Kevätti

Lähdimme testaamaan vaunun toimintoja läheiselle Kevätin vaunualueelle Rapojärven rannalle.
Saavuimme alueelle heti viiden aikaan, mutta vastaanotossa ei ollutkaan ketään. Lappu luukulla kyllä kertoi, että isäntä paikalla 17.00 - 19.00.
odottelimme parikymmentä minuuttia, mutta ketään ei kuulunut eikä näkynyt. Vihdoin avulias ohikulkija sanoi, että voisimme leiriytyä ihan minne vain halusimme vapaaseen paikkaan.
Ajoimme nurmikentälle ja pystytimme leirimme. Juuri kyllästetyn etukatoksenkin virittelimme paikalleen ja laitoimme grillin tirisemään.

Kun olimme saaneet chilimarinoidut possun ulkofileet nautittua, lähdimme tuttustumaan alueeseen. Vastaanotossa ei ollut vieläkään ketään. Huoltorakennus oli vaatimaton ja jotenkin unohdetun oloinen, sama meininki näkyi koko alueella. Vaunuaja oli kausipaikoilla muutama kymmenen, vierailijoita ei itsemme lisäksi näkynyt, eikä niitä illan mittaan lisääkään tullut.

Aamulla vastaanotto oli yhtä hiljainen kuin illallakin. Purimme leirin ja lähdimme takaisin kotiin, maksut jäi näin ollen maksamatta.

SFC Lohja ja Tammisillan puutarha

Kevään toinen testireissu suuntautui länteen. Perjantaina taas töiden jälkeen nykäistiin vaunu tielle, tällä kertaa ilman kommelluksia ja ajeltiin Helsinki kehä I:stä kiertäen Lohjalle.
Siellä oli SFC-Lohjan Haikarin leirintäalue.
Luulimme, ettei tähän aikaan vuodesta siellä ole ketään, alue olikin tupaten täysi. Alueisäntä suostui kuitenkin majoittamaan meidät parkkipaikan laidalle ja hyvitykseksi saimme sitten ilmaisen sähkön.

No tietysti hetimiten kun leiri oli pystyssä, testasimme jo viime vuonna vaunuun hankitun Lidlin kiertoilmauunin grillaten siellä pippurisia lohifileitä. Kylläpä maistuikin hyvälle.
Huoltorakennus olikin aivan leirimme vieressä, joten kävimme iltasuihkussa ja sitten petiin.
Yöllä satoi jossain vaiheessa jonkun kuuron, mutta aamu valkeni taas aurinkoisena ja lämpimänä.
Kamat paikoilleen ja taas olimme liikkeellä. Vanhaa Turuntietä ajelimme kohti länttä ja saavuimmekin Tammisillan puutarhalle Piikkiöön juuri yhdeksäksi, kun portit aukesivat.
Puutarha on kuuluisa chileistään, joita ostimmekin muutaman taimen ja vähän lisää kesäkukkia.
Sitten matka taas jatkui Turun ohitustietä kohden Raisiota, josta löytyi seuraava etappimme, Raison IKEA.
Sieltä ostimme suunniteltuun keittiönkaappiremonttiin taas lisää tarvikkeita ja söimme kahvion puolella niitä kuuluisia ruotsalaisia lihapullia.
Keula taas kohti kotia ja hetken huristelimme jopa moottoritietä, tosin ei se yhdistelmä sen kovempaa kulkenut sielläkään, mäet olivat kuitenkin loivempia.
Muurlan kohdalla poikkesimme taas vanhalle tielle ja kävimme katsomassa tarjoukset Muurlan Lasitehtaan myymälässä.
Halpa reissu, mitään ei tarttunut mukaan, vaikka Muumimukejakin oli vaikka minkälaisia.
Muurlasta ajoimme Nummi-Pusulaan, jossa on ohittamaton ostospaikka, Kasvihuoneilmiö.
Pihalla ihailimme komeita ranskalaistyylisiä huvimajoja ja sisällä kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.

