sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Nyt kun kesä mennyt on....

.
....ja syksy saapui.

13.10.2012 lauantai

Ennenkuin vaunu kokonaan joutaa talviteloille, lähdimme vielä yhdelle karavaanimatkalle. Arja-sisko kutsui meidät viettämään viikonloppua Puolustusvoimien leirialueelle Taipalsaareen.
Taisi olla ensimmäinen kerta sitten armeija-aikojen kun ihan luvan kanssa sai mennä armeijan alueelle...
tänne ei ole siviileillä asiaa...


Saimme vaunu ihan vierekkäisille paikoille, hiljaista oli muutenkin näin loppusyksystä, Harvoin pääsee vaunun kanssa näin lähelle rantaa, Saimaan aallot näkyivät vaunun ikkunasta.

maisema ei juuri voisi parempi olla

Sauna laitettiin lämpiämään ja nautittiin illallista; kermaperunoita ja lehtipihvejä kera maistuvan punaviinin.
Saunan lauteilta oli myös suora näköyhteys järvelle. Oli siellä mukava löylyssä istua ja katsella viluisia kalastajia, jotka kiskoivat uistimiaan veneidensä perässä, liekö edes saalista tullut.

Vaunut oli saatu lämpimiksi, mikäpä oli saunan ja maittavan illallisen jälkeen rojahtaa sänkyyn eikä tarvinnut unta houkutella.

Aamulla leiri sitten purettiin ja lähdettiin taas kotia kohti, vieläkö jonnekin mennään vai laitetaanko vaunu talviteloille. Leiripaikalla joku oli vaununsa laittanut talviteloille varmaankin jo kymmenen vuotta sitten.....


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Helsinki Rastila


31.8.2012 perjantai

Vielä on kesää jäljellä (?). Suuntasimme vaunumatkamme kohti Helsinkiä ja Rastilan leirialuetta.
Navigaattori taas ajelutti meidät pitkin Vuosaaren keskustoja, mutta lopulta pääsimme perille ja leiriytymään.

Rastilassa

Leirialue oli hyvässä kunnossa, asfaltoidut paikat ja puskat paikkojen välillä. Huoltorakennuksiakin oli monta ja ne olivat todella siistissä kunnossa.
Muutama pitempiaikainen ulkomaalaistaustainen haitarinsoittaja oli todennäköisesti kaupungin laskuun majoitettuna joissain vaunuissa, mutta häiriöksi asti ei ollut.
Kävimme vielä kävelemässä, läheisestä kaupasta ostettiin munkit ja syötiin ne sitten kahvin kanssa vaunulla.
Ja sitten vaan nukkumaan ja aamua odottamaan.

1.9.2012 lauantai

Aamulla taas tapamme mukaan herättiin yhtaikaa auringon kanssa ja valmistettiin aamupala.
Sitten reput selkään ja käveltiin parin sadan metrin päässä sijaitsevalle metroasemalle. Rastila lienee ainoa leirintäalue, jolla on oma metroasema...
Metrolla ajeltiin Helsingin rautatieasemalle ja siellä vaihdettiin kutosen ratikkaan joka veikin meidät suoraan Hietsun kirppikselle.
Kirppiskierroksen jälkeen käveltiin Fredrikinkadulle, jossa meidän piti poiketa Chez Mariuksessa, mutta kello oli vasta puoli kahdeksan, kauppa aukeaa yhdeltätoista.
Kävelimme sitten Kauppatorille jossa nautittiin kuuluisat Presidenttikahvit hillomunkin kera.
Torilta käveltiin Akateemisen kirjakaupan kautta Piruettiin , joka onneksi oli jo auki ja saatiin ostoksia tehtyä.
Kampista laskeuduttiin taas metroon joka vei meidät takaisin Rastilaan.
Vaunu pakattiin lähtökuntoon, luovutettiin leirintäkortit ym. pois ja lähdettiin ajelemaan pikkukatuja ja kujia pitkin (kirottu puolalainen navigaattoriohjelma!) Tammistoon ja siellä kohteena oli Erätukun myymälä.
Sitten oli vuorossa seikkailun viimeinen kohde, IKEA Vantaa.  parkkipaikka oli tupaten täynnä, jätimme vaunun kauemmas ja ajoimme auton lähelle lastausaluetta.
Taas ostettiin muutama kaapin runko keittiötä varten, syötiin ruotsalaisia lihapullia ja ihmeteltiin tavarapaljoutta.
Lopulta pakkasimme ostokset autoon ja ajoimme vaunulle. Jotkut tötteröpäät olivat pysäköineet autonsa niin, ettei vaunua saanutkaan enää pakun perään. Jouduimme käsipelillä vekslaamaan vaunun ajotielle, kurvaamaan autolla parkkipaikan ympäri ja sitten saatiin yhdistelmä kasattua.
Takaisin kotiin ajelimme Lahden kautta, juuri pääsimme sadetta ja myrskyä pakoon. Illala kotona sauna maistui!

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Pikapyrähdys Purhoon


26.7 torstai


Loma kohta loppuu, lähdimme vielä vaunun kanssa SFC-Kymenlaakson leirialueelle Purhoon.
Melko täyttä oli, mutta saimme kuitenkin mukavan paikan puiden siimeksessä.

