Kirkkoja ja kesäkukkia

Jälleen koitti se aika vuodesta, että oli päästävä Suomenlahden eteläpuolelle kesäkukkaostoksille. Türissä järjestetään vuosittain Viron suurimmat puutarhamessut aina toukokuun loppupuoliskolla, olemme jo niissä käyneet toistakymmentä vuotta.

Nyt oli varattu jo perjantaipäivä matkustamiseen, lähdimmekin jo aamuvarhaisella ajelemaan petiautollamme kohti laivasatamaa. Toki ehdimme ensin käydä Helsingin kauppatorilla ryyppäämässä kupilliset Presidenttikahvia kera possumunkin.

Laivaan ajo sujui jo vanhalla rutiinilla, en ehtinyt paljon hermostuakaan jonojen vetävyyttä.

Tallinnassa matkamme alkoi perinteiseen tapaan hiljaisella hetkellä Viron Ortodoksine pääkirkossa aivan sataman D-terminaalin portin pielessä.
Muutamat pakolliset ostokset tehtyämme olimmekin jo hyvää vauhtia viilettämässä pitkin Viron maasetua helteisessä säässä. Haikaratkin olivat aivan läkähdyksissä pesissään pää nuokkuen iltapäivän kuumuudessa.

Ensimmäinen kohteemme pääkaupungin ulkopuolella oli Kohilan ortodoksikirkko. Remontti oli juuri käynnissä, jostain syystä mustaa kattoa ja kupoleita oltiin värjäämässä valkoisella mönjällä.
Kohilan hautausmaalla lepäsivät vieri vieressä oikeauskoiset, vääräuskoiset ja pakanatkin...



Matka jatkui kohden etelää. Ennakkotietojen mukaan pienessä Juurun kylässä piti oleman myös ortodoksikirkko ja löytyihän sekin sieltä, pusikosta. Pelkkä kupolien maalaus ei kylläkään enää riitä, Herran huone oli hyljätty ja kattokin sisään romahtanut. Yksinäinen teksti seinällä kertoi lopun olevan jo lähellä...

Juurusta ajoimme Raplaan jossa Farmiburgerissa nautimme Superpurgerin kaikilla herkuilla.
Maha killillään kurvasimme nyt Lellen rautatieristeysasemalle ja sieltä löytyi jo paremmassa kunnossa oleva ortodoksien pyhäkkö.

Siinäkin lappu luukulla, Hoosiannaa lauletaan joku toinen päivä...

Sitten saavuimmekin jo Türin pikkukaupunkiin. Puutarhamessuilla oli vielä täysi hyörinä, kello lähenteli iltakahdeksaa. Kävimme etsimässä Türin ortodoksikappelia, sen paikalla olikin hulppea omakotitalo, mutta ei kylä sentään kokonaan ilman kirkkoa jää, kadun toiselle puolelle oli hyvää vauhtia kohoamassa entistä ehompi pyhäkkö.

Köröttelimme messualueen parkkipaikalle, nyt oli jo hiljaisempaa. Kävimme kävelemässä messualueella ja tutkailemassa seuraavan päivän ottipaikat. Moni myyjä pani myyntiteltat pakettiin, pakkasi kaiken roinan autoon tullakseen taas seuraavana päivänä pystyttämään kaiken uudelleen.
Osa sentään jäi alueelle yöksi, kuka telttaan, kuka autoonsa huilaamaan Grillit kärysivät ja Sakupullot kilisivät.
Vetäydyimme yöpuulle auton uumeniin, mutta ei nukkumisesta meinannut mitään tulla. Paikallinen nuoriso saapui parkkipaikalle kokeilemaan kenen autossa bassot jytisivät kovimmin. Onneksi älysivät lähteä jonkun ajan kuluttua matkoihinsa. Mutta ei tässä vielä kaikki. Sitten saapui parkkipaikalle likkalauma ja kuten tunnettua, kotkotus ja kaakatus ei meinannut millään loppua. Hamuilin jo tylsää kirvestä sängyn alta kun parkkipaikka lopulta hiljeni ja saatoimme vaipua unten maille.

Aamulla heräsimme kilpaa auringon kanssa. Vuosi sitten yöllä oli ollut pakkasta ja nenä huurussa sai kahvia keitellä, nyt oli päin vastoin. Kuuma ja kostea ilma oli myös herättänyt kaikki lähialueen hyttyset jotka jo ikkunan ulkopuolella koputtelivat lasiin...tulkaa ulos jo...

Aamukahvin jälkeen maleksimme messualueelle, lipunmyyjät vielä nukkuivat kotosalla. Jotkut myyjistä sentään olivat heränneet ja saimme kaupanteon alkuun.

Pari kantoreissua jo autolle sain vietyä, ennenkuin lipputäti pisti ostamaan piletit. Myyjiäkin alkoi olla enenmmän ja enemmän, autolla käyntejä ei enää pystynyt laskemaan. Lopulta auto oli jo täys, kellokin oli kymmenen ja miljoona messuvierasta tukki kaikki kulkuväylät, päätimme vaihtaa maisemaa..

Auton keula kohti Pärnua, siellä on Viron edullisin Rimi-osotoskeskus.

Vändran kaupungissa taas piti olla kirkko, mutta ei kyllä meidän silmiimme sattunut, liekö jo sortunut maan tasalle.
Torin kaupungin lähellä, Randiväljan kylästä semmoinen kuitenkin löytyi, ja ainakin osittain kunnostuntyö oli jo alkanut seinän rappauksista päätellen.

Sindin kaupungissa on myös ortodoksikirkko ja komea onkin, ovi sielläkin tiukasti lukossa


Pärnussa poikettiin siellä ostoskeskuksees ja rautakaupassa sekä tietysti torilla. Sitten oli aika suunnata kohti Tallinnaa. Kaupungista poistuttaessa eteen sattui sotilasajoneuvokolonna, kolmisenkymmentä maastokuorma-autoa jotka seittämääkymppiä köröttelivät Via Balticaa pohjoiseen.
Kieli keskellä suuta pääsimme niistä kuitenkin ohi. Pärnu-Jaagupista poikkesimme pieneen Uduveren kylään kirkkoa katsomaan.

Kun palasimme päätielle, oli sotilaskolonna taas edessämme....sama ohitusruljanssi oli edessä. Päärdusta taas poikkesimme pois päätieltä, arvasimme mitä kohta edestämme löydämme.
Ajoimme Velisen kolhoosikylään, jossa ortodoksikirkko oli saanut harteilleen uuden peltikaton.
Sitten oli vuorossa Märjamaan kaupunki, mutta siellä oltiin oltu taas jumalattomia ja annettu kirkon mennä huonoon kuntoon, katto täälläkin oli romahtanut.