Seuraava pysähdyspaikka löytyi Saukkolasta, jossa on erikoinen halpahalli/varastomyymälä, Saupart ja sieltä sentään jotain halpaa ostettiinkin.
Sitten olikin jo rahat loppu ja suuntasimme suorinta tietä kotiin, jonne saavuimme illalla viiden jälkeen. Dieseli maksoi halvimmillaan 1,449 ja siihen hintaan sitä sai Helsingin ympäristöstä, kun se täällä kotiasemilla maksoi 1,529

Puskaparkissa Petäjävedellä

Piti lähteä talven jälkeen kokeilemaan missä mallissa matkailuvaunumme on. Hyvissä ajoin oli varustelut tehty ja perjantaina töiden jälkeen suunnattiin keula kohti pohjoista.
Ensimmäinen toppi meinasi tulla jo pihalta pois ajaessa, vastapäinen pelto oli löllössä kunnossa ja auton etupää upposi akseliaan myöten.
Vaunu irti koukusta, auto pellosta pois ja taas vaunu kiinni ja jo pääsimme matkaan.
Välillä vihmoi vettä, välillä taas aurinko aramas kuivas satehen.
Vaajakoskella tankattiin ja käytiin Jyskän varastomyymälässä. Siellä kannattaa aina poiketa vaikkei mitään ostaisikaan.
Puolalainen navigaattoriohjelma neuvoi meidät vaunun kanssa läpi Jyväskylän keskustan vaikka isompaa tietäkin olisi päässyt.
Lopulta kuitenkin saavuimme kohteeseemme, Petäjäveden vanhalle vanhainkodille, jossa toimii nykyään radiomuseo.
Museon vanhan aitan viereen saimme parkkeerattua vaunumme ja iltatoimien jälkeen uni maittoi.

Aamulla varhain alkoi museon pihapiiri täyttyä, paikalla järjestettiin Antiikkielektroniikan Erikoismyynti eli Rompepäivät. Myytävänä oli jos jonkunlaista vanhaa radiota ja muuta kojetta, joukossa myös sekalaista yleisroinaakin.
Museoon oli myös vapaa pääsy tapahtuman aikana, joten kävimme ihmettelemässä myös niitä tavaroita.
Sitten pakkasimme vaunun taas ajokuntton, navigaattoriin Jyväskylän Plantagenin osoite ja menoksi.
Puolalainen oli taas ihme tuulella ja opasti meidät ensin ihan väärään paikkaan, mutta lopulta osouimme perille ja pääsimme kesäkukkaostoksille. Plantagenin kanssa samassa talossa oli myös Biltema ja sieltäkin tarjoukset haettiin. Parkkipaikalla nautittujen kahvien jälkeen suuntasimme vielä Viherlandiaan ja uudelleen Jyskän varastomyymälään.
Sitten kotimatkamme alkoi ja auringonpaisteisessa säässä ajelimme Heinolan kautta kotiin.
Pihalle peruuttelu oli pellon vetisyyden takia hankalaa, lopulta jouduimme käsipelillä avustamaan vaunun paikalleen. Matkaa kertyi 500km, kaikki systeemit toimivat normaalisti, ainoastaan vaunun seinäkello halusi matkan aikana pompata pois seinältä useampaan otteeseen ja lopulta se olikin kolmessa osassa...

London calling

8.4 Pääsiäissunnuntai

Pariisin metro oli jo tullut tutuksi, päätimme lähteä tutustumaan toiseenkin maanalaiseen junaan, Lontoon Metroon. Lento ja hotelli oli tilattu halpalentoyhtiö Norwegianin kautta.
Saavuimme kentälle hyvissä ajoin ja itsepalvelulla toimivan check-inin jälkeen  jätimme ainoan ruumaan menevän matkalaukun virkailijoiden haltuun. Myymälöiden valikoimiin tutustumisen jälkeen laahustimme verkkaisesti kohti lähtöhallin toista päätä kun kuulimme kuulutuksen: "tämä on viimeinen kuulutus Norwegianin lennolle Lontooseen..."
Tulikin kiire juosta lähtöportille, josta oli  vielä bussikuljetus koneelle.

