London calling

8.4 Pääsiäissunnuntai

Pariisin metro oli jo tullut tutuksi, päätimme lähteä tutustumaan toiseenkin maanalaiseen junaan, Lontoon Metroon. Lento ja hotelli oli tilattu halpalentoyhtiö Norwegianin kautta.
Saavuimme kentälle hyvissä ajoin ja itsepalvelulla toimivan check-inin jälkeen  jätimme ainoan ruumaan menevän matkalaukun virkailijoiden haltuun. Myymälöiden valikoimiin tutustumisen jälkeen laahustimme verkkaisesti kohti lähtöhallin toista päätä kun kuulimme kuulutuksen: "tämä on viimeinen kuulutus Norwegianin lennolle Lontooseen..."
Tulikin kiire juosta lähtöportille, josta oli  vielä bussikuljetus koneelle.

Kone oli Norwegianin uusimpaa kalustoa, Boeing 737-800 ja käytössä oli ensimmäisenä Euroopassa langaton WiFi koko matkan ajan.
Saavuimme parikymmentä minuuttia etuajassa Gatwickin lentokentälle ja laukkukin löytyi hihnalta pienen odottelun jälkeen. Sitten etsimme Gatwick Express junan lähtölaiturin ja tuota pikaa kiidimmekin jo kohti Lontoota.
Ensimmäinen hämmästys oli kun ymmärsimme kanssamatkustajien puheen ja junan seinillä olevat tekstit. Jotain hyötyä oli koulussa opitusta englanninkielestä.
Juna saapui runsaan puolen tunnin matkan jälkeen Victorian asemalle, josta ostimme kertaliput metroon ja pörhälsimme sitte maanalaisella Earl's Courtin asemalle.

Siitä olikin vain parin minuutin matka hotellillemme.
Hotelli oli rakennustelineiden ympäröimänä, oheisen kuvan nappasin hotellin omalta webbisivulta.

Huonevaraus oli onneksi saapunut ja pääsimme majoittumaan toisen kerroksen erkkerihuoneeseen.
Huoneessa oli kaksi 150cm vuodetta ja ne kun lykkäsi vierekkäin, oli meillä 3 metriä leveä parisänky.

Tavarat pois matkalaukusta ja läheiseen pubiin syömään Fish'n Chips ja pintit olutta vaikka sisäinen kellomme olikin jo lähempänä puolta yötä. Kyllä sitten uni maistui täydellä vatsalla

9.4 Pääsiäismaanantai

Kotomaan kellon mukaan heräsimme tavalliseen tapaan jo aamukuudelta, paikallinen kello oli neljä. Takaisin petiin muutamaksi tunniksi. Päätimme käydä katsomassa hotellimme aamiaistarjonnan koska se aukesi "jo" kello seitsemän paikallista aikaa.
Pirteä hotellineito yritti ehdottaa meille "Full English Breakfast"-aamiaista; paistettua pekonia, makkaroita, paistettua munaa, papuja, tomaattia, paahtoleipää ym, mutta totesimme sen olevan liian iso paukku heti aamutuimaan. Tyydyimmekin pelkkään mannermaiseen aamiaiseen.
Sekin sisälsi croissantteja, paahtoleipää, kahvia, tuoremehua ym.
Sitten olimmekin taas valmiit uusiin seikkailuihin. Earl's Courtin metroasemalta ostettiin päiväliput ja hurautettiin alkajaisiksi Piccadilly Circukseen.

No eihän siellä näin aamulla ollut mikään kauppa auki, joten lähdimme kävelemään ensimmäsitä sopivaa katua maisemiin tutustuen.
Kuinka ollakaan, saavuimme yllättäen Trafalgarin aukiolle, jossa pitkän pylvään päässä amiraali Nelson yhdellä silmällään tuijottaa Ranskan rannikolle tuhoutunutta Brittien laivastoa.
Lopulta saavuimme Charing Crossin metroasemalle ja koska ilma oli aika kostea, siirryimme taas junamatkustajiksi.

Vaikka tämäkin vaunu oli jo neljäkymmentä vuotta vanha, oli vaunu siisti ja hyvässä kunnossa.
Samanlaisia pehmustettuja istuimia on turha Helsingin metrossa odottaa
.
Melkein tyhjä metro vei meidät Waterloon asemalle josta kuvittelimme, että Big Ben näkyisi joen yli mutta maan pinnalle noustuamme olimmekin Lontoon uusimman nähtävyyden juurella. The Merlin Entertainments London Eye, lyhyemmin London Eye tai Millenium Eye on vuonna 1999 avattu jättikokoinen maailmanpyörä.

135 metriä korkeana se on maailman kolmanneksi korkein pyörä ja sen huipulta näkee kuulemma koko Lontoon..






No meitähän huimasi jo sen juurella, kyytiin emme uskaltaneet ja olisihan siitä lystistä pitänyt maksaakin yli 20 euroa per henkilö.
Hyppäsimme taas metron kyytiin ja ajelimme yhden pysäkinvälin joen toiselle puolelle Westministerin asemalle.