Palasimme päätielle ja kuinka ollakaan, saattueen perään. Kamikazeohitukset alkoivat taas, ja juuri ennen Tallinnaa pääsimme viimeisestäkin ohi.

Ajo laivaan ja onneksi oltiin varattu myös hytti, suihku teki poikaa ja pienet lepohetket ehdittiin nauttia ennen Helsinkiä. Kotimatka sujui pienessä sateessa, helteet taitavat olla tälläerää ohi.
Sekalaisia kesäkukkia ym. tuli hankittu puolentoista sataa, jäi siinä vironmummuille hieman kafferahaa, eikä kukkaostoksilla tarvinnut rahoittaa ahneita kotimaisia tukkukasvattajia...

Minä ja Mamma Milanossa

-
Pääsiäislomalle piti keksiä joku mukava retkikohde, onneksi netti on niitä pullollaan. Ensin etsimme halpalentoyhtiöiden sivuilta sopivaa kohdetta. Semmoiseksi valittiinkin RyanAirin lento Milanon lähelle Bergamoon, vain 29 euroa/henkilö. No ei se ihan niin halpaa ollut kun siihen lisättiin vielä verot, varausmaksut ja matkatavarakorotukset, mutta melko edullista kumminkin.
Sitten hakukoneet etsimään halpaa majoitusta Berganosta. Löytyi mukava B&B Casa Cristina, josta varasimme majoituksen kolmeksi yöksi, yhteensä 190 euroa.

Tiistai 30.3

Aamulla ajelimme hissukseen Tampereelle. Ilma oli plussan puolella, mutta Lahden jälkeen alkoi lumipyry ja sitä lunta tulikin niin ettei Tampereen lähistöllä meinannut tiellä pysyä kun aura-auto ei ollut ehtinyt lunta poistamaan.
Lentoasemalla ajelimme reteesti uuden terminaalin parkkipaikalle naureskellen sivummalla ollutta ränsistynyttä vanhaa terminaalia. No omaan nilkkaanhan se osui, RyanAir lähteekin vanhalta puolelta.
Todella tiukan turvatarkastuksen jälkeen, jossa kopeloitiin kaikki paikat, pääsimme odotushalliin, joka oli kuin suoraan Viipurista.


Vihdoin kone saapui ja pääsimme rynnimällä melkein ensimmäisten joukossa kunnon istumapaikoille, näissä halpalennoissahan ei ole etukäteen myytyjä istumapaikkoja. Koneen sisutuskin noudatti paikallisliikenteen linja-auton sisustusta, muovia ja vinyyliä, keltaista ja sinistä.
Koneemme kaarsi taivaalle ja pilvien yläpuolella paistoi aurinko täydeltä terältä.
Alla vilisti luminen Suomi ja Ruotsi, ruskean harmaa Tanska ja sitten vaaleanvihreä Saksa.
Kolmen tunnin lennon jälkeen vihersi allamme Italian maaperä ja koneemme alotti laskeutumisen. Kiitoradan pää jo vilisti allamme ja laskutelineet olivat ulkona, kun kapteeni tuli toisiin aatoksiin, veti nokan ylös ja kaasut auki. Meno oli kuin avaruusraketissa suoraan kohti taivasta. Heikkohermoisimmat jo valahtivat kalpeiksi ja ohjaamosta kuuluvat summerit vielä lisäsivät paniikkia. Hetkisen kuluttua kapteeni huonolla englannillaan selitti tuuliolosuhteiden olleen huonot ja siksi tehdään uusi laskuyritys pienen kaarron jälkeen.
Kaikki matkustajat pidättivät hengitystään kun toisella yrittämällä vihdoin laskeutuminen sujui mallikkaasti.
Ulkona meitä tervehti Italian leppeä kevätilma ja nopeasti pääsimme matkatavaroinemme tulohalliin, jossa meitä odotti Casa Cristinan kuljetuspalvelu. Pian kurvasimmekin piskuisella Suzukilla italialaiseen tyyliin pitkin Bergamon katuja ja kujia ja ihme ja kumma, ehjänä pääsimme perille.
Majoituksessa meille selvitettiin talon säännöt, aamiaisen sai valmistaa itse, jääkaapissa oli tarvikkeet ja koko systeemi oli meidän käytössämme, muita vieraita ei ollut. Saimme vielä nipun avaimia ulko-oveen, talon oveen, huoneen oveen, porttiin ja vielä vessaankin.

Jäimmekin kaksistaan purkamaan laukkujamme. Hiukan jo nälkä kurni, päätimme lähteä vanhaan kaupunkiin syömään, sehän sijaitsee vain 15minuutin matkan päässä.....
Siinä kartan kanssa kävellessämme alkoi tihuutta vettä ja olisimme ottaneet taksin, jos niitä olisi ollut. Sade yltyi. Kaksi märkää, uitettua matkaajaa marssi peräkanaa pitkin jyrkkiä mukulakivikatuja aina vain ylemmäs ja ylemmäs jupinan säestämänä. Eräässä kadunkulmassa oli pieni tupakkakauppa ja sanakirjaa apuna käyttäen saimme ostettua kaksi sateenvarjoa, mitähän se myyjämummo oikein hymyili.
Matka jatkui, tuuli riepotti sateenvarjoja ja karttakin oli läpimärkä ja tajusimme, että olimme jo kulkeneet päämäärämme ohi. Eikun takaisin ja paria poikkikatua pitkin pääsimme vihdoin pienelle aukiolle, jossa näitä ruokapaikkoja oli.
Kylläpä maistui höyryävä Pasta Bolognese todella maukkaalta. Ulkona jatkui sade ja ukkonenkin jyrähteli, päätimme lähteä majoitukseen komiasti taksilla. Taas sanakirjaa apuna käyttäen selvitimme asian ja ystävällinen trattorian täti tilasi meille kuljetuksen. Taksi oli sähkökäyttöinen Toyota, tulipa semmoinenkin energiaihme koettua. Liikennevaloissa auton moottori ei käynyt ollenkaan ja liikkeellä ollessaankin piti vain pientä surinaa.
Kun märät vaatteet oli ripustettu kaikille mahdollisille lämpöpattereille kuivumaan, rojahdimmekin sänkyyn, joka muuten taisi olla kovuudesta päätellen sitä kuuluisaa Italian marmoria. Eipä meitä haitannut, uni tuli kutsumattakin.