Kone oli Norwegianin uusimpaa kalustoa, Boeing 737-800 ja käytössä oli ensimmäisenä Euroopassa langaton WiFi koko matkan ajan.
Saavuimme parikymmentä minuuttia etuajassa Gatwickin lentokentälle ja laukkukin löytyi hihnalta pienen odottelun jälkeen. Sitten etsimme Gatwick Express junan lähtölaiturin ja tuota pikaa kiidimmekin jo kohti Lontoota.
Ensimmäinen hämmästys oli kun ymmärsimme kanssamatkustajien puheen ja junan seinillä olevat tekstit. Jotain hyötyä oli koulussa opitusta englanninkielestä.
Juna saapui runsaan puolen tunnin matkan jälkeen Victorian asemalle, josta ostimme kertaliput metroon ja pörhälsimme sitte maanalaisella Earl's Courtin asemalle.

Siitä olikin vain parin minuutin matka hotellillemme.
Hotelli oli rakennustelineiden ympäröimänä, oheisen kuvan nappasin hotellin omalta webbisivulta.

Huonevaraus oli onneksi saapunut ja pääsimme majoittumaan toisen kerroksen erkkerihuoneeseen.
Huoneessa oli kaksi 150cm vuodetta ja ne kun lykkäsi vierekkäin, oli meillä 3 metriä leveä parisänky.

Tavarat pois matkalaukusta ja läheiseen pubiin syömään Fish'n Chips ja pintit olutta vaikka sisäinen kellomme olikin jo lähempänä puolta yötä. Kyllä sitten uni maistui täydellä vatsalla

9.4 Pääsiäismaanantai

Kotomaan kellon mukaan heräsimme tavalliseen tapaan jo aamukuudelta, paikallinen kello oli neljä. Takaisin petiin muutamaksi tunniksi. Päätimme käydä katsomassa hotellimme aamiaistarjonnan koska se aukesi "jo" kello seitsemän paikallista aikaa.
Pirteä hotellineito yritti ehdottaa meille "Full English Breakfast"-aamiaista; paistettua pekonia, makkaroita, paistettua munaa, papuja, tomaattia, paahtoleipää ym, mutta totesimme sen olevan liian iso paukku heti aamutuimaan. Tyydyimmekin pelkkään mannermaiseen aamiaiseen.
Sekin sisälsi croissantteja, paahtoleipää, kahvia, tuoremehua ym.
Sitten olimmekin taas valmiit uusiin seikkailuihin. Earl's Courtin metroasemalta ostettiin päiväliput ja hurautettiin alkajaisiksi Piccadilly Circukseen.

No eihän siellä näin aamulla ollut mikään kauppa auki, joten lähdimme kävelemään ensimmäsitä sopivaa katua maisemiin tutustuen.
Kuinka ollakaan, saavuimme yllättäen Trafalgarin aukiolle, jossa pitkän pylvään päässä amiraali Nelson yhdellä silmällään tuijottaa Ranskan rannikolle tuhoutunutta Brittien laivastoa.
Lopulta saavuimme Charing Crossin metroasemalle ja koska ilma oli aika kostea, siirryimme taas junamatkustajiksi.

Vaikka tämäkin vaunu oli jo neljäkymmentä vuotta vanha, oli vaunu siisti ja hyvässä kunnossa.
Samanlaisia pehmustettuja istuimia on turha Helsingin metrossa odottaa
.
Melkein tyhjä metro vei meidät Waterloon asemalle josta kuvittelimme, että Big Ben näkyisi joen yli mutta maan pinnalle noustuamme olimmekin Lontoon uusimman nähtävyyden juurella. The Merlin Entertainments London Eye, lyhyemmin London Eye tai Millenium Eye on vuonna 1999 avattu jättikokoinen maailmanpyörä.

