sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Möhkön Manta ja Karjalan kirkkokierros

.
Koska tuntuu siltä, että arabit pumppaavat öljyä maasta minkä kerkiävät, on jonkun sitä tuhlattavakin. Lähdimme siis perjantaina töiden jälkeen pienelle kulttuurimatkalle Pohjois-Karjalaan.
Ensin suuntasimme Lappeenrantaan ja siellä "miesten tiimariin" eli Bilteman myymälään, josta tosin tällä kertaa tarttui mukaan vain yleishyödyllisiä kodin tarvikkeita.
Matka jatkui kohden itää ja iltaseitsämältä pysähdyimme kuulun Karjalan Kägönen taukopaikan pihalle ja sisällä hörppäsimme kahvit.

Matka jatkui läpi hämärtyvän illan. Kiteellä ei tuntunut olevan pontikkatehtaan tehtaanmyymälää, joten ajelimme hissukseen kohden Tohmajärveä ja sieltä löytyikin pienen soratien päästä Jouhkolan Hovi. Hövelin savokarjalaisen isännän saimme suostuteltua antamaan meille huoneen ja pääsimme oikomaan väsyneitä jäseniämme.

Aamulla tutkittiin hovin pihapiiriä ja isäntäkin oli herännyt, koska huuteli jo meille rappusiltaan aamukahville. Kahvit kun oli nautittu niin jopa taas suuntasimme tien päälle.
Tie jatkui kohti itärajaa, mutta ilman passeja ja propuskoita oli turha yrittää Niiralan raja-asemalta yli, kurvasimme siis Värtsilän kylään. Alkuperäinen Värtsilähän jäi rajan väärälle puolelle ja tämä nykyinen on vain pieni kyläpahanen maitolaitureineen ja kyläkauppoineen.
Rikastutimme kauppiaan kassaa ostamalla matkalle pientä mutusteltavaa.
Tie jatkui pitkin itärajaa koilliseen ja välillä oltiin rajavyöhykkeelläkin. Ja sitten tupsahti tienviereen ensimmäinen tsasouna

Kristuksen kirkastumisen Tsasouna Saarivaara

Saarivaaran tsasouna vihittiin vuonna 1976. Tsasounan rakensivat Laatokan Karjalan Nuorisoseurojen liitto ja Saarivaaran Nuorisoseura Sarastus, jotka lahjoittivat valmiin tsasounan Ilomantsin seurakunnalle. Tsasounassa on deisis-aiheinen ikonirivi. Saarivaaran kylälle noustaan vuosittain praasniekan aikaan Kristuksen kirkastumisen juhlana (Spuassa) 5.-6.8. ristisaatossa. Jumalanpalveluksen jälkeen toimitetaan vedenpyhitys läheisellä lammella ja pyhitetyllä vedellä siunataan marja- ja juuressato, kulkuneuvot, talot ja ihmiset. Nuorisoseuran talolla juhlan aikaan järjestetään bessodat (illanvietto) perinteiseen, mutta luovaan tapaan runoineen, lauluineen ja leikkeineen. Tsasounan sanotaan olevan kopio rajan taakse jääneestä Tolvajärven tsasounasta.

Matka jatkui eikä karhuja näkynyt, vaikkakin iltapäivälehdissä juuri oli ollut juttua rajaseudulla kaadetuista karhuista. Ehkä ne oli kaikki ammuttu.

Seuraava tsasouna löytyi Mutalahden pikkukylästä

Neitsyt Maarian syntymän Tsasouna Mutalahti

Tämä muistutti jo perinteistä kirkkoa ja ovet oli visusti lukossa tässäkin Herran huoneessa.

Tie jatkui kohti EU:n ja Suomen itäisintä kylää, Möhköä. Se ei selvinnyt, mitä tuo kummallinen sana tarkoittaa, mutta Möhkössä on aikoinaan sijainnut isohko ruukki ja läheisestä koskesta oli saatu ruukin käyttövoima. Koski oli ohitettu pikkuruisella kanavalla, josta käsipelin oli sulkuja vinssattu kiinni ja auki.