Sopivasti varjossa puiden siimeksessä

Kävimme saunassa ja uimassa ja grillasimme kanavartaita Lidlin kiertoilmauunissa.
Emme olleetkaan tällä kertaa leirin pienimmällä vaunulla liikkeellä, löytyi vieläkin pienempi

Eriba Hymer minivaunu

Aamulla purimme leirin ja suuntasimme taas kotiin

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kyl määki Turuus


18.7 keskiviikko

Keittiöremontin ohessa päätimme taas hieman matkailla.
Keskiviikkona lähdimme aamutuimaan ajelemaan kohti Lahtea. Halpaa dieseliä piti tankata Iitissä, mutta se ei ollutkaan siellä halpaa, eikä edes Kärkkäisellä, mutta siellä oli tankattava ja käytävä kaffeella ja ostoksilla.
Sitten matka jatkui Forssan kautta Humppilaan, jossa tiesimme olevan muutaman mukavan myymälän, Humppilan Lasin kauppakeskus ja Humppilan suoratuonti. Niissä kaupoissa saimmekin ajan mukavasti kulumaan.
Sitten ajettiin Liedon kautta Raisioon ja vanhaan tuttuun Ikeaan, jossa söimme taas ne kuuluisat ruotsalaiset lihapullat ja ostimme keittiökaappeja.
Raisiosta ajoimme Ruissaloon, Turun kupeessa olevalle leirintäalueelle.
Kaikki sähköpaikat olivat loppu,  mutta saimme sentään pienen nurmikkokaistaleen vaunumme alle.

Leirimme Ruissalossa

Kaffeen jälkeen kiertelimme leirialueella ja löysimme melkein samanlaisen vaunun kuin omammekin, hollantilaispariskunta sillä retkeili kaukana kotoaan.

Chateau LaCar 2000 vm.1990

Iltakävelyn jälkeen olimmekin valmiit suihkun kautta unten maille.

19.7 torstai

Aamulla tietysti taas heräsimme kukonlaulun, tai oikeammin kanadanhanhien laulun aikaan ja aamupalan jälkeen lähdimme Turun keskustaan.
Siellä ensimmäinen kohteemme oli Turun kauppahalli ja sieltä piti saada sitä ainutta ja oikeaa Hvitfeltin makkaraa
Myös torin tarjontaa tutustuttiin ja sitten lähdimme etsimään Birgittasisarten matkustajakotia.
Se löytyikin Ursininkadulta, mutta  hiljaiselta paikka vaikutti. Sitten kävimme katsomassa mitä tarjontaa löytyy Suomen suurimmasta partiokaupasta, Partiovarusteesta. Puhallettavat retkityynyt tuli hankittua edulliseen alehintaan.
Saman kadun, Läntisen Pitkäkadun varrelta löytyi myös Wanhanajan Puoti ja museokahvila

Museokahvilan kahvipakettirivistöä

Sitten ajelimmekin jo takaisin Ruissaloon ja purimme leirimme ja otimme vaunun taas hinaukseen. Paluumatkalla poikkesimme Forssan Autokeitaassa syömässä ja Hämeenlinnan ja Lahden kautta tulimme taas kotimaisemiin.
Sauna lämpimäksi ja sen jälkeen taas uni maistoi

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Viikko Virossa


Kesälomamatkamme suuntautui tällä kertaa vaunun kanssa viikoksi Viroon.

29.6.2012 perjantai


Lähdimme jo perjantai-iltana ajelemaan kohti Helsinkiä ja Länsiterminaalia, vaikka laivamme lähtee vasta lauantaina aamulla, olemmehan sitten ajoissa paikalla.
Matkan varrellla kävimme syömässä Kuninkaantien ABC:lla pitsat, en suosittele.
Helsingissä kävimme sitten pyörähtämässä Lauttasaaressa, josko siellä olisi sopivaa yöpymispaikkaa meille jossain rannalla - ei ollut. Ajoimme sitten satamaterminaalin parkkipaikalle yöksi.

Sataman valvontakamera kuvasi automme....


30.6.2012 lauantai


Aamulla heräsimme laivojen sumutorvien törahtelyyn, keitimme aamukahvit ja ajoimme jonoon muiden matkailuajoneuvojen kanssa.

Kovin pieneltä näyttää meidän yhdistelmä isompien saurassa.

Tullin pakettiauto kierteli jonoamme ja kotvan kuluttua tullin täti koputti ikkunaan ja ilmoitti että koska vaunumme on katsastamatta, joutuu hän ottamaan kilvet pois ja vaunu ajokieltoon....
Siitäkös meinasi itku päästä, onneksi saimme puhumalla selvitettyä tilanteen ja pyhästi lupaamalla katsastaa vaunu heti kotimaahan palattuamme, kiltti täti päästi meidät laivaan.

Laiva oli loppuunmyyty, mutta mahduimme sentään kahvilaan istumaan ja ihailemaan maisemia. Kolmen tunnin puksuttulun jälkeen m/s Norlandia saapui Tallinnan satamaan ja me pääsimme vaunuinemme kohti itää.

Vähän toista tuntia kun oli ajeltu, saavuimme piskuiseen Võsun kylään Suomenlahden etelärannalla ja sieltä löytyi leiripaikkamme, Lepispean karavaanialue.

Leiri pystytettiin puskan reunaan, saatiin hyttyset kaupan päälle.

Leiri pystyssä

Sitten lähdettiin etsimään ystäviemme Tiinan ja Kimmon uusinta majoitushanketta. Tarvaspeata. Ohjeet olivat selvät ja sieltä omistajat löytyivätkin aidantekotalkoissa.