135 metriä korkeana se on maailman kolmanneksi korkein pyörä ja sen huipulta näkee kuulemma koko Lontoon..






No meitähän huimasi jo sen juurella, kyytiin emme uskaltaneet ja olisihan siitä lystistä pitänyt maksaakin yli 20 euroa per henkilö.
Hyppäsimme taas metron kyytiin ja ajelimme yhden pysäkinvälin joen toiselle puolelle Westministerin asemalle.

Sieltähän se parlamenttitalo näkyikin, metron uloskäynti oli aivan Big Benin juurella. Oli se vaan niin iso rakennus ettei meinannut milään mahtua kameran linsiin, joitain osakuvia sentään saatiin napsaistua.

Westminister Abbey oli myös kävelymatkan päässä, sekin ulkopuolelta tutkittiin. Pienta huikopalaa nautittiin kaffebaarissa ja sitten taas metron kyytiin, nyt pääteasemana oli Green Park.

Kävelimme vihreän puiston halki ja kohta  olikin edessämme kuningattaren kortteeri, Buckingham Palace. Näkyi Rouva olevan kotona, lippu liehui salossa, muttei suvannut tulla parvekkeelle vilkuttamaan, pelkäsi kai kastuvansa.

Palatsin kivijalassa oli Kuninkaallinen Lahjakauppa, jos jonkinlaista mukia ja kuningatarlautasta oli myynnissä, tokko oli niitä itse maalannut.
Jatkoimme matkaamme kävellen ja välillä bobbyiltä tietä kysyen päädyimme taas Victorian asemalle josta taas yhdellä vaihdolla selvisimme Piccadilly Circukselle.

Siellä olikin jo kaupat auki ja pääsimme tuhlaamaan rahojamme mm. viisikerroksiseen urheilukauppaan.
Aikamme ostoksia tehtyämme puksutimme taas metrolla Earl's Courtiin, veimme ostokset hotellille ja kävimme ottamassa pintit olutta ja nyt söimme jättikokoiset hampurilaiset pubin tapaan

Hetken huilaus hotellilla ja sitten taas menoksi. Metro vei meidät Lontoon kuuluisammalle ostoskadulle, Oxford Streetille. Siellä sitä oli muotiliikettä ja tavarakauppaa vaikka muille jakaa. Ja myös turisteja.

Välillä tuntui ettei ihmismeressä pääse eteen- eikä taaksepäin, kaikilla hullunkiilto silmissä ja ostoskassit täynnä. Kuljimme kadun päästä päähän kumpaakin puolta ja poikkesimme useammassakin puodissa.

Sitten metrolla Knighsbridgeen ja sieltä löytyi sitten viimeinen hullutus, Harrodsin tavaratalo. Hinnat olivat kuitenkin sen verran yläkanttiin ettei meillä ollut varaa kuin Harrodsin omaan kauppakassiin.
Jalat jo olivat kilometrien kävelystä hellänä, palasimme siis metrolla hotellille ja siellä vaahtokylpyyn. Ammeessa kelluessa oli aikaa silmäillä kylpyhuoneen kalustusta. Tarralla tietenkin piti varoittaa, ettää kuumavesikraanasta tuleekin kuumaa vettä, mutta seinällä oleva rengaskoukku ihmetytti hetken.

Tekstistä kuitenkin selvisi, että renkaaseen kiinnitetään pelastusköysi jos tulipalon takia pitää laskeutua ikkunan kautta ulos....köyttä ei kutenkaan ollut.

Ja vaikka oli hieno hotelli oli pytyn takana hiirenloukku kutsumattomia vieraita nappaamassa.

