lauantai 23. helmikuuta 2013

Nyaralás utazásként Magyarországon


Lähdimme viettämään Johannan merkkipäivää Unkarin pääkaupunkiin, Budapestiin.

16.2.2013 lauantai

Aamulla oli muutama aste pakkasta ja tiet kuivat kun huristelimme kohden lentokenttää. Kentän kahvilassa juotiin aamukahvit ja sitten olimmekin jo Finnairin lennolla AY 2753 matkalla kohti Unkaria. Koneemme oli pieni 100-paikkainen Embraer 190.
Koneessa tarjoiltiin aamiainen ja runsaan kahden tunnin lennon jälkeen laskeuduimmekin aurinkoiseen Budapestiin.
Lumesta ei ollut tietoakaan ja paikka paikoin nurmikkokin vihersi.

Hotellin mersu

Kentällä meitä oli vastassa hotellimme musta Mersu ja kohta jo kiisimmekin kohti keskustaa.

Hotellimme, Royal Corinthia, oli vieläkin upeampi kuin kuvista saattoi päätellä.
Royal Corinthia
Knallihattuinen ovimies tarttui heti laukkuihimme ja vei ne sisälle, jossa pääsimme ilmoittautumaan asukkaiksi.

Olo oli kuin jostain Hercule Poirotin filmauksista, kantajat ja hotellipalvelijat pyörivät ympärillämme ja kumartelivat melkein maahan asti.
Itse emme saaneet laukkujamme huoneeseen kantaa, vaan kantaja toi ne hetken päästä kuljetuskärryllä huoneeseen saakka.

Laukkukärryt

Olin etukäteen tilannut Johannan yllätykseksi huoneseemme kimpun erilaisia kukkasia ja syntymäpäiväkakun kahdelle, hotelli oli lisäksi halunnut onnitella Johannaa pullolla kuohuviiniä.

Yllätys Johannalle

...kyllä maistuu...

Hetken aikaa äimisteltiin hotellia ja sitten jo lähdimme tutustumaan lähiseutuun.

Budapestin metro on maailman toiseksi vanhin, heti Lontoon jälkeen ja niinpä suuntasimme lähimmälle metroasemalle.


Asemalta ostimme viikon piletit, jolla sai ajaa metrolla, raitiovaunulla ja bussilla niin paljon kuin lystää.
Monet Budapestin metroasemat ovat 1800-luvun asussaan, kaikkea vanhaa ei sentään ole hävitetty.

Oktogonin metrolaituria

Kävimme myös katsomassa Tonavan rantaa ja ajelimme huviksemme metrolla edes takaisin.
Erään aseman lähettyvillä oli suuret markkinat, joita aikamme tutkailtiin.
Emme vielä tunteneet kaupunkia, joten kävimme syömässä BurgerKingissä iltapalaa ja paikallisesta Spar-kaupasta ostettiin vielä limua hotellihuoneeseemme.

Kun tulimme takaisin hotellille, oli huonepalvelija avannut sängynpeitteen valmiiksi, taitellut vessapaperirullan pään koristeeksi ja laittanut verhot ikkunan eteen. Onpa tyylikästä palvelua.

Hotellissamme oli myös oma kylpylä, jonne pääsi yksityishissillä, ettei tarvitse kylpytakki päällä kuljeskella pitkin hotellia. Kylpytakit ja tossut oli jotain lasten kokoa, tilasimme suuremmat palvelutiskiltä.

Hotellin kylpylän uima-allas

Aikamme pulikoituamme porealtaissa ja höyrysaunoissa palasimme huoneeseen ja nautimme ostamaamme sitruunalimua...joka olikin sitruunanmakuista kaljaa. No veihän sekin janoa.
Kyllä sitten uni maistui yli 2 metriä leveällä vuoteella


17.2.2013 sunnuntai

Koska huoneeseemme kuului myös täydellinen aamupalavarustus ja olimme illalla ostaneet hieman purtavaa, keittelimmekin aamuteet itse. Aamutoimien jälkeen heitimme repun selkään ja lähdimme kaupungille.
Budapestissa on asukkaita lähes kaksi miljoonaa, joten metrojen lisäksi kaupunki on panostanut myös raitiovaunu- ja bussiliikenteeseen. Kaupungin alueella kulkee yli 30 raitiovaunulinjaa ja uusimmat vaunut ovat 54-metrisinä maailman pisimpiä.