Talo tarkastettiin alusta loppuun. On siinä vielä paljon tekemistä, mutta mahdollisuuksia on vaikka mihin. Majoitustilaa on useammallekin perheelle ja omatoimimatkailuun sopivia kohteita löytyy heti portin takaa. Jos siis majoitus Virossa kiinnostaa, rohkeasti vaan sähköpostia laittamaan Tiinalle

Tarvaspea

Sitten suuntasimme Rakveren kaupunkiin eväsostoksille. Matkalla etsiskeltiin vanhaa neuvostoaikaista rakettitukikohtaa huonolla menestyksellä, vain pusikoita löytyi.
Leirialueelle palattua huomasimme tuulenpuuskan heittäneen etuteltan nurinniskoin, onneksi ei ollut mitään särkynyt.
Lisää naruja ja sitten matkasimmekin Tiinan ja Kimmon kanssa paikalliseen O-Körtsiin iltasapuskalle. Leirialueella kävimme vielä suihkussa huuhtomassa matkan pölyt pois ja kyllä sen jälkeen uni maistui....

1.7.2012 sunnuntai

Aamu valkeni taas lämpimänä, taitaa tulla hellepäivä. Kaffeen jälkeen hiippailimme rannalle ja kahlailimme hiekkasärkkiä edes takaisin. Hyvää jalkahoitoa kovettumille.

matalaa on

Rantaseikkailun jälkeen ajelimme Loksan taajaman kautta Jumendan niemen kärkeen katsomaan majakka. Löytyihän se lopulta sieltä puskien keskeltä.

Leesin kylässä kuvasimme kilpaa metsähautausmaata
Kurvailimme pitkin pieniä kyläteitä ja saavuimme Viitnan Körtsille (=majatalo) vaan ei ollut paikka vielä auki. Onneksi samassa rakennuksessa oli Viitnan Bistro ja sieltä saimme kahvia ja lettujua hillon kanssa.

Kardinan taajaman kautta ajoimme Tapan kaupunkiin. Siellä etsittiin ja löydettiinkin neuvostaikaisia lentoliikennemajakoiden raunioita. Kaupungissa käytiin myös kaupoilla ja tankkaamassakin, dieseli maksoi 1,249 €/l.
Kaupungin ortodoksikirkko oli remontissa, kupolien kultaus oli kesken, mutta itse kirkon ovet olivat auki ja sisältä kaikui kirkkoslaavi. Hiljennyimme hetkeksi kuuntelemaan ylistystä ja haistelemaan suitsukkeiden hajua.

Tapan ortodoksikirkko

Tapasta palasimme lähes omia jälkiämme takaisin, nyt oli tarkoitus syödä siellä Viitnan Körtsissä. Ruokalistalla oli vain jotain silliruokia joten jatkoimme matkaa kohden Võsua. Pian tien laidassa oli Viron ehkä kuuluisin kartano, Palmse, ja sen Körtsi. Siellä oli fiinit ruokalistat, mutta tarjolla oli vain perinneruokia, perunankuoria ja ohra-perunapuuroa.
Ajoimme siis tuttuun Võsun O-körtsiin ja soimme kunnon snitselit ranskalaisten kera.
Leiripaikalla otimme päiväunet ja kävimme taas jalkahoitolassamme hiekkasärkällä kahlailemassa. Sitten olikin hyvä mennä leirialueen saunaan yhdessä norjalaisten kanssa.

Oli siinä taas yhdeksi sunnuntaiksi tarpeeksi puuhaa, uni tuli silmään jo alkuillasta.

2.7.2012 maanantai

Maanantaiaamulla oli tarkoitus lähteä aikaisin ajamaan kohti Mustveen toria. Yöllä sade ropisi kattoon ja aamulla, vaunun kellon näyttäessä puoli seitsemää, sataa tihutti edelleen.
Ei se meitä haitannut ja aamukahvin jälkeen olimme valmiit lähtöön. Auton kello näytti kuitenkin olevan varttia yli kymmenen! Pikainen tarkistus vielä puhelimen kellosta, yli kymmenen se oli. Olimme nukkuneet sateen ropinassa kellon ympäri ja vaunun kello oli sekaisin....
Äkkiä matkaan kohti Peipsijärveä.  Matkalla käytiin Avinurmen kylässä katsomassa museojunaa ja parin tunnin päästä olimme Mustveessa.
Ei siellä mikään tori ollut auki. Liekö maanantai semmoinen torivapaapäivä?
Onneksi kaupat olivat auki, ostettiin vähän evästä ja tutustuttiin Mustveen ja Rajan ortodoksikirkkoihin.

Mustveen seudun ortodoksikirkko

Ajelimme sitten Peipsijärven rantaa ylöspäin läpi neuvostoaikaisten ränsistyneiden lomakylien ja  nuorisoleirien. Rannapungerjan kylän rannalla keitettiin ulkokahvit. Tuuli aiheutti pientä viivettä, mutta lopulta kahvi kaasukeittimellä kiehui ja saimme taas virkistystä.

Kahvinkeittoa tuulisella rannalla, taustalla Peipsijärveä
Matkamme jatkui lähes jokavuotiselle pyhiinvaelluspaikalle, Kuremäen luostarille. Valokuvaaminen on nykyään luostarialueella kielletty, mutta kirkon ovet olivat auki joten pääsimme taas tutkailemaan kirkkotaidetta. Luostarin ikonimyymälästä löytyi myös jotain kotiintuomista.

Kuremäen nunnaluostari siintää metsän takaa

Luostarilta matkasimme Jõhvin kaupunkiin, jossa teimme taas ostoksia ja kävimme syömässä Peetri Pizzassa mukatuliset pitsat.
Sitten olikin aika suunnata taas takaisin leirialueelle, jossa yllätys, yllätys, vaunun etuteltta oli taas mullin mallin.

Mullin mallin, onneksi kuitenkin ehjänä
Katos köytettiin taas entistä tukevammin kiinni ja koska leirin saunan savupiipusta kohosi savua, päätimme mennä saunaan. Siellä vasta mekkala alkoi kun eräs suomalaisseurue oli muka varannut saunan itselleen - vaikkei sitä voi mistään varata. Sen suuremmin riitelemättä siirryimme suihkun puolelle, se riitti meille.