Kylvyn jälkeen taas uni maistui XXXL-sängyssä

10.4 tiistai


Olimme viisaasti varautuneet aamupalaan, olimme ostaneet hieman syötävää huoneeseen ja koska siellä oli vedenkeitin ja teepusseja, saimme nauttia aamiaisen siihen aikaan kun halusimme.
Sitten taas omalle metroasemallemme, päiväliput taskuun ja menoksi.

Ajelimmekin ihan keskustavyöhykkeen reunalle asti, King's Crossin asemalle saakka. Sehän on kuuluisa näistä Harry Potter filmeistä ja aikamme etsiskeltyämme löysimmekin asemalaiturin josta Harryn matka alkoi.

Sitten taas maan alle ja kohta olimmekin Thamesin rannalla Tower Hillissä. London Tower on maan kuuluisampia linnoja ja on tunnettu mm. kruununjalokivien säilytyspaikkana. Linna toimi myös herrain ja loordien vankilana aina 1800-luvun alkupäiviin saakka.

Tower sijaitsee aivan Lontoon Cityn laidalla, joten päätimme myös samalla katsastaa hieman Cityä. Ei siellä knalleja ja sateenvarjoja näkynyt, mutta kovasti töihin kiiruhtavia, kahvimuki toisessa ja läppäri toisessa kädessä matkaavia pukumiehiä.

Cityässä on sekaisin uutta ja vanhaa toimistorakennusta, kuten tämäkin ihmeellinen virastotalo
.

Kävelimme Aldgaten metroasemalle ja ajelimme Holborniin saakka. Metrot kyllä poikkeavat Suomen vastaavista monellakin tavalla.

Jos matka katkeaa vaikkakin puoleksi minuutiksi, tulee heti kuulutus viivytyksen syystä ja pahoittelut. Korkeista portaista tai vaunujen väliin jäävistä raoista kuulutetaan joka välissä ja samoin ovien sulkeutumisista tai avautumisista

Koska päivä oli lämmin ja aurinkoinen, kävelimme pitkin Sohon kaupingosaa, välillä olimme China Townissa ja näköjään menee minne vaan, kohta on Piccadillyllä. Leichester Square ja Tottenham Road koluttiin läpi, välillä taas poikettiin pubiin suolapalaa nauttimaan.

Lopulta Warren Streetin asemlata takaisin metroon ja ajeltiin Earl's Courtiin ja hotellille.
Hotellimme lähialue oli jäänyt vallan tutkimatta, pyörimme paikallisia katuja ja kauppoja ja sitten Glouchester Roadilta junan kyytiin ja ajelu High Street Kensingtoniin.
Aikamme etsittyämme löysimmekin Kensingtonin puiston ja siellä olevan Kensington Palacen.

Siinä ovat asuneet niin kuningatar Victoria kuin prinsessa Margaretkin ja kun se nyt on remontoitu perusteellisesti, sinne muuttavat kruununprinssi William ja vaimonsa Kate.
Palatsin ohi kulkevalla kadulla oli paljon suurlähetystöjä, mukana myös komea Suomen suurlähetystö aivan puiston nurkalla. Valokuvaaminen oli kielletty, varsinkin Israelin lähetystön kohdalla.
Notting Hill Gatessa nousimme taas metron kyytiin ja kohta olimmekin taas Earl's Courtissa. Nappasimme vielä iltapalaksi Kentucky Fried Chicken-baarista tulisia kanansiipiä.


Sitten olikin aika taas mennä sänkyyn ja kerätä voimia viimeisen päivän viettoon


11.4 keskiviikko

Aamu valkeni taas aurinkoisena ja hotellin ulkopuolella remonttimiehet olivat jo päässeet meidänkin kerroksen tasalle kolkuttelemaan. Lähdimme siis heti matkaan kohti kaupunkia.
Metro kuljetti meidät St. James's Parkiin joka on iso puisto keskellä Lontoota. Buckinghamin palatsista kuningattarella on hyvä näkymä puiston istutuksiin. Nyt etsimme kuitenkin toista kuninkaallista rakennusta, St. Jamesin Hovia.