Pitkiä ratikoita

Koska lippumme kelpasivat myös niihin, hyppäsimme hotellin edustalta vaunun kyytiin.
Matkasimme Maalaisten Markkinoille, jotka pidetään sunnuntaiaamuisin vanhassa rähjäisessä kapakassa ja sen sisäpihalla.

maalaisten markkinoilla

Oli siellä roinaa jos jonkilaista, mutta myös myytävää sienistä ja hunajasta kotitekoisiin makkaroihin.

Minulle oli ennen matkaa kerrottu, että kannattaa maistaa Unkarilaista viinaa nimeltään Unicum ja kun sitä eräässä kohtaa oli myynnissä, otimme 4cl ryypyn puoliksi. Juoma oli jonkinlaista yrttiviinaa, vahvaa ja kamalan makuista, mutta saimme sentään paukun juotua. Huh mitä ainetta.
Taas hypättiin ratikkaan ja ajeltiin maisemia katsellen suurelle kauppahallille, mutta se olikin sunnuntaisin suljettu. Kävelimme sitten kaupungin katuja pitkin Astoria-hotellin lähettyvillä olevaan pieneen kahvilaan, jossa nautimme lisää aamiaista. Ulkoilma ja kävely tekee nälkäiseksi.
Eikä aikaakaan kun taas istuimme ratikan kyydissä, kunnes eräällä pysäkillä poisjäänyt herrasmies kertoi meille moneen kertaan: "Ez az utolsó megálló!!". Emme siitä mitään ymmärtäneet ennekuin eräs rouva englanniksi meille esitti että tämä on päätepysäkki....
Kuinkahan kauan olisimme tyhjässä vaunussa istuneet ennenkuin olisimme itse tajunneet?
Päätepysäkiltä kävelimme Pyhän Tapanin Basilikalle, joka on Budapestin suurin kirkko. Kirkkoon mahtuu kerrallaan 8500 ihmistä ja se on roomalais-katolinen kirkko.

Basilikan tunnelmaa

Kartan mukaan lähistöllä olisi myös juutalaisten suur-Synagoga, semmoisessa emme ole vielä käyneetkään. Synagooga löytyikin, mutta sisäänpääsyksi pyysivät semmoisia summia, ettei katsottu aiheelliseksi mennä turvamiesten kopeloinnin ja metallinpaljastimien läpi vaikka synagooga onkin maailman toiseksi suurin.

Synagooga
Hiippailimmekin takaisin hotellille päin ja kävimme juomassa iltapäiväkahvit Starbuck-kahvilassa.
Hotellilla pukeuduimme taas kylpytakkeihin ja kävimme kylpylän puolella porealtaissa huuhtomassa kaupungin pölyt pois.
Sitten oliki aika pukea ykköset päälle ja siirtyä hotellin ravintolaan, jonne meillä oli pöytävaraus.
Alkupaloiksi otimme kirkasta gulassia ja pääruoaksi grillattua härkää paikallisen punaviinin kanssa.

Kippis ja Onnea
Enpä ole niin hyvin valmistettua lihaa syönyt koskaan ennen. Olin kertonut etukäteen syntymäpäivänvietosta ravintolalle ja nyt ravintola halusikin tarjota meille lasilliset kuohuviiniä.
Sitten tuli Johannalle seuraava yllätys kun tarjoilija toi suussasulavan syntymäpäiväkakun jälkiruoaksi.

puhkun ja puhkun
Kakun kanssa otimme palan painikkeeksi lasilliset makeaa Tokaji-viiniä.
Lähes kahden tunnin ruokailuhetken päätteeksi olikin jo aivan voipunut olo ja siirryimmekin huoneeseemme unten maille.

Herrasväki siirtymässä huoneeseensa

18.2.2013 maanantai

Aamupala valmistettiin taas omassa huoneessa ja sitten oli aika lähteä katsomaan josko kauppahalli olisi tänään auki. Parilla eri ratikalla kun ajettiin, tosin jäätiin yhtä pysäkkiä liian aikaisessa pois, niin jo olimme hallin nurkalla.
Ja jopa oli kauppahalli!
Kauppahallissa
Kahdessa kerroksessa vanhaa rautatieasemaa muistuttavassa hallissa oli myynnissä vaikka mitä.
Tietenkin kaikenlaista paprikaan liittyvää, mutta myös salamia ja muuta  makkaraa myytiin kymmenissä osastoissa. Yläkerta oli pyhitetty matkamuistoille ja käsitöille ja sieltä löytyi myös muutama kahvibaari, josta saimme täydennystä aamupalaamme.