Illalla kävimme vielä hiekkasärkillä kahlailemassa ja taas uni maittoi

3.7.2012 tiistai

Tiistaina heräsimme taas normaaliaikaan, heti kuuden jälkeen. Taas oli vuorossa meressä kahlailua ja aamupalaa. Sitten lähdimme tutustumaan Rakveren toritarjontaan.
matkan varrelle osui kyltti: "Esku kabel 3.5km". Kurvasimme siis metsätielle ja aikamme pusikoissa poukkoiltuamme löysimmekin metsähautausmaan ja siunauskappelin.

Eskun hautausmaa ja metsäkappeli
Hautausmaalta matkamme jatkui, nyt löytyikin kyltti "Kavastu Tuvitorn". Semmoinen torni oli nähtävä ja kilometrin ajon jälkeen löytyikin merkillinen torni pellon laidalta. Liekö ollut kyyhkystorni vai mikä lie?

Kavastu Tuvitorn

Lopulta pääsimme Rakveren kaupunkiin ja sen torille. Myyjiä oli  joka lähtöön ja myytävät mansikatkin tomaatin kokoisia, maksoivat 3.5€/kg. Maistuivat tosi makeille!

Jättimansikoita
Torilta kävelimme Rakveren ortodoksikirkolle, joka olikin yllätykseksemme avoinna.

Rakveren kirkko

Sitten jo nälä kurni suoliamme, pysähdyimme keskusaukion laitaan murkinalle. Aluksi kasvissose-pekonikeitto ja pääruoaksi jauhelihapihvi perunamuusilla ja palanpainikkeeksi vielä tuopit siideriä, kaikki yhteensä 12 euroa.

Vielä hetken keskustassa ihmeteltiin, sitten matka taas jatkui. Kundan kaupungissa pyörähdettiin ja Vainupean majakalla. Ja vaikka päivällä syöty muusi täytti mahan, olimme saaneet aikaa kulumaan ja taas oli nälkä. Palasimme takaisin Võsuun ja sieltä löytyi sivukadun varrelta taas Virolaisia lettuja....pankoogit muusiga.

Ajoimme leirille, teltta oli pysynyt paikoillaan ja kävimme taas kahlailemassa meressä. Iltasuihkun jälkeen taas peiton alle tutumaan.


4.7.2012 keskiviikko

Hellettä taas luvassa, kun koitti viimeinen kokopäivä Virossa. Aamupalan ja hiekkasärkkäkahlailun jälkeen olimme taas menossa kohti Rakveren kaupunkia tekemään viimeiset ostokset ja hankinnat.

Rakvereen on noussut uusi Põhjakeskus, jossa on perinteisen Rimin ja K-raudan lisäksi 70 muuta liikettä, joten aamupäivä siellä kului rattoisasti. Välillä poikettiin ostoskeskuksen Hesburgeriin eineelle ja taas kierros jatkui.
K-raudasta käytiin etsimässä punamultamaalia ja löytyihän sieltä sitäkin. Jotkut keräävät lomamatkoiltaan kauniita kiviä vaikkapa kiuasta koristamaan, mepä päätettiin repäistä ja ostettiin K-Raudasta kokonaan uusi kiuas ja 100kg kiuaskiviä. Kyllä siinä varastomiestä ihmetytti kun trukilla nosteli kiuasta pakettiauton parisängylle.

Ostosten jälkeen ajelimme Rakveren vanhalle linnalle ja ihmeteltiin Rakveren Sonnia, siis jättikokoista patsasta.

Linna

Sonni
Nähtävyyksien jälkeen kurvailtiin tutustumaan vielä Tamsalun kaupunkiin. Sieltä pitkin maaseutua ajellen palattiin takaisin leiripaikalle ja nyt uskallettiin pulahtaa mereen uimaan, vesi tuskin oli paljon yli 15 asteen mutta kyllä virkisti.

Yöksi oli luvassa sadetta, pakkasimme teltat ja tuolit jo illalla autoon jotteivat kastuisi ja kapusimme taas sänkyyn nukkumaan.


5.7.2012 torstai

EIpä se yöllä sadellut, mutta olipahan tavarat jo pakattu. Vielä viimeiset silmäykset leirialueellemme, jalkapohjahoitoa hiekkasärkällä ja sitten olikin aika siirtyä kassalle maksamaan.


Viisi yötä leirintäalueella maksoi SFC:n jäsenille 13.50€/yö sisältäen saunat ja sähköt ym.
Tänne voisi tulla toistekin.
Ajelimme moottoritietä kohti Tallinnaa ja puoliltapäivin poikkesimme Armenian Saslök-ravintolaan syömään taas Eesti Snizelit. Autoa parkkeerattaessa kuulu moottorista kummaa mölinää. Hetken jo säikäyttii, että tähänkö matka päättyy, mutta konepellin aukaisu selvitti asiaa, ilmanputsarin kotelo oli vain auennut Viron kuoppaisilla teillä.

Vielä ennen Tallinnaa kävimme Maardun ortodoksikirkon edustalla kurvaamassa ja sitten olikin jo puuduttavaa odotusta sataman autojonossa.
Koska laiva oli ollut tupaten täynnä tullessa, päätimme jäädä, vastoin määräyksia, vaunuun koko laivamatkan ajaksi. Saisihan siellä sitten huilata ja vaikka lukea kirjaa aikansa kuluksi.
Virheliike! Autokannella oli turkasen kuuma, vaunussa vielä kuumempi. Hikoilimme koko neljätuntisen matkan ajan.
Lopulta olimme Helsingissä ja ajelimme kotiin päin ihanan viileässä kesäillassa.