Möhkön Manta

Möhkön ruukkimuseon alueella, Koitajoen rantatöyräällä viettää eläkepäiviään asuntoproomu Möhkön Manta, jossa nykyisin toimii kesäkahvila. Siis painotus sanalla kesä. Kahville oltaisiin menty, mutta lappu ovessa kertoi kesän olevan ohi ja kahvinkeitto tyystin loppunut. Ei auttanut vaikka kuinka hakkasimme vanhan proomun kupeita. Käännyimme siis kotimatkalle.

Möhköstä kolmekymmentä kilometriä länteen ajettaessa tulimme Ilomantsin taajamaan vai liekö ihan kaupunki nykypäivänä. Ainakin siellä oli iso kirkko.

Pyhän Profeetta Eliaan kirkko Ilomantsi


Ilomantsin pyhän profeetta Elian kirkko on Ilomantsissa sijaitseva Suomen suurin ortodoksinen puukirkko. Viisikupolinen kirkko on vuodelta 1892 ja se on Pietarin Pyhän synodin arkkitehti S.V. Sadovnikovin piirtämä.
Ilomantsista matkamme jatkui eteenpäin kohti läntistä sivistystä. Matkan varrella oli hauskoja paikannimiä kuten Jerusalemi, Kauneus ja Taivaanpankko. Muuten maisemat olivat enemmän tai vähemmän pusikkoa.

Pyhittäjä Herman Alaskalaisen Tsasouna Kovero


Pyhittäjä Herman Alaskalainen oli Valamon munkki, joka lähti lähetystyöhön Alaskaan 1700-luvun lopulla ja perusti sinne Uuden Valamon luostarin. Hän on ensimmäinen Amerikan mantereen ortodoksisista pyhistä. Koveron tsasouna on saatu lahjoituksena kirjailija Elina Karjalaiselta vuonna 1996. Ikonit on maalannut Joensuun piispa Arseni. Tsasouna ei ollut lukittu, vain iso hakanen piti ovea kiinni, joten uskalsimme kurkistaa sisälle ja taiteilla puumerkkimme vieraskirjaan.


Pyhän Nikolauksen kirkko Joensuu


Kirkko kuuluuu Joensuun ortodoksiseen seurakuntaan, joka on Helsingin jälkeen Suomen toiseksi suurin. Kirkon arvokkaimpana osana voidaan pitää ikonostaasia, joka on maalattu Pyhän Aleksanteri Nevskin Iavrassa Pietarissa. Kirkon sisällä on yhteensä noin 350 seisomapaikkaa. Kirkon näyttävästä irtaimistosta osa on saatu lahjoituksina, kuten ehtoollisvälineet, kruununvalaisin ja evankeliumikirja. Museoviraston suojelema arvokas rakennus on ollut vuosien saatossa väriltään vihertävä ja valkoinen, kunnes se maalattiin 90-vuotis päivänsä kunniaksi ruskeaksi. Ei ollut auki tämänkään kirkon ukset hetken hiljentymiselle.

Joensuusta lähdimme kohti Outokumpua. Ajelimme pitkin pikkuteitä ja yllättäen sattui matkamme varrelle taas uusi ortodoksipyhättö

Jumalanäidin Tihvinän ikonin kirkko Viinijärvi


Jumalanäidin Tihvinän ikonin kirkko on Taipaleen ortodoksisen seurakunnan pääkirkko. Kirkko valmistui 1906 ja kirkon on suunnitellut sortavalalainen rakennusmestari J. O. Leander, arkkitehtuuriltaan se on jugend-vaikutteinen ristikirkko. Kirkko rakennettiin pääosin venäläisen kauppiaan Ivan Stretskovin lahjoitusvaroilla ja hänen toivomuksestaan kirkko pyhitettiin Jumalanäidin Tihvinän ikonin muistolle. Kirkon on vihkinyt käyttöön 09.11.1906 arkkipiispa Sergei.