Puistossa juoksenteli kummallisen näköisiä kapeahäntäisiä oravia, lammissa uiskenteli punanenäisiä sorsia ja kyltit kielsivät pelikaanien ruokkimisen.
Puiston jälkeen, muiden rakennusten keskeltä, vanha kuninkaanlinna löytyikin.

Se on rakennettu 1500-luvulla ja toimi hallitsijoiden kotina yli 300 vuotta. Nykyäänki siellä majailee mm. prinssi Harry, prinsessa Anne Lontoossa käydessään ja koko joukko muita pienenpiä kuninkaallisia.
Ulkopäin melko vaatimaton linna on jäänyt katujen ja muiden rakennusten piirittämäksi ja moni Lontoossakäivijä on sen ohittanut varmasti tuntematta rakennuksen historiaa.
Jatkoimme matkaamme ja osuimme sattumalta lähellä Piccadillyä kirkon myyjäisiin. Tottakai tuimme toimintaa ostamalla jotain pientä.

Matkamme jatkui Oxford Circlen kautta Victorian asemalle ja sieltä takaisin hotellille.

Pakkasimme matkalaukut ja luovutimme huoneen pois mutta jätimme laukut vielä hotellin varastoon, olihan meillä vielä muutama tunti kulutettavana ennen kentälle lähtöä.
Hyppäsimme junaan ja ajoimme Agatha Cristien kirjoista tutuksi tulleelle Paddingtonin asemalle. Komea katettu asemalaituri se olikin, ei kyllä näkynyt Hercule Poiritia missään.

Kävelimme katuja ja kujia pitkin Lancaster Gaten metroasemalla ja ajoimme sieltä Tottenham Courtiin. Koko Tottenham Court Road tuntuu olevan täynnä elektroniikkaliikkeitä, mutta hinnat olivat Suomen tasoa ellei jopa kalliimpia.
Jatkoimme kävelyä. Pubissa käytiin syömässä tällä erää viimeiset Fish & Chipsit ja juomassa ne pintit.

Vielä kun hetken olimme kävelleet saavuimme Leichester Squarelle ja siitä sitten metrolla hotellille laukut hakemaan.
Victorian asemalta kuljimme Gatwick Express pikajunalla kentälle ja luovutimme laukun automaatille. Onneksi automaatti osasi myös Suomea ja saimme tulostettua oikeat dokumentit.
Hetkinen odottelua ja pääsimmekin koneeseen, joka pienen viiveen jälkeen matkasi takaisin Suomeen.
Laukku saatiin hihnalta heti ja sitten bussi vei meidät Lentoparkkiin, jossa auto odotteli. Yöllä yhden jälkeen olimmekin sitten kotona omassa sängyssä

Sadetta Savonmaalla

24.9.2011 Lauantai

Yhdistetty hääpäivä- ja ruskaretki starttasi aamuvarhaisella kohti pohjoista. Aurinko paisteli ja tien varren puut loistivat keltaisenaan. Ei tarvinnut ajaa kuin 40km niin jo alkoi sade ja puistakin olivat lehdet varisseet....
Eipä näkynyt muita matkaajia, ensimmäinen matkailuajoneuvo tuli vastaan 80km ajettuamme...
Ensimmäinen pysähdys oli perinteiseen tapaan Ristiinan Realisointikeskuksessa, josta mukaan tarttui taas jotain pientä tarpeellista tavaraa. Sitten matka jatkui Mikkelin kautta Juvalle, josta ei pääse ohi käymättä ABC:n yhteydessä olevassa elämyskaupassa.
Juvalta ajeltiin sateessa ja paisteessa Savonlinnaan, jonka kapeilla ja mäkisillä mukulakivikaduilla vaunun kanssa ei ollut helppoa puikkelehtia.