Uusi kiuas on jo paikoillaan ja testattu. Onpa makoisat löylyt!






Klikkaa suuremmaksi





sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kevätti


Lähdimme testaamaan vaunun toimintoja läheiselle Kevätin vaunualueelle Rapojärven rannalle.
Saavuimme alueelle heti viiden aikaan, mutta vastaanotossa ei ollutkaan ketään. Lappu luukulla kyllä kertoi, että isäntä paikalla 17.00 - 19.00.
odottelimme parikymmentä minuuttia, mutta ketään ei kuulunut eikä näkynyt. Vihdoin avulias ohikulkija sanoi, että voisimme leiriytyä ihan minne vain halusimme vapaaseen paikkaan.
Ajoimme nurmikentälle ja pystytimme leirimme. Juuri kyllästetyn etukatoksenkin virittelimme paikalleen ja laitoimme grillin tirisemään.


Kun olimme saaneet chilimarinoidut possun ulkofileet nautittua, lähdimme tuttustumaan alueeseen. Vastaanotossa ei ollut vieläkään ketään. Huoltorakennus oli vaatimaton ja jotenkin unohdetun oloinen, sama meininki näkyi koko alueella. Vaunuaja oli kausipaikoilla muutama kymmenen, vierailijoita ei itsemme lisäksi näkynyt, eikä niitä illan mittaan lisääkään tullut.

Aamulla vastaanotto oli yhtä hiljainen kuin illallakin. Purimme leirin ja lähdimme takaisin kotiin, maksut jäi näin ollen maksamatta.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

SFC Lohja ja Tammisillan puutarha


Kevään toinen testireissu suuntautui länteen. Perjantaina taas töiden jälkeen nykäistiin vaunu tielle, tällä kertaa ilman kommelluksia ja ajeltiin Helsinki kehä I:stä kiertäen Lohjalle.
Siellä oli SFC-Lohjan Haikarin leirintäalue.
Luulimme, ettei tähän aikaan vuodesta siellä ole ketään, alue olikin tupaten täysi. Alueisäntä suostui kuitenkin majoittamaan meidät parkkipaikan laidalle ja hyvitykseksi saimme sitten ilmaisen sähkön.

No tietysti hetimiten kun leiri oli pystyssä, testasimme jo viime vuonna vaunuun hankitun Lidlin kiertoilmauunin grillaten siellä pippurisia lohifileitä. Kylläpä maistuikin hyvälle.
Huoltorakennus olikin aivan leirimme vieressä, joten kävimme iltasuihkussa ja sitten petiin.
Yöllä satoi jossain vaiheessa jonkun kuuron, mutta aamu valkeni taas aurinkoisena ja lämpimänä.
Kamat paikoilleen ja taas olimme liikkeellä. Vanhaa Turuntietä ajelimme kohti länttä ja saavuimmekin Tammisillan puutarhalle Piikkiöön juuri yhdeksäksi, kun portit aukesivat.
Puutarha on kuuluisa chileistään, joita ostimmekin muutaman taimen ja vähän lisää kesäkukkia.
Sitten matka taas jatkui Turun ohitustietä kohden Raisiota, josta löytyi seuraava etappimme, Raison IKEA.
Sieltä ostimme suunniteltuun keittiönkaappiremonttiin taas lisää tarvikkeita ja söimme kahvion puolella niitä kuuluisia ruotsalaisia lihapullia.
Keula taas kohti kotia ja hetken huristelimme jopa moottoritietä, tosin ei se yhdistelmä sen kovempaa kulkenut sielläkään, mäet olivat kuitenkin loivempia.
Muurlan kohdalla poikkesimme taas vanhalle tielle ja kävimme katsomassa tarjoukset Muurlan Lasitehtaan myymälässä.
Halpa reissu, mitään ei tarttunut mukaan, vaikka Muumimukejakin oli vaikka minkälaisia.
Muurlasta ajoimme Nummi-Pusulaan, jossa on ohittamaton ostospaikka, Kasvihuoneilmiö.
Pihalla ihailimme komeita ranskalaistyylisiä huvimajoja ja sisällä kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.



Seuraava pysähdyspaikka löytyi Saukkolasta, jossa on erikoinen halpahalli/varastomyymälä, Saupart ja sieltä sentään jotain halpaa ostettiinkin.
Sitten olikin jo rahat loppu ja suuntasimme suorinta tietä kotiin, jonne saavuimme illalla viiden jälkeen. Dieseli maksoi halvimmillaan 1,449 ja siihen hintaan sitä sai Helsingin ympäristöstä, kun se täällä kotiasemilla maksoi 1,529

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Puskaparkissa Petäjävedellä


Piti lähteä talven jälkeen kokeilemaan missä mallissa matkailuvaunumme on. Hyvissä ajoin oli varustelut tehty ja perjantaina töiden jälkeen suunnattiin keula kohti pohjoista.
Ensimmäinen toppi meinasi tulla jo pihalta pois ajaessa, vastapäinen pelto oli löllössä kunnossa ja auton etupää upposi akseliaan myöten.
Vaunu irti koukusta, auto pellosta pois ja taas vaunu kiinni ja jo pääsimme matkaan.
Välillä vihmoi vettä, välillä taas aurinko aramas kuivas satehen.
Vaajakoskella tankattiin ja käytiin Jyskän varastomyymälässä. Siellä kannattaa aina poiketa vaikkei mitään ostaisikaan.
Puolalainen navigaattoriohjelma neuvoi meidät vaunun kanssa läpi Jyväskylän keskustan vaikka isompaa tietäkin olisi päässyt.
Lopulta kuitenkin saavuimme kohteeseemme, Petäjäveden vanhalle vanhainkodille, jossa toimii nykyään radiomuseo.
Museon vanhan aitan viereen saimme parkkeerattua vaunumme ja iltatoimien jälkeen uni maittoi.