Keskiviikko 31.3

Yöllä ukkonen paukkui suoraan yläpuolella, ikkunat kilisivät ja talo tärisi, muutoin yö sujui rauhallisesti ja heräsimme laulurastaan vihellyksiin. Aurinko nousi pilvettömälle taivaalle ja pääsimme valmistamaan aamupalaa. Kahvikone oli joku kummallinen monitoimilaite, jossa oli nappuloita kuin haitarissa, mutta lopulta kone murisi ja rutisi ja sylki putkistostaan pari kuppia kahvia. Paahtoleivän kanssa ihan mukiinmenevää aamupalaa.
Reppu selkään ja lähdimme kohti rautatieasemaa. Kartan mukaan sinne oli matkaa muutama kilometri, kyselimme signoriitoilta bussien aikataulua. Hepä kertoivat, että bussiin pitää olla ennakkoon ostettu lippu, joita saa ostaa mm. tupakkakioskeista. kioskit olivat kiinni näin aamuvarhaisella, päätimme siis kävellä ja katsella kaupunkia. Kaiken maailma puut olivat täynnä kukkasia, valkoisia, keltaisia ja vaaleanpunaisia. Skoottereita oli tuhatmäärin, koululaiset päristelivät niillä kouluun, virkamiehet kravatti liehuen konttoreihinsa ja minihameiset pimut korkokengissään ties minne ja lopultakin tunnin kävelyn jälkeen olimmekin asemalla. Kaikilla italialaisilla, niin mummoilla kuin pojanklopeillakin oli nappikuulokkeet korvilla ja joku musiikkipuhelin, mitä räpläsivät koko ajan. Tunsimme olevamme jostain takapajulasta. Liput saatiinkin ostettua ja kaksikerroksisen pikajunan yläkerroksesta katselimme ohikiitäviä kyliä ja kaupunkeja. Italialaisilla paikoilla nimetkin ovat kuin jotain ruokalajeja, Chiabatta, Caramello, Pomodore jne.

Tunnin kiidon jälkeen junamme saapui Milanon hulppealle rautatieasemalle josta lopulta löysimme pitkällisen harhailun päätteeksi ulos aurinkoiseen ja lämpimään Milanoon. Aurinkolasit päähän ja tutkimaan asema-aukion markkinakojujen tarjontaan. Monen moista tuotetta siinä myytiin turisteille muka halpaan hintaan.Ostosten jälkeen etsimme metroaseman ja ajelimme Piaza del Duomoon eli tuomiokirkon aukiolle. Ja olipa se kirkko!

Heti metrotunnelista maanpinnalle kavuttuamme edessä avautui uskomaton rakennus, jonka nakutteluun Carreran marmorista lienee kivenhakkaajilla mennyt tovi sun toinenkin. Aukiolla ulkomaalaisen näköiset nuoret miehet olisivat antaneet ilmaiseksi muutamia jyviä, joilla syöttää puluja, mutta emme menneet lankaan. Kuulemma sitten ei pääse enää tuhansista puluista eroon, ennenkuin ostaa pojilta lisää jyviä. Sisällä kirkossa kymmenien metrien korkuiset lasimaalaukset ja hienot yksityiskohdat melkein musersivat tämmöiset maan matoset mahtavuudellaan. Kirkon kellarissa makasi Milanon kardinaali, tosin lasikaapissa ja ollut kuolleena jo viitisensataa vuotta.


Kirkon jälkeen kuljimme katettua "kävelykatua" ja ihmettelimme Pradan, Guccin ja Luis Vuittonin myymälöitä, joissa alennetutkin tuotteet maksoivat duunarin kuukausipalkan. Katu päättyi La Scala-oopperatalon aukiolle. Rakennukset olivat toinen toistaan komeampia, jopa paikallinen Mäkkäri oli päässyt muiden merkkituotteiden seuraan. Kävelykadun fiinissä ravintolassa nautimme italialaista pizzaa paikallisen oluen kanssa, kylläpä maistuikin taivaalliselle. Sitten suuntasimme takaisin metrolle ja ajoimme rautatieasemalle. Junan lähtöön viisi minuuttia aikaa ja lipunmyyntikone kyselee italiaksi kaikenmaailman alennuskoodeja ym. Lopulta lippu tulostui ja pikajuoksua kassit ja reput heiluen pääsimme Bergamon junaan juuri sen lähtiessä.
Paluumatka roikuttiin junan ikkunassa ja seurattiin asemien nimikylttejä, josko olisivat samoja kuin mennessäkin ja olisimme siis hypänneet oikeaan junaan. Bergamoon päästiin ja rautatieasemalta hypättiin suoraan vanhaan kaupunkiin, Citta Altaan menevään linjuriin. Nyt jo osattiin ostaa lippu etukäteen ja jopa leimata se linjauton leimauskoneella. Matka ylös vuorelle sujuikin nyt mukavammin kuin edellispäivänä sateessa tarpoessa. Bussi jätti meidät vanhankaupungin toiselle laidalle ja näin pääsimme tutustumaan kujiin ja kauppoihin kulkiessamme keskiaikaisen kaupungin kapeita mukulakivikujia, onneksi oli kartta mukana.
Kirkoissa käytiin ihmettelemässä freskoja ja katukahvilassa nautittiin huikopalaa.
Lopulta saavuimme kapungin toiselle laidalle, josta oli hyvät näkymät alakaupunkiin. Vanhankaupungin laidalta laskeutuu alakaupunkiin eräänlainen köysirata/vuoristojuna, Funicolare ja sitä odotellessamme maistui Amaretto mukavalle.
Funicolare kulkee pitkin kiskoja, mutta roikkuu myös vaijerissa ja vaunut ovat siten asennetut, että lattia on vaakatasossa vaikka kuljetaan jyrkkää mäkeä alas.
Ala-asemalta kävelimme paikalliseen supermarkettiin ostelemaan tuliaisia ja herkkuja ja sitten ajelimmekin taas bussilla, tällä kertaa ihan majoituksemme nurkalle. Jalat olivat jo kävelymatkoista melkein muussina.
Hotellilla kun otti virkistävän suihkun, jaksoi taas lähteä kaupungille. Nyt ajelimme bussilla kuin jo vanhat tekijät, leimauskone vain surisi kun lippuja leimattiin.
Keskustasta löytyi pikkuinen kellariravintola La Bruschetta josta sai mainiota pastaa ja paikallista olutta. Päivän rasitukset alkoivatkin jo painaa, palasimme hyvissä ajoin hotellille ja kyllä taas uni maistoi ja naamaa kuumotti.