Outokumpuun päästiin ja käytiin syömässä pizzaa paikallisessa pizzeriassa, jotta jaksoimme jatkaa matkaa. Sitä ennen kuitenkin paikallinen ortodoksikirkko

Pyhän Hengen kirkko Outokumpu



Outokummun kirkko valmistui ensin tsasounaksi. Sen on suunnitellut rakennusmestari Uuno Korhonen käyttäen esikuvanaan Impilahden Kitelän kylän vanhaa kirkkoa. Silloinen rukoushuone rakennettiin pääosin valtion jälleenrakennustuen turvin, mutta Outokummun alueelle sotien seurauksena muuttaneet ortodoksit, mm. Impilahden pitäjästä, vastasivat suurella talkootyöllä rakennustöistä. Perinteisen karjalaistyylisen tsasounan vihki käyttöön arkkipiispa Herman 07.06.1954 ja tsasouna pyhitettiin Pyhän Hengen kunniaksi. Tsasounan vihki kirkoksi v. 1986 silloinen Joensuun piispa Tiihon.

Ilta jo alkoi hämärtyä kun pitkin pikiteitä kurvailimme matkamme viimeiseen hengelliseen kohteeseen, Valamon luostariin, Heinävedellä.

Sielläkin on komea kirkko, joka oli myös auki, jotta pääsimme sytyttämään tuohuksen.

Kristuksen Kirkastumisen kirkko Valamo


Marraskuussa 1973 perustettu yhdistys Valamon Ystävät ryhtyi aktiivisesti keräämään varoja luostarin uuden kirkon rakentamiseen. Myös kirkkokunta tuki näitä toimia merkittävästi. Arkkitehti Ivan Kudrjavzev laati kirkon piirustukset Bysanttiin pohjautuvaan Venäläiseen kirkkoarkkitehtuurin tyyliin ja silloinen arkkipiispa Paavali siunasi tulevan kirkon paikan syksyllä 1975. Kirkko oli viimeistelyjä vaille valmis v. 1976 ja se pyhitettiin Kristuksen kirkastumiselle. Kirkon ikonit kunnostettiin pääasiassa Laatokan Valamosta mukaan otetuista ikoneista.
Uusi Kristuksen kirkastumisen kirkko vihittiin käyttöönsä juhlallisin menoin 5. kesäkuuta 1977 arkkipiispa Paavalin lukuisan ulkomaisen vierasjoukon ja kotimaisen papiston avustamana. Kirkkoon on kunniapaikalle laitettu Suomen historiallisesti merkittävin ikoni, Konevitsan Jumalanäiti, joka sodan melskeissä tuotiin vuonna 1940 Suomeen ja sijoitettiin luostariin vuonna 1956.

Vielä jaksoimme Juvalla pysähtyä kaffelle ja illan hämärtyessä kiidimme hirviä väistellen kohti kotia, jonne saavuimmekin iltakahdeksan jälkeen ja kyllä sauna maistukin lähes tuhannen kilometrin lenkin jälkeen






4 kommenttia:

Tiina Linkama kirjoitti...

Seikkailijat ovat löytäneet Suomesta liudan upeita kirkkoja, joista minulla ei ollut tietoakaan.

Kiitos kierroksesta.

Kartta voisi olla mainio lisä seikkailujuttuihin. Eli kiva olisi nähdä koko reitti alusta loppuun.

Onnistuisiko sellainen liittää näihin seikkailutrainoihin?

Kari + Johanna kirjoitti...

...lisäsin kartan...

Marjattah kirjoitti...

Tämähän oli antoisa kulttuurimatka, lukijallekin, Kiitos! Eksoottisen kauniita kirkkoja. Ette kai sentään viikonlopussa tuosta suoriutuneet?

Kari + Johanna kirjoitti...

Eihän tuossa mennyt kuin puolitoista vuorokautta....