Aamulla varhain alkoi museon pihapiiri täyttyä, paikalla järjestettiin Antiikkielektroniikan Erikoismyynti eli Rompepäivät. Myytävänä oli jos jonkunlaista vanhaa radiota ja muuta kojetta, joukossa myös sekalaista yleisroinaakin.
Museoon oli myös vapaa pääsy tapahtuman aikana, joten kävimme ihmettelemässä myös niitä tavaroita.
Sitten pakkasimme vaunun taas ajokuntton, navigaattoriin Jyväskylän Plantagenin osoite ja menoksi.
Puolalainen oli taas ihme tuulella ja opasti meidät ensin ihan väärään paikkaan, mutta lopulta osouimme perille ja pääsimme kesäkukkaostoksille. Plantagenin kanssa samassa talossa oli myös Biltema ja sieltäkin tarjoukset haettiin. Parkkipaikalla nautittujen kahvien jälkeen suuntasimme vielä Viherlandiaan ja uudelleen Jyskän varastomyymälään.
Sitten kotimatkamme alkoi ja auringonpaisteisessa säässä ajelimme Heinolan kautta kotiin.
Pihalle peruuttelu oli pellon vetisyyden takia hankalaa, lopulta jouduimme käsipelillä avustamaan vaunun paikalleen. Matkaa kertyi 500km, kaikki systeemit toimivat normaalisti, ainoastaan vaunun seinäkello halusi matkan aikana pompata pois seinältä useampaan otteeseen ja lopulta se olikin kolmessa osassa...

torstai 12. huhtikuuta 2012

London calling


8.4 Pääsiäissunnuntai

Pariisin metro oli jo tullut tutuksi, päätimme lähteä tutustumaan toiseenkin maanalaiseen junaan, Lontoon Metroon. Lento ja hotelli oli tilattu halpalentoyhtiö Norwegianin kautta.
Saavuimme kentälle hyvissä ajoin ja itsepalvelulla toimivan check-inin jälkeen  jätimme ainoan ruumaan menevän matkalaukun virkailijoiden haltuun. Myymälöiden valikoimiin tutustumisen jälkeen laahustimme verkkaisesti kohti lähtöhallin toista päätä kun kuulimme kuulutuksen: "tämä on viimeinen kuulutus Norwegianin lennolle Lontooseen..."
Tulikin kiire juosta lähtöportille, josta oli  vielä bussikuljetus koneelle.


Kone oli Norwegianin uusimpaa kalustoa, Boeing 737-800 ja käytössä oli ensimmäisenä Euroopassa langaton WiFi koko matkan ajan.
Saavuimme parikymmentä minuuttia etuajassa Gatwickin lentokentälle ja laukkukin löytyi hihnalta pienen odottelun jälkeen. Sitten etsimme Gatwick Express junan lähtölaiturin ja tuota pikaa kiidimmekin jo kohti Lontoota.
Ensimmäinen hämmästys oli kun ymmärsimme kanssamatkustajien puheen ja junan seinillä olevat tekstit. Jotain hyötyä oli koulussa opitusta englanninkielestä.
Juna saapui runsaan puolen tunnin matkan jälkeen Victorian asemalle, josta ostimme kertaliput metroon ja pörhälsimme sitte maanalaisella Earl's Courtin asemalle.


Siitä olikin vain parin minuutin matka hotellillemme.
Hotelli oli rakennustelineiden ympäröimänä, oheisen kuvan nappasin hotellin omalta webbisivulta.



Huonevaraus oli onneksi saapunut ja pääsimme majoittumaan toisen kerroksen erkkerihuoneeseen.
Huoneessa oli kaksi 150cm vuodetta ja ne kun lykkäsi vierekkäin, oli meillä 3 metriä leveä parisänky.

Tavarat pois matkalaukusta ja läheiseen pubiin syömään Fish'n Chips ja pintit olutta vaikka sisäinen kellomme olikin jo lähempänä puolta yötä. Kyllä sitten uni maistui täydellä vatsalla


9.4 Pääsiäismaanantai

Kotomaan kellon mukaan heräsimme tavalliseen tapaan jo aamukuudelta, paikallinen kello oli neljä. Takaisin petiin muutamaksi tunniksi. Päätimme käydä katsomassa hotellimme aamiaistarjonnan koska se aukesi "jo" kello seitsemän paikallista aikaa.
Pirteä hotellineito yritti ehdottaa meille "Full English Breakfast"-aamiaista; paistettua pekonia, makkaroita, paistettua munaa, papuja, tomaattia, paahtoleipää ym, mutta totesimme sen olevan liian iso paukku heti aamutuimaan. Tyydyimmekin pelkkään mannermaiseen aamiaiseen.
Sekin sisälsi croissantteja, paahtoleipää, kahvia, tuoremehua ym.
Sitten olimmekin taas valmiit uusiin seikkailuihin. Earl's Courtin metroasemalta ostettiin päiväliput ja hurautettiin alkajaisiksi Piccadilly Circukseen.