Torstai 1.4

Aamupala syntyi jo rutiinilla, kahvikone ei enää päässyt yllättämään. Taas reppu selkään ka bussilla keskustaan Porta Nuevan aukiolle. Siitä sitten käveltiin kohti rautatieasemaa, matkalla pysähdyttiin fiiniin kahvilaan nauttimaan cappuchinot ja croissantit. Rautatieasemalta jatkettiin toisella bussilla aivan lentokentän kupeessa olevalle ehkä Italian suurimmalle ostoskeskukselle. Bussi jätti meidät lentoaseman ovelle, mutta kauppakeskus, Orio Centrum olikin moottoritien toisella puolella. Onneksi opasteita seuraamalla löydettiin tien ali kulkevalle tunnelille ja päästiin muutaman parkkihallin ja rappusten kautta ostoksille. Orio Centrumissa on yli 200 erikoisliikettä kilometrin mittaisessa rakennuksessa kahdessa kerroksessa. Merkkiliikeiden lisäksi löytyi monta ravintolaa ja hirmuinen elintarvikekauppa, jonka juustomyymälässä koputeltiin juustoja kypsyysasteen toteamiseksi - kypsiä olivat. Kalaa ja muita mereneläviä myytiin suoraan jäistä, leipiä oli joka lähtöön ja hedelmätiskit pullistelivat papaijoita ja muita herkkuja. puoli päivää siellä kului näin maalaiselta pelkästään ihmetellessä.
Taas ajeltiin bussilla takaisin keskustaan ja hotellille jossa kauppakeskusen myllerryksessä väsyneet ruumis ja mieli palautettiin kuntoon päiväunilla. Suolien kurniminen viimein herätti joten taas oli lähdettävä sapuskan etsintään. Mutta vaikkei ihan etelässä oltukaan, pitivät monet ravintolat ja kaupat täälläkin siestaa eikä mikään paikka tuntunut olevan auki. Sadekin teki taas tuloaan joten ajoimme bussilla Citta Altaan, jossa tiesimme niitä ristoranteja olevan. Hieno (kallis) paikka löytyikin ja tortelliineja ja talon kakkuja syötiin mahat täyteen. Lopulta lyllerrettiin taas Funicolaren asemalle ja vaunuilla alas ja parin bussikyydin jälkeen olimme taas majoituksessamme. Nyt olikin jo aika pakata tavarat kasseihin ja punnita, ettei tule ylipainoa. Kaikille löytyi paikka ja kun vielä kävi kuumassa suihkussa niin taas oltiin valmiita peiton alle.

Perjantai 2.4

Viimeinen aamupala tässä talossa nautittiin melkein pimeässä, aamu vasta valkeni. Sitten kadunlaitaan odottelemaan tilattua kuljetusta, joka saapuikin italialaiselle hämmästyttävällä tarkkuudella, vain minuutin myöhässä. Kentällä oli muutama tuhat italialaista myös lähdössä pyhien viettoon, onneksi eri lennoille, joten nopeasti päästiin turvatarkastuksista odottelemaan koneeseen pääsyä. Kone lähti vartin myöhässä, mutta etelätuulen siivittämänä olimme etuajassa Tampereella. Autokin oli parkkipaikalla ja kolmen tunnin ajon jälkeen olimme vihdoin kotona. Kyllä oma sänky sentään on mukava paikka

Tupalat Tallinnassa

Perjantai iltana piti leipoa pullaa. Kardemumma oli päässyt loppumaan, eihän siitä mitään silloin tule, joten petivaatteet auton kyytiin ja kohti laivasatamaa. Mausteet nimittäin ovat melko edullisia Virossa.
Satamaan saavuttiin ajoissa, tällä kertaa otettiin myös hyttipaikka, vaikkei matka kestäkään kuin vajaa kolme tuntia, onhan ainakin sitten paikka mihin päänsä kallistaa, jos alkaa unettaa.
Laiva saapui Tallinnaan puoliltaöin ja satamaselvitysten jälkeen ajoimmekin suoraan Piritan vierasvenesataman parkkipaikalle yöksi.
Alue oli täynnä, mutta saimme auton ujutettua aallonmurtajan päähän meren äärelle.
Tuuli oli illan aikana yltynyt lähelle myrskylukemia, auton keulapeite lepatti ja paukkui ikkunaa vasten, mutta eipähän kuulunut muita ääniä häiritsemästä yöuntamme.
Aamulla tietty herättiin jo kukonlaulun aikaan, tuuli jatkoi puhkumistaan joten kaffet keitettiin autossa sisällä.
Kaupat olivat vielä kiinni, ajoimmekin Tallinnan keskustorille ja ostimme sieltä ämpärillisen isoja kanttarelleja hintaan 1.5euroa/litra.
Sitten lähdettiin kulttuurikierrokselle ja ajettiin Tallinnan kupeessa olevaan Maardun kaupunkiin ja siellä Kallaveren taajamaan. Sieltä löytyi komealla paikalla oleva Arkkienkeli Mikaelin kirkko.
Virossahan toimii kaksi ortodoksista kirkkokuntaa. Moskovan patriarkaatin alainen Viron Ortodoksinen kirkko ja Konstantinopolin alainen, itsenäinen Viron Apostoolinen Ortodoksikirkko.
Kirkkojen kesken käydään välillä kiivastakin sanasotaa ja kuten nimistäkin voidaan päätellä, Moskovasta johdetussa kirkossa enemmistö seurakuntalaisia on venäjänkielisiä.
Myös komeimmat ja hyväkuntoisimmat kirkkorakennukset kuuluvat Moskovan kirkolle, sekin lienee yksi syy huonoihin väleihin. Tässä kuvassa tummalla olevat kirkot ovat Moskovan, valkoiset taas Viron omia kirkkoja.
Tämä Maardun kirkko kuuluu siis Moskovan patriarkaatille.
Maardusta ajettiin toiseen Tallinnan lähiöön, Nõmmeen jossa sijaitsee, niin ikään Moskovalle kuuluva Johannes Kastajan kirkko.
Kirkossa oli juuri menossa palvelus, joten tyydyimme kurkkimaan vain ovenpielestä.
Hengellisen ravinnon jälkeen oli aika siirtyä Selverin hypermarkettiin ostamaan sitä maallista mammonaa, kardemummaa. Tosin tuli muutakin ostettua, kaksi ostoskärryllistä ja kahviossa nautittiin lettuja kinkun ja juuston kanssa. Jo vähän suolet kurnivatkin.
Toinenkin marketti koluttiin, että saatiin autoon lisää painoa ja sitten ajettiin Tallinnan keskustaan, jossa osoitteessa Liivalaia 38 sijaitsee Jumalanäidin Kazanilaisen Ikonin kirkko aivan Olümpia-hotellia vastapäätä.
Kirkko on Tallinnan vanhin säilynyt puukirkko ja kuuluu sekin Moskovan alaisuuteen. Kirkko oli remontissa ja ovet lukossa.
Kumma kun reippailu ja ulkoilu kirkkomailla tekee nälkäiseksi, nyt ajettiin Piritan rannoille kahvin keittoon. Kunnon leivoskahvien jälkeen suunnattiin taas keskustaan. Ensin tankattiin tankki täyteen, mutta kas, Tallinnassa dieseli maksaakin jo enemmän kuin Suomessa. No tankattava oli ja sitten taas kirkonmetsästykseen.
Matkamme ainoa Viron Apostoolisen ortodoksikirkon kirkkorakennus löytyi aivan sataman suulta puiden keskeltä.
Pyhien Simeonin ja Hannan katetdraali on Viron Apostoolisen ortodoksikirkon pääkirkko ja vielä hieman keskeneräinen. Freskoja maalattiin rakennustelineillä ja muutenkin hommat olivat keskentekoisia. Neuvostovallan aikaan rakennus on toiminut mm. voimistelusalina ja autokorjaamona, joten ymmärrettävistä syistä johtuen puuhaa riittää.
Koska laivan lähtöön oli vielä hetki aikaa, kurvasimme autollamme vanhaan kaupunkiin Toompean mäelle, jossa pysäköinti on visusti kielletty. No presidentin auton paikka oli tyhjä, lienee Ilves kesämökillään ja koko eduskunta lomilla, Riikikogun pihalla saattoi hetken autoa seisauttaa ja tarkastella Moskovan patriarkaatin pääkirkkoa Virossa, Aleksanterin Nevskin katetdraalia.
Katedraali on Tallinnan suurin kupolikirkko, ja se pyhitettiin Novgorodin ruhtinaan Aleksanteri Nevalaisen muistolle. Kirkon tornissa on yhteensä 11 kelloa, joista yksi on Viron suurin. Se painaa lähes 15 tonnia ja on noin kolme metriä korkea.
Ei ehtinyt lappuliisa tulla, pääsimme ajamaan satamaan i lman sakkolappua.
Laivaan pääsimme ensimmäisenä, hyttipaikkakin oli taas maksettu ja paluumatka sujui leppoisasti.
Kotona olimme lauantai-iltana ennen yhtätoista, runsaan vuorokauden kauppareissu oli tehty.