"Niin vuolaan virran luodolla on linna Olavin
ja mietteissään se katsoo virtaan mustaan..."

Virta ei ollut vuolas eikä musta, mutta linna oli paikoillaan. Venäläisiä turisteja linna täynnä.
Siirryimme kaupungin puolelle, sielläkin joka kaupassa kuuli venäläistä puhetta ja monin paikoin tekstit ja hintalaput olivat vennäin kielellä.

Löysimme mukavan kiinalaisen ravintolan, jossa söimme hyvin maustetun juhlapäiväaterian ja sitten olikin aika jättää hyvästit Olavin kaupungille. Prismassa jätettiin vielä lottokuponki, josko sieltä se 9 miljoonaa kolahtaisi,

Yöksi ajoimme Punkaharjun Lomakeskukseen. Tyyristä oli yöpyminen siellä. leiriytyminen maksoi 13,50 + 4 + 4 ja vielä sähköstä 6,50 euroa. Sauna olisi maksanut 25 euroa lisähintaa. Eikä muita matkailijoita näkynyt, saimme valita vaunupaikan mistä halusimme.

Muutaman vekslailun jälkeen vaunu oli paikallaan ja pääsimme nauttimaan kahvia. Ilta oli sateinen ja kului leväten ja lueskellen - lotosta ei tullut taaskaan voittoa.

25.9.2011 Sunnuntai

Aamulla jo ennen kahdeksaa olimme valmiit lähtemään kohti kotia. Matkalla taas tihutti ja välillä paistoi aurinko. Joutsenossa katsastettiin olisiko PiirakkaPaja ollut aukie - ei ollut sunnuntaisin. Luumäellä Kahvi-Pakarissa taas kahvit ja sitten olimmekin jo kotona.
Vaunu peruutettiin talvipaikalleen - taisi olla viimeinen vaunureissu tänä syksynä

Tuurin tavarataivaassa

19.08.2011 perjantai

Starttasimme tämänkertaisen seikkailumme vaunun kanssa kotoa perjantaina heti neljän jälkeen. Aurinko kuumotti taas hellerajaa hipoen, miksi aina on niin kuuma kun seikkailemme?

Heinolan risteyksessä ostettiin jätskit viilentämään oloamme ja matka jatkui kohden Jyväskylää.

ABC:lla kävimme Mia Nuuttilan (TV2 maalaiskomediat, Maajussille morsian ym.) kanssa syömässä metsästäjän leikkeet.

No Mia istui ainakin samassa ravintolassa.

Hieman pohdittiin jäikö vaunun porrasjakkara mahdollisesti parkkipaikalle, se selviäisi kyllä sitten perillä.

Ilta alkoi viiletä joten yösijaksi valitsimme Keuruun Nyyssänniemen leirintäalueen.

Se oli melko tyhjä pienehkö paikka kauniin Keurusselän rannalla. Saimme itse valita paikan ja sopiva löytyikin ja pienen vekslailun jälkeen oli leiri pystyssä. Porrasjakkarakin oli vaunun sisällä.

Vastaanoton mukava rouva myi meille vielä pullon kaljaakin ja se tuli vaunun pystytyksen jälkeen tosi tarpeeseen.

Yösija maksoi karavaanarikortilla 11 + 3 + 3 + 5 = 22 euroa.

20.08.2011 lauantai

Aamulla tietty herättiin jo ennen kuutta ja aamukahvit keitettiin. Vaikka yöllä lämpötila oli ollut vain kuusi astetta, ei vaunussa tarvinnut pitää lämmitystä päällä. Jääkaappi luovutti sen verran lämpöä, että vaunussa sisällä oli aamulla +17

Onneksi olimme suorittaneet leiriytymismaksun jo illalla, pääsimme heti lähtemään, leirialueen puomikin nousi automaattisesti.

Virrat ja Alavus jäivät taakse kuin muinoin Jussi Raittisen laulussa Valtatie 66 ja tuota pikaa olimmekin jo Tuurissa.