No eihän siellä näin aamulla ollut mikään kauppa auki, joten lähdimme kävelemään ensimmäsitä sopivaa katua maisemiin tutustuen.
Kuinka ollakaan, saavuimme yllättäen Trafalgarin aukiolle, jossa pitkän pylvään päässä amiraali Nelson yhdellä silmällään tuijottaa Ranskan rannikolle tuhoutunutta Brittien laivastoa.
Lopulta saavuimme Charing Crossin metroasemalle ja koska ilma oli aika kostea, siirryimme taas junamatkustajiksi.


Vaikka tämäkin vaunu oli jo neljäkymmentä vuotta vanha, oli vaunu siisti ja hyvässä kunnossa.
Samanlaisia pehmustettuja istuimia on turha Helsingin metrossa odottaa
.
Melkein tyhjä metro vei meidät Waterloon asemalle josta kuvittelimme, että Big Ben näkyisi joen yli mutta maan pinnalle noustuamme olimmekin Lontoon uusimman nähtävyyden juurella. The Merlin Entertainments London Eye, lyhyemmin London Eye tai Millenium Eye on vuonna 1999 avattu jättikokoinen maailmanpyörä.

135 metriä korkeana se on maailman kolmanneksi korkein pyörä ja sen huipulta näkee kuulemma koko Lontoon..






No meitähän huimasi jo sen juurella, kyytiin emme uskaltaneet ja olisihan siitä lystistä pitänyt maksaakin yli 20 euroa per henkilö.
Hyppäsimme taas metron kyytiin ja ajelimme yhden pysäkinvälin joen toiselle puolelle Westministerin asemalle.


Sieltähän se parlamenttitalo näkyikin, metron uloskäynti oli aivan Big Benin juurella. Oli se vaan niin iso rakennus ettei meinannut milään mahtua kameran linsiin, joitain osakuvia sentään saatiin napsaistua.

Westminister Abbey oli myös kävelymatkan päässä, sekin ulkopuolelta tutkittiin. Pienta huikopalaa nautittiin kaffebaarissa ja sitten taas metron kyytiin, nyt pääteasemana oli Green Park.

Kävelimme vihreän puiston halki ja kohta  olikin edessämme kuningattaren kortteeri, Buckingham Palace. Näkyi Rouva olevan kotona, lippu liehui salossa, muttei suvannut tulla parvekkeelle vilkuttamaan, pelkäsi kai kastuvansa.


Palatsin kivijalassa oli Kuninkaallinen Lahjakauppa, jos jonkinlaista mukia ja kuningatarlautasta oli myynnissä, tokko oli niitä itse maalannut.
Jatkoimme matkaamme kävellen ja välillä bobbyiltä tietä kysyen päädyimme taas Victorian asemalle josta taas yhdellä vaihdolla selvisimme Piccadilly Circukselle.



Siellä olikin jo kaupat auki ja pääsimme tuhlaamaan rahojamme mm. viisikerroksiseen urheilukauppaan.
Aikamme ostoksia tehtyämme puksutimme taas metrolla Earl's Courtiin, veimme ostokset hotellille ja kävimme ottamassa pintit olutta ja nyt söimme jättikokoiset hampurilaiset pubin tapaan


Hetken huilaus hotellilla ja sitten taas menoksi. Metro vei meidät Lontoon kuuluisammalle ostoskadulle, Oxford Streetille. Siellä sitä oli muotiliikettä ja tavarakauppaa vaikka muille jakaa. Ja myös turisteja.
Välillä tuntui ettei ihmismeressä pääse eteen- eikä taaksepäin, kaikilla hullunkiilto silmissä ja ostoskassit täynnä. Kuljimme kadun päästä päähän kumpaakin puolta ja poikkesimme useammassakin puodissa.
Sitten metrolla Knighsbridgeen ja sieltä löytyi sitten viimeinen hullutus, Harrodsin tavaratalo. Hinnat olivat kuitenkin sen verran yläkanttiin ettei meillä ollut varaa kuin Harrodsin omaan kauppakassiin.
Jalat jo olivat kilometrien kävelystä hellänä, palasimme siis metrolla hotellille ja siellä vaahtokylpyyn. Ammeessa kelluessa oli aikaa silmäillä kylpyhuoneen kalustusta. Tarralla tietenkin piti varoittaa, ettää kuumavesikraanasta tuleekin kuumaa vettä, mutta seinällä oleva rengaskoukku ihmetytti hetken.

Tekstistä kuitenkin selvisi, että renkaaseen kiinnitetään pelastusköysi jos tulipalon takia pitää laskeutua ikkunan kautta ulos....köyttä ei kutenkaan ollut.

Ja vaikka oli hieno hotelli oli pytyn takana hiirenloukku kutsumattomia vieraita nappaamassa.
Kylvyn jälkeen taas uni maistui XXXL-sängyssä





10.4 tiistai


Olimme viisaasti varautuneet aamupalaan, olimme ostaneet hieman syötävää huoneeseen ja koska siellä oli vedenkeitin ja teepusseja, saimme nauttia aamiaisen siihen aikaan kun halusimme.
Sitten taas omalle metroasemallemme, päiväliput taskuun ja menoksi.


Ajelimmekin ihan keskustavyöhykkeen reunalle asti, King's Crossin asemalle saakka. Sehän on kuuluisa näistä Harry Potter filmeistä ja aikamme etsiskeltyämme löysimmekin asemalaiturin josta Harryn matka alkoi.


Sitten taas maan alle ja kohta olimmekin Thamesin rannalla Tower Hillissä. London Tower on maan kuuluisampia linnoja ja on tunnettu mm. kruununjalokivien säilytyspaikkana. Linna toimi myös herrain ja loordien vankilana aina 1800-luvun alkupäiviin saakka.