Sieltähän se parlamenttitalo näkyikin, metron uloskäynti oli aivan Big Benin juurella. Oli se vaan niin iso rakennus ettei meinannut milään mahtua kameran linsiin, joitain osakuvia sentään saatiin napsaistua.

Westminister Abbey oli myös kävelymatkan päässä, sekin ulkopuolelta tutkittiin. Pienta huikopalaa nautittiin kaffebaarissa ja sitten taas metron kyytiin, nyt pääteasemana oli Green Park.

Kävelimme vihreän puiston halki ja kohta  olikin edessämme kuningattaren kortteeri, Buckingham Palace. Näkyi Rouva olevan kotona, lippu liehui salossa, muttei suvannut tulla parvekkeelle vilkuttamaan, pelkäsi kai kastuvansa.

Palatsin kivijalassa oli Kuninkaallinen Lahjakauppa, jos jonkinlaista mukia ja kuningatarlautasta oli myynnissä, tokko oli niitä itse maalannut.
Jatkoimme matkaamme kävellen ja välillä bobbyiltä tietä kysyen päädyimme taas Victorian asemalle josta taas yhdellä vaihdolla selvisimme Piccadilly Circukselle.

Siellä olikin jo kaupat auki ja pääsimme tuhlaamaan rahojamme mm. viisikerroksiseen urheilukauppaan.
Aikamme ostoksia tehtyämme puksutimme taas metrolla Earl's Courtiin, veimme ostokset hotellille ja kävimme ottamassa pintit olutta ja nyt söimme jättikokoiset hampurilaiset pubin tapaan

Hetken huilaus hotellilla ja sitten taas menoksi. Metro vei meidät Lontoon kuuluisammalle ostoskadulle, Oxford Streetille. Siellä sitä oli muotiliikettä ja tavarakauppaa vaikka muille jakaa. Ja myös turisteja.

Välillä tuntui ettei ihmismeressä pääse eteen- eikä taaksepäin, kaikilla hullunkiilto silmissä ja ostoskassit täynnä. Kuljimme kadun päästä päähän kumpaakin puolta ja poikkesimme useammassakin puodissa.

Sitten metrolla Knighsbridgeen ja sieltä löytyi sitten viimeinen hullutus, Harrodsin tavaratalo. Hinnat olivat kuitenkin sen verran yläkanttiin ettei meillä ollut varaa kuin Harrodsin omaan kauppakassiin.
Jalat jo olivat kilometrien kävelystä hellänä, palasimme siis metrolla hotellille ja siellä vaahtokylpyyn. Ammeessa kelluessa oli aikaa silmäillä kylpyhuoneen kalustusta. Tarralla tietenkin piti varoittaa, ettää kuumavesikraanasta tuleekin kuumaa vettä, mutta seinällä oleva rengaskoukku ihmetytti hetken.

Tekstistä kuitenkin selvisi, että renkaaseen kiinnitetään pelastusköysi jos tulipalon takia pitää laskeutua ikkunan kautta ulos....köyttä ei kutenkaan ollut.

Ja vaikka oli hieno hotelli oli pytyn takana hiirenloukku kutsumattomia vieraita nappaamassa.

Kylvyn jälkeen taas uni maistui XXXL-sängyssä

10.4 tiistai


Olimme viisaasti varautuneet aamupalaan, olimme ostaneet hieman syötävää huoneeseen ja koska siellä oli vedenkeitin ja teepusseja, saimme nauttia aamiaisen siihen aikaan kun halusimme.
Sitten taas omalle metroasemallemme, päiväliput taskuun ja menoksi.

Ajelimmekin ihan keskustavyöhykkeen reunalle asti, King's Crossin asemalle saakka. Sehän on kuuluisa näistä Harry Potter filmeistä ja aikamme etsiskeltyämme löysimmekin asemalaiturin josta Harryn matka alkoi.

Sitten taas maan alle ja kohta olimmekin Thamesin rannalla Tower Hillissä. London Tower on maan kuuluisampia linnoja ja on tunnettu mm. kruununjalokivien säilytyspaikkana. Linna toimi myös herrain ja loordien vankilana aina 1800-luvun alkupäiviin saakka.

Tower sijaitsee aivan Lontoon Cityn laidalla, joten päätimme myös samalla katsastaa hieman Cityä. Ei siellä knalleja ja sateenvarjoja näkynyt, mutta kovasti töihin kiiruhtavia, kahvimuki toisessa ja läppäri toisessa kädessä matkaavia pukumiehiä.

Cityässä on sekaisin uutta ja vanhaa toimistorakennusta, kuten tämäkin ihmeellinen virastotalo
.

Kävelimme Aldgaten metroasemalle ja ajelimme Holborniin saakka. Metrot kyllä poikkeavat Suomen vastaavista monellakin tavalla.