Seikkailijat Savonmaalla

Yhtäkkiä perjantai-iltana alkoi tehdä mieli Hanna Partasen kalakukkoa.
No niitähän saa Kuopion torilta. Äkkiä retkivehkeet autoon ja matkaan. Pimenevästä illasta ei voinut puhua, aurinko paahtoi täydeltä terältä ja lämpötila kipusi hellelukemiin, vaikka kellon mukaan oli jo ilta.
Mikkelistä käännyimme välillä kulkemaan Pieksämäen kautta, josko siellä olisi jotain näkemistä. Turha toivo, samaa pusikkoa tämänkin tien varrella.
Pieksämäellä ajeltiin hetki ristiin rastiin, mutta eipä mitään sykähdyttävää jäänyt mieleen. Onneksi kuitenkin oli Hesburger, josta saimme iltaevääksi pekonijuustohampurilaisateriat, siinäpä huikopalaa kerrakseen.
Vähän ennen Suonenjokea löytyikin sopiva vanhan tien pohja, jonne automme parkkeerasimme ja sitten olikin aika yrittää saada hetki nukuttua täydellä vatsalla ja helteessä, joka vielä iltakymmeneltä oli +20, autossa sitäkin enemmän.
Yöksi oli luvattu sadetta, mutta mitä kukkua, aamu valkeni pilvisenä mutta poutaisena. Aamutoimien aikana tuli kuitenkin muutama tippa vettä, mutta sitten sekin lysti loppui.
Lähdimme kohti Kuopion toria. Nämä savolaisveijarit ovatkin aamu-unisia, puoli kahdeksalta vasta muutama kauppias viritteli kojuaan torille, onneksi sentään saimme aamukahvit ja -sämpylät takaoven kautta.
Myös se Hanna Partasen kalakukko saatiin ostettua, tosin hinta oli aika huima, 19 euroa/kg ja kilon kukko ei vielä kummonen ole.
Keskustan kaupat aukenivat vasta kymmeneltä, lähdimmekin siis tutustumaan Kuopion ympäristöön.
Sattumalta löysimme Siilinjärven Toivalan kylästä Jumalansynnyttäjän Kuolonuneen Nukkumisen Tsasounan pienen kinttupolun päästä. Kuinkahan sinne umpihangessa ja rollaattorilla mahtaa päästä? Kai se on sitä kilvoittelua...
Lentokentän päässä katselimme hetken Suomen Ilmavoimien vanhan Fouga Magister harjoitushävittäjän taitolentoesitystä. Näitä koneita Suomessa ei ole enää lentokuntoisena kuin kaksi.
Sitten naputeltiin navigaattoriin Ortodoksisen kirkkomuseon osoite ja annettiin koneen viedä.
Museo löytyikin, kuvaus sisällä totta kai kielletty, mutta saipa ulkoa kuvan.
Sisällä oli kahdessa kerroksessa paljon mielenkiintoista vanhaa esineistöä luovutettuun Karjalaan jääneiden luostareiden, Valamon, Lintulan ja Konevitsan luostareista sekä myös pohjoisesta, Petsamon pikkuluostarista.
Kirkollisen annin jälkeen etsimme kotvan aikaa Kuopion keskustasta ortodoksista lahja- ja kirjamyymälää, muttei löydetty.
Kauppahallikin oli jo auki, sieltä saatiin ostetuksi italialaista raakamakkaraa, sitä kun grilliin heittää, muuttuu paatuneinkin kasvissyöjä lihansyöjäksi.
Läheltä matkustajasatamaa löytyi vielä Pyhän Nikolauksen katedraali, ovet tiukasti lukossa.
Kuopio oli nähty, siispä kalakukolla varustettuna lähdimme kohti kotia.
ABC Pitkälahdessa söimme grillihärkää ja ABC Juvan ohi ei kerta kaikkiaan pääse poikkeamatta samoissa tiloissa olevaan Q-point elämysmyymälään. Siellä myydään kaikkea tarpeetonta kodin sisustustavaraa kalliiseen hintaan.
Vielä kun poikkesimme Ristiinan Realisointikeskuksessa ostamassa halvalla lisää roinaa niin kohta jo olimmekin taas kotona. Ihan ei keritty olla matkalla vuorokauttakaan, parikymmentä minuuttia jäi vaille

