadsöstä matka jatkui edelleen kohden itää ja Vardön kaupunkia. Kaupunki sijaitsee saarella ja sinne oli ajettava lähes kolme kilometriä pitkää merenalaista tunnelia. Ensin mentiin jyrkkää alamäkeä 88m merenpinnana alapuolelle ja puolimatkan jälkeen noustiin sitten taas jyrkkää ylämäkeä.

Vardössä on ollut aikanaan monta suurta kalatehdasta, jonne suomalaisetkin sankoin joukoin 70-luvulla matkasivat töihin. Nyt kaupunki viettää hiljaiseloa ja kaupungin ainoassa kahvilassakin oli joku yksityistilaisuus, meinasimme jäädä ilman kahvia.

Onneksi löytyi Asian Burger Cafe, joka nimestään huolimatta oli viihtyisä kahvila ja saimme taas kofeiinin tarpeen tyydytettyä.

Paluumatkalle oli lähdettävä samaa tietä pitkin Varangerinvuonon rantaa.

Kalastusalukset makasivat laitureissaan kuin pienet leikkiveneet, Venäjän puolelta saapunut kuningasrapu on kuulemma romahduttanut kalastuselinkeinon.

Ajoväsymys alkoi jo painaa, löysimme Vestre Jakobselvistä pienen leirintäalueen ja päätimme jäädä sinne yöksi. Ukkonenkin murahteli ja salamat leiskui kun pystytimme leiriä. Virkistävä sade huuhteli matkan pölyjä autosta ja itsekin pääsimme käymään leirintäalueen suihkussa.

Päivän ajot 464km ja auto oli liikenteessä 7h 36min

11.7.2011 maanantai

Eipä juuri sadekuuro ilmaa viilentänyt, aamulla oli taas jo yli kahdenkymmenen.

Aamupalan jälkeen leiri purettiin ja matka jatkui Tana Brun kaupungiin, jossa jouduimme hetken aikaa odottelemaan kauppojen aukeamista. Samalla taas tankattiin, kylläpä polttoainetta kuluu vuoristoisella seudulla.

Matka jatkui kohden pohjoista. Täällä kirkko ei ole keskellä kylää, vaan mahdollisimman kaukana keskustasta, mistähän tuokin johtuu....

Ylitimme tuntureita, joilta vielä löytyi lunta, vaikka lämpötila oli +25.

Pikaisen jalkojen viilennyksen jälkeen pääsimme lopulta Kongsfjordin kylään. Kylässä pitää ehdottomasti poiketa paikalliseen kauppaan, Landhandeliin

Siellä myytiin tavaraa jos jonkin laista ja sai siellä myös kahvia ja tuoretta vohvelia.

Sitten ajelimme matkamme pohjoisimpaan kohteeseen, Berlevågin kaupunkiin. Sankka sumu alkoi peittää aurinkoa ja ilmakin viileni tuntuvasti, olimmehan jo jäämeren rannalla ja seuraava kiintopiste olisi pohjoisnapa.

Sumun keskellä seikkailtiin majakoilla ja vanhoilla saksalaisilla tykistölaveteilla, sitten palasimme takaisin Kongsfjordiin ja matkamme pääkohtaan, kuningasravun syömiseen.

Saamani vihjeen perusteella parasta rapua saa Kongsfjorin Gjestehusista ja sinne suuntasimme. Valmistus kaikkinensa kestää pari tuntia, joten teimme tilauksen ja vetäydyimme autoon päiväunille.

Parin tunnin jälkeen oli sapuska valmiina ja kannettiin höyryävänä eteemme.

"Kuningasrapu on suurimpia tunnettuja niveljalkaislajeja. Se voi kasvaa yli 15 kg:n painoiseksi ja sen selkäkilpi 22 cm leveäksi. Sen jalkojen kärkiväli voi olla lähes kaksi metriä. Useimmat yksilöt ovat kuitenkin vain 4–5 kilogramman painoisia. Ulkoisesti kuningasrapu muistuttaa lähinnä taskurapuja, mutta kuuluu kuitenkin itse asiassa erakkorapujen osalahkoon.

Kuningasravun selkäkilpi ja raajat ovat vahvojen piikkien peittämä; selkäkilvessä niitä on 33 kappaletta. Pää ja keskiruumis ovat yhteenkasvaneet, pyrstö on viuhkamainen. Kymmenjalkaisiin kuuluvalla kuningasravulla on keskiruumiissa viisi raajaparia, joista kahdessa etummaisessa on sakset, oikealla puolella yleensä suuremmat kuin vasemmalla."

Meille tarjolle tuotu annos oli valmistettu wokkipannun näköisessä isossa metalliastiassa. joka oli vuorattu merisuolalla. Suolan sekaan oli laitettu mausteita, tähtianista, valkosipulia, sitruunaa ym. Ravusta syödään vain jalat ja sakset. Ne oli asetettu suolan päälle mahdollisimman kuivina ja sitten astiaa kuumennetaan kovalla lämmöllä jolloin ravun liha kypsyy omassa liemessään.

Ravun jalkapanssarit oli onneksi leikattu valmiiksi halki oksasaksilla, niihin ei olisi veitsi pystynyt. Lisäkkeenä oli tuoretta leipää, salaattia ja kastikkeita.

Että miltäkö maistui. Erinomaiselta, makua ei oikein pysty kuvailemaan. Ei kalan eikä katkaravun makuista, hummeria emme ole koskaan maistaneet.