Tower sijaitsee aivan Lontoon Cityn laidalla, joten päätimme myös samalla katsastaa hieman Cityä. Ei siellä knalleja ja sateenvarjoja näkynyt, mutta kovasti töihin kiiruhtavia, kahvimuki toisessa ja läppäri toisessa kädessä matkaavia pukumiehiä.

Cityässä on sekaisin uutta ja vanhaa toimistorakennusta, kuten tämäkin ihmeellinen virastotalo
.

Kävelimme Aldgaten metroasemalle ja ajelimme Holborniin saakka. Metrot kyllä poikkeavat Suomen vastaavista monellakin tavalla.

Jos matka katkeaa vaikkakin puoleksi minuutiksi, tulee heti kuulutus viivytyksen syystä ja pahoittelut. Korkeista portaista tai vaunujen väliin jäävistä raoista kuulutetaan joka välissä ja samoin ovien sulkeutumisista tai avautumisista


Koska päivä oli lämmin ja aurinkoinen, kävelimme pitkin Sohon kaupingosaa, välillä olimme China Townissa ja näköjään menee minne vaan, kohta on Piccadillyllä. Leichester Square ja Tottenham Road koluttiin läpi, välillä taas poikettiin pubiin suolapalaa nauttimaan.



Lopulta Warren Streetin asemlata takaisin metroon ja ajeltiin Earl's Courtiin ja hotellille.
Hotellimme lähialue oli jäänyt vallan tutkimatta, pyörimme paikallisia katuja ja kauppoja ja sitten Glouchester Roadilta junan kyytiin ja ajelu High Street Kensingtoniin.
Aikamme etsittyämme löysimmekin Kensingtonin puiston ja siellä olevan Kensington Palacen.


Siinä ovat asuneet niin kuningatar Victoria kuin prinsessa Margaretkin ja kun se nyt on remontoitu perusteellisesti, sinne muuttavat kruununprinssi William ja vaimonsa Kate.
Palatsin ohi kulkevalla kadulla oli paljon suurlähetystöjä, mukana myös komea Suomen suurlähetystö aivan puiston nurkalla. Valokuvaaminen oli kielletty, varsinkin Israelin lähetystön kohdalla.
Notting Hill Gatessa nousimme taas metron kyytiin ja kohta olimmekin taas Earl's Courtissa. Nappasimme vielä iltapalaksi Kentucky Fried Chicken-baarista tulisia kanansiipiä.


Sitten olikin aika taas mennä sänkyyn ja kerätä voimia viimeisen päivän viettoon


11.4 keskiviikko

Aamu valkeni taas aurinkoisena ja hotellin ulkopuolella remonttimiehet olivat jo päässeet meidänkin kerroksen tasalle kolkuttelemaan. Lähdimme siis heti matkaan kohti kaupunkia.
Metro kuljetti meidät St. James's Parkiin joka on iso puisto keskellä Lontoota. Buckinghamin palatsista kuningattarella on hyvä näkymä puiston istutuksiin. Nyt etsimme kuitenkin toista kuninkaallista rakennusta, St. Jamesin Hovia.



Puistossa juoksenteli kummallisen näköisiä kapeahäntäisiä oravia, lammissa uiskenteli punanenäisiä sorsia ja kyltit kielsivät pelikaanien ruokkimisen.
Puiston jälkeen, muiden rakennusten keskeltä, vanha kuninkaanlinna löytyikin.

Se on rakennettu 1500-luvulla ja toimi hallitsijoiden kotina yli 300 vuotta. Nykyäänki siellä majailee mm. prinssi Harry, prinsessa Anne Lontoossa käydessään ja koko joukko muita pienenpiä kuninkaallisia.
Ulkopäin melko vaatimaton linna on jäänyt katujen ja muiden rakennusten piirittämäksi ja moni Lontoossakäivijä on sen ohittanut varmasti tuntematta rakennuksen historiaa.
Jatkoimme matkaamme ja osuimme sattumalta lähellä Piccadillyä kirkon myyjäisiin. Tottakai tuimme toimintaa ostamalla jotain pientä.


Matkamme jatkui Oxford Circlen kautta Victorian asemalle ja sieltä takaisin hotellille.

Pakkasimme matkalaukut ja luovutimme huoneen pois mutta jätimme laukut vielä hotellin varastoon, olihan meillä vielä muutama tunti kulutettavana ennen kentälle lähtöä.
Hyppäsimme junaan ja ajoimme Agatha Cristien kirjoista tutuksi tulleelle Paddingtonin asemalle. Komea katettu asemalaituri se olikin, ei kyllä näkynyt Hercule Poiritia missään.


Kävelimme katuja ja kujia pitkin Lancaster Gaten metroasemalla ja ajoimme sieltä Tottenham Courtiin. Koko Tottenham Court Road tuntuu olevan täynnä elektroniikkaliikkeitä, mutta hinnat olivat Suomen tasoa ellei jopa kalliimpia.
Jatkoimme kävelyä. Pubissa käytiin syömässä tällä erää viimeiset Fish & Chipsit ja juomassa ne pintit.


Vielä kun hetken olimme kävelleet saavuimme Leichester Squarelle ja siitä sitten metrolla hotellille laukut hakemaan.
Victorian asemalta kuljimme Gatwick Express pikajunalla kentälle ja luovutimme laukun automaatille. Onneksi automaatti osasi myös Suomea ja saimme tulostettua oikeat dokumentit.
Hetkinen odottelua ja pääsimmekin koneeseen, joka pienen viiveen jälkeen matkasi takaisin Suomeen.
Laukku saatiin hihnalta heti ja sitten bussi vei meidät Lentoparkkiin, jossa auto odotteli. Yöllä yhden jälkeen olimmekin sitten kotona omassa sängyssä