Türiin ja takaisinkin

.
Sankarimatkaajat seikkailevat vaikka sairaanakin. Nimittän virus iski. En tiedä liekö sika- vai lintuinfluenssa, ääni katosi, kuume seilaa ylös ja alas, päätä särkee ja vapisuttaa.
Mutta koska liput oli jo tilattu ja maksettu - matkaan vaan.
Lähdimme petiautolla perjantaina illan hämärässä ja paria tuntia myöhemmin jonottelimme taas laivaan Helsingin Katajanokalla.
Koska laivaan jonottivat kaikki muutkin, autoja oli satamäärin, teimmekin yhteistuumin päätöksen, että jäämmekin auton petiosastolle huilaamaan laivamatkan ajaksi.
Kiellettyähän autokannella olo on matkan aikana, mutta autossa on tummennetut lasit ja vielä verhotkin, kuka meitä sieltä näkee?
Vihdoin iltayhdeksältä ajelimme ramppia pitkin laivan uumeniin. Olimme tekevinämme lähtöä autolta ja kun silmä vältti, hyppäsimme takaosaan ja verhot kiinni ja peiton alle.
Laiva lähti ja koneiden hurinassa oli mukava vällyn alla huilata ja jopa torkahtaakin. Tunnin päästä heräsimme hiestä valuen, kuuma oli kuin saunassa. Ikkunat raolleen ja takaovea auki, mutta ei sekään auttanut, koko autokansi oli lämmin kuin turkkilainen höyrysauna. Melkein auton vieressä vielä isot lämmityskennot puhalsivat lisää kuumaa ilmaa.
Loppumatka menikin sitten hikeä kuivatellessa mutta viimein puoliltaöin laiva saapui Tallinnan satamaan ja lastausluukut aukaistiin, sieltäpä puhalsi virkeä raikas tuuli.
Ulos jonottaessa seurasimme erästä virolaiskuskia, joka väkisinkin olisi halunnut etuilla jonossa, yritti peruutella autoaan joka väliin. Laivan henkilökunta sai vähän väliä olla tuuppimassa autoa takaisin. Lopulta kuskilta paloi hermot ja lähti tekemään valitusta ties minne. Sillä aikaa mekin sitten jo pääsimme ulos ja ajelimme läpi öisen kaupungin. Liikennettä oli enemmän kuin päiväsaikaan, mutta kohta jo köröttelimme kohti 100km päässä siintävää Türin kaupunkia ja sen puutarhamessuja.
Kylä toisensa jälkeen ohitettiin, onneksi hirvet ja peurat pysyivät pois tieltä ja vihdoin vähän ennen kahta aamuyöllä kurvasimme messualueen portinpieleen. Sitten vaan valot sammuksiin, riittävästi vaatetta päälle - ulkona oli 2 astetta lämmintä, eikä autossa ole mitään lisälämmittimiä - ja sitten vaan paksujen peittojen alle muutamaksi tunniksi nukkumaan.
Aamulla heräsimme nenä huurussa, muutoin kyllä tarkeni nukkua. Auton ulkopuolella olikin sitten toinen juttu. Maa oli kuurassa ja valkoisena, auton ikkunatkin jäässä, melkoinen halla ollut johonkin aikaan aamuyöllä.
Kaffepannu porisemaan kaasukeittimeen, jotta taas saisimme omat sisäiset koneemme käyntiin.
Puutarhamessut eivät olleet vielä avattu, lipunmyyjäkin taisi vielä nukkua, kun jo marssimme alueelle. Paleltuineita kesäkukkia, jäisiä orvokkeja ja käpristyneitä tomaatintaimia näkyi monessa paikassa, onneksi osa myyjistä oli illalla suojannut tuotteensa harsolla tai nostellut ne autoonsa yön ajaksi.
Olemme käyneet nyt 7 vuoden ajan joka kevät täällä Türissa näillä messuilla ja ainakin näin harrastaja-pihanlaittajan näkövinkkelistä messut ovat menneet koko ajan huonompaan suuntaan. Yhä enemmän ja enemmän alueelle on tullut kaljatelttoja, pomppulinnoja ja ihmeraastimen myyjiä. Suuret puutarhatukut tarjoavat aarikaupalla samaa ja mielikuvituksetonta tusinakukkaa kuin muutkin.
Paikalliset mummut ja papat itsekasvattamine taimineen ja omalta pihalta kaivettuine juurakoineen on tungettu aina vain pienemmälle alalle.
Kai tämä on sitä nykyaikaa.
Oma automme täyttyi tuota pikaa mummojen taimista, takaisin mennessä emme enää voisi huilata auton kyydissä laivamatkaa.
Kymmenen jälkeen oli messualue jo täynnä vierailijoita, kapeilla käytävillä ei päässyt eteen eikä taakse. Lopetimme siis kulutusjuhlan ja lähdimme kohti Pärnua.
Viime vuodelta oli mielessä paikka, jossa kasvoi valtoimenaan villejä kevätesikoita, lapiokin oli varattu kaivuutöitä varten autoon mukaan.
Joku muukin oli ehkä käynyt esikoita kaivamassa, paikalle oli nyt ilmestynyt yksityisalueen kyltti ja pääsy kielletty.
No sitten vaan vauhdilla Pärnun torille, jossa vielä papat ja mammat myivät meille jokusen taimen ja pussillisen siemenperunoita. Muutakin mukavaa tuli ostettua Pärnun marketeista ja tuhlattu viimeiset Viron kroonit, sitten keula kohti Tallinnaa.
Matkalla muistui toinenkin kevätesikkopaikka erään levähdysalueen pusikossa ja siellähän niitä oli. Maa oli kyllä sen verran kovaa, että lapiokin katkesi, saimme kuitenkin jokusen taimen pussiin kaivettua.
Satamassa pääsimme melkein heti ajamaan laivaan, vaikka lähtöön oli vielä tunti aikaa (hienoa Viking Line!) ja sitten vaan tylsänä istuttiin koko matka ruokailijoille varatussa pöydässä ryyppäämässä vuoron perää vesilasista paheksuvien ruokailijoiden harmiksi.
Lopulta illalla yhdeksän jälkeen pääsimme taas ajamaan moottoritietä kohden kotia ja ennen yhtätoista oltiinkin jo väsyneinä mutta onnellisina oman kodin lämmössä viltti korvilla unten mailla.