Annos oli jättimäinen, emmekä jaksaneet edes kaikkea syödä.

Kylläisinä lähdimme ajelemaan takaisin Tana Brun suuntaan. Tanasta suuntasimme tunturiylängölle ja välillä suuret mäet vaativat veronsa, auton jäähdytysjärjestelmä alkoi ylikuumentua. Jouduimme hetkeksi pysähtymään ja hakemaan tyhjillä limsapulloilla vettä vuoristopurosta jäähdyttimeen. Samalla oli hyvää aikaa keitellä taas kahvit. Kahvin kulutus onkin aika kovaa tällä reissulla...

Matka jatkui ja lopulta löysimme sopivan, tuulisen paikan tunturin rinteeltä Laksefjordin vuonon reunalta.

Päivän ajomatka oli 430km ja auto liikkui 7h 30min

12.7.2011 tiistai

Aamulla lämpötila oli muuttunut jo arktisemmaksi. Auton ulkopuolella +6 ja autossa sisällä +12 mutta paksun täkin alla tarkeni hyvin.

Aamukahvi piti keitellä autossa sisällä, tuuli olisi sammuttanut kaasukeittimen liekin.

Aamutoimien jälkeen matka jatkui ja tovin ajettuamme saavuimme Lakselvin kaupunkiin, jossa taas piti tanka kallista norjalaista polttoainetta. Dieseli maksoi euroiksi muutettuna 1,71/litra...

Lakselvista käännyimme sisämaahan ja muutaman tunnin ajettuamme tulimme Karasjoen pikkukaupunkiin. Siellä kävimme taas kaupassa tuhlaamassa Norjan kruunuja ja ajoimme sitten Kautokeinoon. Nälkä jo kurni suolissa, kävimme syömässä paikallisessa burgerissa pekonijuustohampurilaiset....eikä maksanut kuin 20euroa/nuppi

Kautokeinossa on paljon hopeakorujen valmistusta, kävimmekin niitä (ja hintoja) ihmettelemässä. Sitten oli aika suunnata taas Suomen puolelle ja saavuimmekin Enontekiöön. Hetassa vielä käytiin kaupoilla ja kaffetta nautittiin matkamuistoja myyvän liikkeen kahvilassa. Kahvi ja munkki yhteensä 50 senttiä, onko tottakaan.

Sitten ajettiin Harrinivan leirintäalueelle Muonionjoen rannalle.

Sinne pystytimme leirimme komeiden matkailuautojen väliin, virittelimme grillin ja kävimme suihkussa. Makoisten makkaroiden jälkeen oli hyvä taas käydä pehkuihin vaikka ulkona puhalsi myrskytuuli ja ilmakin oli melko viileä

Ajomatka 488km ja aikaa kului autossa istuen 7h

13.7.2011 keskiviikko

Aamulla oli taas +6 ja kaikki muut leirintäalueella nukkuivat kun me jo kaffetta juotiin. Sitten leiri kasaam ja eteenpäin. Kolarissa taas tankattiin, toivottavasti viimeisen kerran tällä reissulla.

Sitten rohkeasti rajasta yli Ruotsin puolelle.

Ensimmäinen suurempi taajama oli Pajala ja kirpputorien Loppis-kylttejä oli joka puolella, muttei mistään saanut käteistä rahaa, koko kylässä ei ollut yhtään pankkiautomaattia. Sinne jäivät hyvät tavarat ostamatta.

Napapiirikin ylitettiin taas kerran,

Övertorneåsta sai rahaa seinästä, mutta vain yksi kirpputori ja sielläkään ei ollut mitään meitä kiinnostavaa. Taas piti saada kahvia, sitä nautittiin korukivivalmistajan Sten Cafessa

Pari kirpputoripaikkaa vielä löytyi, ennenkuin olimme Haparandassa ja pääsimme tuhlaamaan viimeiset Ruotsin kruunut.

Sitten sillasta yli ja taas oltiin Suomessa. Torniossa oli käytävä halpiskaupoissa ja Kemin jälkeen pysähdyttiin Motorestissa syömässä oikein Wieninleikkeet.

Matka jatkui kohden etelää, Uljuan tekoaltaan reunalla keitettiin kahvit ja sitten hieman SUomen keskipisteen eteläpuolelta Leskelästä löytyi rauhallinen linkkimaston pihapiiri. Sinne oli hyvä jäädä yöksi.

Päivän kilometrit 535km ja ajot 7h 22min

14.7.2011 torstai

Aamulla oli jo vähän lämpimäpi, +15. Yön sai nukkua rauhassa, linkkimaston kopin jäähdytin silloin tällöin surisi. Aamukahvit totuttuun tapaan ja sitten lähdettiin liikkelle taas jo heti kuuden jälkeen. Hirvikankaan ABC:lla äänekoskella piti poikkeaman ostoksille, tehtaanmyymälät eivät ollet vielä auki, matka jatkui. Jyväskylä ohitettiin ja taas kahville, tällä kertaa poikettiin tuttuun Karoliinan kahvimyllyyn Joutsaan. Ilmakin oli jo lähes hellelukemissa joten Heinolan risteyksestä ostettiin vielä jätskit ja kotona oltiin vähän puolenpäivän jälkeen.

Päivän ajot 434km ja autossa istumista 5h24min

Yhteensä kilometrejä koko lenkillä 3589km ja kahvia kului litrakaupalla....