Jos matka katkeaa vaikkakin puoleksi minuutiksi, tulee heti kuulutus viivytyksen syystä ja pahoittelut. Korkeista portaista tai vaunujen väliin jäävistä raoista kuulutetaan joka välissä ja samoin ovien sulkeutumisista tai avautumisista

Koska päivä oli lämmin ja aurinkoinen, kävelimme pitkin Sohon kaupingosaa, välillä olimme China Townissa ja näköjään menee minne vaan, kohta on Piccadillyllä. Leichester Square ja Tottenham Road koluttiin läpi, välillä taas poikettiin pubiin suolapalaa nauttimaan.

Lopulta Warren Streetin asemlata takaisin metroon ja ajeltiin Earl's Courtiin ja hotellille.
Hotellimme lähialue oli jäänyt vallan tutkimatta, pyörimme paikallisia katuja ja kauppoja ja sitten Glouchester Roadilta junan kyytiin ja ajelu High Street Kensingtoniin.
Aikamme etsittyämme löysimmekin Kensingtonin puiston ja siellä olevan Kensington Palacen.

Siinä ovat asuneet niin kuningatar Victoria kuin prinsessa Margaretkin ja kun se nyt on remontoitu perusteellisesti, sinne muuttavat kruununprinssi William ja vaimonsa Kate.
Palatsin ohi kulkevalla kadulla oli paljon suurlähetystöjä, mukana myös komea Suomen suurlähetystö aivan puiston nurkalla. Valokuvaaminen oli kielletty, varsinkin Israelin lähetystön kohdalla.
Notting Hill Gatessa nousimme taas metron kyytiin ja kohta olimmekin taas Earl's Courtissa. Nappasimme vielä iltapalaksi Kentucky Fried Chicken-baarista tulisia kanansiipiä.


Sitten olikin aika taas mennä sänkyyn ja kerätä voimia viimeisen päivän viettoon


11.4 keskiviikko

Aamu valkeni taas aurinkoisena ja hotellin ulkopuolella remonttimiehet olivat jo päässeet meidänkin kerroksen tasalle kolkuttelemaan. Lähdimme siis heti matkaan kohti kaupunkia.
Metro kuljetti meidät St. James's Parkiin joka on iso puisto keskellä Lontoota. Buckinghamin palatsista kuningattarella on hyvä näkymä puiston istutuksiin. Nyt etsimme kuitenkin toista kuninkaallista rakennusta, St. Jamesin Hovia.

Puistossa juoksenteli kummallisen näköisiä kapeahäntäisiä oravia, lammissa uiskenteli punanenäisiä sorsia ja kyltit kielsivät pelikaanien ruokkimisen.
Puiston jälkeen, muiden rakennusten keskeltä, vanha kuninkaanlinna löytyikin.

Se on rakennettu 1500-luvulla ja toimi hallitsijoiden kotina yli 300 vuotta. Nykyäänki siellä majailee mm. prinssi Harry, prinsessa Anne Lontoossa käydessään ja koko joukko muita pienenpiä kuninkaallisia.
Ulkopäin melko vaatimaton linna on jäänyt katujen ja muiden rakennusten piirittämäksi ja moni Lontoossakäivijä on sen ohittanut varmasti tuntematta rakennuksen historiaa.
Jatkoimme matkaamme ja osuimme sattumalta lähellä Piccadillyä kirkon myyjäisiin. Tottakai tuimme toimintaa ostamalla jotain pientä.

Matkamme jatkui Oxford Circlen kautta Victorian asemalle ja sieltä takaisin hotellille.

Pakkasimme matkalaukut ja luovutimme huoneen pois mutta jätimme laukut vielä hotellin varastoon, olihan meillä vielä muutama tunti kulutettavana ennen kentälle lähtöä.
Hyppäsimme junaan ja ajoimme Agatha Cristien kirjoista tutuksi tulleelle Paddingtonin asemalle. Komea katettu asemalaituri se olikin, ei kyllä näkynyt Hercule Poiritia missään.

Kävelimme katuja ja kujia pitkin Lancaster Gaten metroasemalla ja ajoimme sieltä Tottenham Courtiin. Koko Tottenham Court Road tuntuu olevan täynnä elektroniikkaliikkeitä, mutta hinnat olivat Suomen tasoa ellei jopa kalliimpia.
Jatkoimme kävelyä. Pubissa käytiin syömässä tällä erää viimeiset Fish & Chipsit ja juomassa ne pintit.

Vielä kun hetken olimme kävelleet saavuimme Leichester Squarelle ja siitä sitten metrolla hotellille laukut hakemaan.
Victorian asemalta kuljimme Gatwick Express pikajunalla kentälle ja luovutimme laukun automaatille. Onneksi automaatti osasi myös Suomea ja saimme tulostettua oikeat dokumentit.
Hetkinen odottelua ja pääsimmekin koneeseen, joka pienen viiveen jälkeen matkasi takaisin Suomeen.
Laukku saatiin hihnalta heti ja sitten bussi vei meidät Lentoparkkiin, jossa auto odotteli. Yöllä yhden jälkeen olimmekin sitten kotona omassa sängyssä