Mutahoitoja ja yrttikylpyjä

.
21.12

Nyt se alkaa, Jouluseikkailu. Laukut ja pakaasit oli pakattu jo edellisenä iltana ja matkaan päästiin lähtemään aamukahdeksalta.
Hieman oli lunta maassa ja keli nollassa. Sallittujen nopeusrajoitusten mukaan köröteltiin milloin loskassa, milloin taas kuivalla tiellä kohti Helsinkiä.
Lumi väheni matkan edetessä ja lopulta Sipoon jälkeen loppui kokonaan, pellot vain vihersivät ja meri lainehti vapaana.
Tavan mukaan oltiin taas hyvissä ajoin satamassa jonottamassa ja odottamassa. Mikä taika siinäkin on, että tulee mihin aikaan tahansa ja vaikka olisi ekana jonossa, muut jonot otetaan ensin laivaan ja vasta vihoviimeisenä pääsee itse...
Laiva oli uusi Viking XPRS jaolikin komea paatti. Tilaakin oli väljästi ja ensin nautittiin ne kuuluisat katkarapuvoileivät kahvin kera. Sitten tutustuttiin laivaan ja sen myymälöihin ja katseltiin ihmisten kirjoa.
Lopulta klo 14.00 olimme Tallinnassa ja kohtuullisen jonotuksen jälkeen päästiin pihalle. Tallinnassa olikin enemmän lunta ja tiet niljakkaita ja loskaisia. Ajoimme ensin Sikupillin Prismaan vaihtamaan hieman valuuttaa ja sitte kohti itää ja Narvaa.
Kuskai vaihdettiin ja tankattiin hieman polttoainetta, maksoikin 13.80EEK/l
Ilta pimeni ja taakse jäivät Rakvere, Kohtlajärve ja Sillamäe. Sillamäen jälkeen kurvattiin "oikotielle" kohti Narva-Joesuuta. Lumisade oli alkanut ja nyt pyryttikin oikein reippaasti. Tietä ei oltu aurattu kuin viimeksi viime talvena, onneksi ei muuta liikennettä ollut, siinä rännissä ei olisi mahtunt kohtaamaan.
Lopulta Kylpylän viitta osoitti oikean suunna ja pääsimme pihalle. Varauskin oli kunnossa ja saimme huoneen kolmannesta kerroksesta, meren puolelta, tosin meren peitti katon korkeudelle ulottuva maavalli.
Iltaruokinta aikakin oli käsillä joten marssimme peräkanaa ruokasaliin, jossa oli tarjolla mitä lie kanan teurasjätettä, mutta muut lisukkeet olivat hyvä ja maukkaita. Juomaksi oli tarjolla vain haaleaa raanavettä, jossa lillui kalpea sitruunaviipale, ei kiitos.
Ruokailun jälkeen menimmekin suoraan baariin ja joimme Sakupullon puoliksi.
Johanna lähti uimaan ja Kari yritti saada suihkusta tulemaan muutakin kuin jäävettä. Muutaman kymmenen minuutin valutuksen jälkeen kuuma vesi oli jo 25 asteista, sinne vaan suihkuun.
Matkan rasituksista voipuneina käperryimmekin jo alkuillasta peiton alle.

22.12

Hiljainen oli hotelli yöaikaan, eipä mikään häirinnyt yöunta. Aamusuihkun vesi taas oli polttavan kuumaa, keskimäärin siis sopivaa ja aamupala tarjoiltiin klo 8.00
Kaurapuuro (velli) oli ulkonäöstään huolimatta maukasta ja hyvää ja muutkin tykötarpeet maukkaita ja nyt vihdoin selvisi myös mehuautomaatin toiminta, saihan sieltä sairaalamehuntapaista kun oikeita nappuloita paineli.
Aamiaisen jälkeen puimme toppavaatteet päälle ja lähdimme "keskustaan" etsimään kauppaa. Lunta taas tuiskutti ja puhuri ja viima pyrytti naaman punaiseksi ja vaatteet valkoisiksi.
Kauppa löytyi ja kahdella muovikassillisella varustettuna palasimme hotellille.
Lääkärin vastaanottoaika läheni ja olimme taas hyvissä ajoin odottelemassa lääkäri Olgan oven takana. Lääkärien tapaan Olga oli myöhässä varttitunnin, mutta lopulta pikatarkastus alkoi. Verenpaineet mitattiin suoraan paksun puseron läpi ja muutenkin tarkastus sujui ylimalkaan. Lääkärin jälkeen käytiin sitten varamassa määrätyt hoidot.

Kari

12:00 Soolakamber RP
13:00 Käsimas. RP 20 min
14:10 Ravivann RP

Johanna

12:30 Ravivann RP
13:00 Käsimas. RP 20 min
15:40 Mudaravi selg RP

Soolakamber on suolahuone. Seinät päällystetty jollain vuorisuolalla ja lattiallakin sitä on monta senttiä. Seinästä pöllähtää välillä suuolahöyryjä ja katossa joku laserhärveli levittää suolaa joka paikkaan. Päälle puetaan sairaalakaavut, päähän myssy ja jalkoihin muovipussit. Siellä sitten istutaan puoli tuntia kuuntelemassa imelää musiikkia ja meren kohinaa.

Käsimas. on hierontaa oikein olan takaa. Venäläispimut hierovat selän ja niskan niin että päässä pyörryttää.

Ravivann on yrttikylpy jossa poreammeeseen lorautetaan tuoksuöljyä ja laitetaan potkurit täysille.

Mudaravi taas on mutakylpy, jossa selkään kipataan ämpärillinen rikille tuoksuvaa kuumaa savea ja annetaan vaikuttaa.

Sai siinä kieputusta ja pulputusta koko kropalle. Välillä ehdimme käydä syömässäkin, tällä kertaa hengestään oli päässyt sika. Ja juoma-automaatti toimikin vain aamiaisella, nyt taas saatiin olla kuivin suin.
Niinpä ulkoiluvaatteet päälle ja kylän kaupalle ostamaan vesipullo iltaruokaa varten. Illallisella oli leivitettyä kanaa joka maistuikin erinomaiselle, varsinkin kun laukusta kaivettua mansikan makuista vettä hörppäsi päälle. Muut kylpylävieraat kuolasivat vieressä ja ryyppäsivät sitä paikallista raanavettä...
Vielä oli lähdettävä iltakävelylle, ettei ihan vaivuttaisi koomaan. Käveltiinkin pikkukujia pitkin radiomajakalle asti ja ihailtiin jouluvaloja ja komeita pytinkejä.
Sitten ruoan seassa ollut unilääke tai vastaava veti silmäluomia suppuun ja kaaduimmekin taas sänkyihimme jo alkuillasta.

23.12

Aamulla alkoikin hoito jo ennen aamiaista.

Johanna

08:00 Mudaravi selg RP
10:00 Ravivann RP
11:00 Kosmetolog
12:30 Käsimas. RP 20 min

Kari

09:20 Ravivann RP
11:00 Soolakamber RP
12:30 Käsimas. RP 20 min

Viimeisten hieromisten jälkeen vaihdettiin ihmisten asusteet päälle ja lähdittiin autoilemaan kohti Narvaa. Narvasta löytyikin helposti suuri ostoskeskus, jossa silmät pyöreinä ihmeteltiin idän ihmeitä. Nälkäkin jo kurni suolissa, jäihän kylpylän päiväankka nauttimatta, joten paikalliselta autoilijalta kyseltiin kaupungin parasta pizzapaikkaa. Sepä löytyikin helposti ja pizzat maistuivat mahtavilta perinteisen venäläisen keittiön jälkeen.
Pizzerian pihalta oli vielä hulppeat näkymät joen rannan kumpaankin linnoitukseen.
Vielä toinenkin ostoskeskus koluttiin ja sitten lähdettiin paluumatkalle. Melko uudessa kirkossa matkan varrella käytiin sytyttämässä tuohus ja sitten ajeltiin pimenevässä illassa takaisin kylpylän suojiin. Johannalla oli vielä klo 17:00 jalkahoito mutta sittenpä päästiin taas istumaan notkuvien lihapatojen ääreen.
Enpä tiedä mikä eläinraasu oli tällä kertaa joutunut antamaan henkensä ja joutunut keittiöhenkilökunnan toimesta esille pantavaksi ruokapöytään, mutta uskokaa kun sanon, ettei se ainakaan syötävältä vaikuttanut. Otimmekin vain hieman riisiä ja hapatettua porkkanarastetta ja päälle palan painikkeeksi kupposen teetä. Onneksi olimme päivällä syöneet kunnon eineen, ei nälkä kurninut ja niine hyvineen vetäydyimme taas huoneemme rauhaan.
Kävimme vielä saunassa ja uima-altaalla, Saunamaailm olkin kiinni. Sitten hieman huilausta ja venäjäksi dubattua telkun katselua ja matka höyhensaarille saattoi alkaa