Dieseli oli edullista, 1.259 euroa/l joten tankkasimme tankin täyteen ja ajoimme Kyläkaupan pihalle odottelemaan aukeamista. Kahvit ennätimme juuri keittää ja nauttia ja sitten ostoksille.

Yli viisi tuntia siinä meni kun kaupat oli kieretty ja lähdimme paluumatkalle.

Taas Alavuden ja Virtain kautta Orivedelle ja sieltä Kangasalalle. Mutkallisten pikkuteiden jälkeen VT 12 tuntui jo moottoritieltä.

Väsy alkoi painaa silmiä, Kurvasimme Lammilla Mulkolan kylään josta löytyi SFC Tilkunpelto.

Sinne sopi jäädä yöksi vaikka alueella olikin paljon matkailuajoneuvoja. Paikka on suuri, yli 300 vaunupaikkaa, mutta melko sokkeloinen ja ahtaan oloinen. PuuCee-vessat osassa aluetta.

Vaunu saatiin paikalleen ja päästiin huilaamaan. Tämä lysti maksoi vain 15 euroa sähköineen.

Illalla kymmenen jälkeen karaokejumputus kuului tanssiladosta, muttei juurikaan häirinnyt.

21.08.2011 sunnuntai

Aamulla, kuinkas muuten, kuuden aikaan jo kahvipannu porisi. Senjälkeen leiri purettu ja Lahden läpi kohti kotia.

Tällä reissulla tuli myös laskettua polttoaineen kulutusta. Kulutus oli kasvanut normaalista 7.5l/100km -> 10l/100km, ei mikään yllätys.

SFC Purho

Kun tuli hankittua se matkailuvaunu. Chateau Chiara vm. 1989. Pitihän sitä lähteä testaamaan Purhon leirintäalueelle.

Ensin kuitenkin ajettiin Haminaan ostoksille ja sitten sieltä Pyhältöön ja Purhoon.

Jo ennenkuin auto oli pysähtynyt, polkupyöräilevät nöösipojat ilmoittivat meille, että rannassa on muutama hyvä paikka vapaana.

Konttorissa ilmoittauduttiin ja vekslailtiin hyvälle paikalle rannan tuntumaan. Vaunu vaateriin, etukatos paikoilleen ja sitten uimaan.

Ranta oli hyvä ja vesi lämmintä.

Uinnin jälkeen laitettiin kaffepannu kiehumaan ja plop, kaasu loppui, samalla hyytyi myös jääkaappi...

Vaunun myyjä oli vakuuttanut pullon olevan täysi, liekö jossain vuotoa? Onneksi oli autossa pikkupullo, saatiin kahvit keitettyä.

Sitten lähdettiin kyttäyskierrokselle vertailemaan muiden vaunuja. Kyllä meillä oli pienin ja vaatimattomin...

Eikä mennyt kauaa kun jo kuului huuto "mitäs ne sukulaiset täällä hiippaa..."

Johannan serkun lapsi/Heinin kummitäti perheineen oli mahtivaunulla lomaa viettämässä. Minnekään ei pääse etteikö joku tuntisi.

Taas uimaan ja telttasaunaakin kokeiltiin, hyvät ja kosteat löylyt olivat.

Grilli laitettiin kuumenemaan ja grillattiin saunamakkaraa ja sitten vetäydyttiinkin jo vaunun muhkeaan vuoteeseen lukemaan. Pian uni yllätti hiljaisella ja rauhallisella leirialueella.

Aamulla käytiin taas uimassa ja ryypättiin aamukaffeet. Olisi pitänyt heti maksaa leirintä, nyt oli odotettava yhdeksään konttoorin aukeamista.

Leiri purettiin ja pakattiin kamat ja sitten olikin aika lähteä kotiinpäin. Leirintä maksoi 10Euroa ja sähköstä pulittivat 30 senttiä...