24.12

Aamulla saikin nukkua pitempään, ensimmäiset hoidot olivat vasta kymmeneltä. Aamupala oli taas maittava, kauravellin sijaan otimmekin oikeaa riisipuuroa aaton kunniaksi. Sitten alkoi hoitopaketti

Kari

10:00 Liikumisravi Brühm RP
10:40 Ravivann RP
12:00 Soolakamber RP

Johanna

10:00 Ravivann RP
12:00 Soolakamber RP
14:20 Mudaravi selg RP

Liikumisravi oli mummojen kanssa uima-altaalla järjestettyä vesijumppaa, hiki meinasi tulla vaikka oli koko ajan veden alla.

Lounaaksi oli tällä kertaa maukasta rusettipastaa ja kotletteja, keittoakin sai jos halusi. Jälkiruoka aiheutti nyt yllätyksen, sepä olikin talkkunaa ja piimää. Sinne jäi kuppiin sekin satsi.
Ruokailun jälkeen kävimme kävelyllä kuvaamassa paikallisia taloja, vaikka ilma olikin hieman harmaa.
Aattoilta pimeni ja päätimme lähteä etsimään paikallista kirkkoa, joka kartan mukaan oli "ihan lähellä". katuvalotkin jo loppuivat ja tie pimeni, löysimme vaan tyhjiä taloja ja kylpylöitä, oli käännyttävä takaisin ennenkuin olisimme Sillamäellä saakka.
Jouluaaton iltaruoka aloitettiin talon tarjoamalla punaviinilasilisella ja sitten päästiin käsiksi varsinaiseen jouluruokaan, kaalilaatikkoon ja ryynimakkaraan, joka ei ollut ihan sieltä kevyimmästä päästä.. Liekö idästä tullut ruokaperinne?
Jouluaterian jälkeen kävimme vielä testaamassa Saunamaailman Höyrysaunan, Yrttisaunan ja Suomalaisen saunan sekä jättikokoisen porealtaan. Pieni pyrähdys vielä uima-altaalla ja sitten taas omaan kopperoon lahjoja aukaisemaan. Oli pullo punaista jouluista kuohuviiniäkin, muttei jaksettu kuin puolikkaan sitä hörpätä. Päivän hoitokuurit ja kävelyt ja tuhti ruoka veti taas unihupun matkalaisten päähän.

25.12

Liekö punaviinit ja kuohujuomat vai joku muu syy, mutta aamulla oli pää kipeä ja raskas, pari ensimmäistä hoitoa piti Karin jättää väliin.
Eipä oikein auttaneet pillerit ja rohdotkaan, mutta onneksi pikkuhiljaa olo parani ja sentään viimeiseen yrttikylpyyn jaksoi lähteä
.

Kari

10:00 Liikumisravi Brühm RP
12:00 Soolakamber RP
12:30 Ravivann RP

Johanna

10:00 Ravivann RP
10:40 Mudaravi selg RP
12:00 Soolakamber

Hoitopakettien jälkeen kävimme ruokasalissa syömässä kalaa ja kanaa, jälkiruokana rahkaa hillon kera. Sitten autoon ja matkaan. Kävimme nyt etsimässä sen paikallisen kirkon ja löytyihän se, olisi pitänyt illalla jaksaa vielä pari sataa metriä niin olisi löytynyt.
Ajelimme sitten Narvaan jossa kierreltiin pikkukujia ja katsastettiin parikin suurta kirkkoa. Ostoskeskuksessa nautittiin cappuchinot ja donitsit ja Sellver-kaupasta ostettiin taas herkkuja ja muita tarpeellisia tavaroita.


Sittenpä taas matkattiin takaisin hotellille jossa odottelikin iltaruoka. Ei täällä ainakaan laihtumaan pääse

Johannalla oli vielä manikyyri tilattu illaksi klo 19:00 mutta se siirtyikin jo klo 18:30. Sittenpä olikin kaikki hoidot saatu ja kärsitty.
Tavaroiden pakkaus alkoi ja lopulta kaikki tavarat olivatkin tungettuina matkalaukkuihin ja saatoimme mennä levollisin mielin nukkumaan.

26.12

Hotellipakettiin kuului vielä aamupala, josta tankattiin puuroa ja kahvia, jotta jaksetaan pitkä päivä ajella. Pakaasit auton kyytiin ja matka kohden Tallinnaa alkoi. Poikkesimme tietysti myös katsastamassa Sillamäen empiirikaupungin ja sen pikkuisen kirkon. Koska aikaa oli, ajelimme pikkuisempia teitä kohti länttä. Kardan pikkukaupungissa hieman eksyimme ja jouduimme paikallisen tehdaskombinaatin pihalle, puomi oli auki mennessä, mutta takaisin tullessa ei meinannut vahtitäti päästää meitä enää ulos. Onneksi sentään päästiin. Rannalta olisi saanut ostaa vielä vanhan kartanonkin halvalla, muttemme kuitenkaan ostaneet.
Viitnan körtsissä käytiin syömässä lehtipihvit ja sitten olimmekin jo Tallinnassa. Piritan Sellver-kauppaan törsättiin loppurahat, baarissa juotiin kahvia ja syötiin lettuja. Vieläkin oli paljon aikaa, joten päätimme lähteä tutkimaan Tallinnan Kopli-kaupunginosaa, siellä emme olleet ennen käyneet. Pari pientä kirkkoa sieltäkin löytyi, toiseen oli juuri suntio sytyttänyt pönttöuuneihin tulet ja savu nousi taivaalle kahdesta piipusta. Ilmeisesti iltavesperiin piti tupa saada lämpimäksi.
Lopulta kello oli niin paljon, että siirryimme satamaan ja taas vääryyttä kokien pääsimme ajamaan laivaan. Laivassa olikin tungosta, ensimmäinen vuoro pyhien jälkeen taas Suomeen. Ilta pimeni ja vihdoin iltayhdeksältä kurvasimme Suomen maaperälle ja ajelimme loskakelissä takaisin kotiin.