Paprikajauhoja ym.

Moni myyjä osasi muutaman sanan Suomea ja hinnatkin olivat kohdallaan.
Sitten päätimme lähteä kaupungin ulkopuolella olevalle suurelle antiikkikirppikselle. Ratikalla ensin ja sitten puolituntia rämisevällä bussilla ja olimmekin perillä.

Eipä ollut montaa myyjää näin arkena, mutta muutamissa kojuissa näimme semmoista antiikkia ja suihkulähdettä myynnissä, että jos olisi ollut pakettiauto, niin helposti olisi saanut tavaratilan täyteen.

Antiikkia antiikkia

Rämisevällä bussilla taas keskustaan ja sitten olikin aika käydä syömässä tulisia kanansiipiä KFC-ravintolassa.

Matka jatkui taas ratikalla paikalliseen kiinakeskukseen, jossa tuhannet kiinalaiset myivät suoraan merikonteista piraattifarkkuja ja aurinkolaseja. Mistä niille kaikille löytyy ostajia?
Väsymys jo alkoi tuntua jaloissa, joten hiippailimme välillä hotellille päiväunille muutamaksi hetkeksi.

Illansuussa hyppäsimme jälleen hotellin edustalta raitiovaunuun ja ajoimme Läntisen Rautatieaseman tuntumassa olevalle jättikokoiselle ostoskeskukselle.
Tämä WestEnd-niminen tavarataivas oli kyllä unohtumaton elämys. Yli 400 liikettä saman katon alla, niistäkin yli 200 vaateliikettä.

WestEndin kauppakeskuksessa

Taisi siinä Johannallakin olla valinnanvaraa. Kauppoja ja ravintoloita monessa kerroksessa, 14 elokuvateatteria ja 50 urheilukauppaakin. Kyllä siinä maalaispoikaakin ihmetytti.
Takaisin päin matka tehtiin kävellen ja kaupunkivilinää seuraten. Välillä poikettiin pizzalle ja sitten kun hotellissa vielä kävimme kylpylässä lillumassa, ei tarvinnut unta kauaa houkutella.

19.2.2013 tiistai

Jo perinteeksi muodostunut omatekoinen aamupala huoneessa ja sitten taas ratikan kyytiin. Hotellimme sijatsi siis Pestin puolella, nyt ajoimme sillan yli Budaan ja sen linnavuorelle.
Linnavuorella sijatsee vanha kuninkaanlinna ja kaikenmoisia vanhoja rakennuksia.

vanha kuninkaanlinna
Yksi komeimmista on varmaankin Matteuksen kirkko, joka valkoisena hohtaa koko kaupungin ylle.
Valitettavasti tämäkin kirkko oli kiinni, eikä sisätiloihin päässyt tutustumaan.

Matteuksen kirkko
Linnavuorelta oli myös mahtavat näkymät Pestin puolelle ja esimerkiksi Parlamenttitalo näkyi kaikessa komeudessaan.
Aamupalan jatko nautittiin Linnavuorella osuuskaupan yläkerran kahvilassa syömällä Unkarilainen kylmä lautanen, makkaroita, kinkkua, juustoja ja salaatteja.
Budasta ajeltiin taas Pestin puolelle ja käytiin uudestaan kauppahallissa ostelemassa tuliaisia ja muuta tarpeellista. Kaupunkia kierreltiin ja nähtävyyksiä katseltiin ja poikettiin maailman kauneimmaksi nimitettyyn kahvilaan. Kahvila on nimeltään New York ja sijaitsee satumaisen Boscolo-hotellin kupeessa.
Boscolo
Siellä sitä oli mukava ryystää erikoiskahvia ja katsella kadun vilinää.

New York kahvila

Lopun iltapäivää huilasimme taas hotellilla ja illansuussa lähdimme metrolla Szechenyin kylpylään. Kylpylä on kuuluisa kuumista ulkoaltaistaan ja kun ilman lämpötila oli vain muutama aste, kuulosti lämmin kylpy houkuttelevalta.
Kylpylä on vanhaa antiikin linnaa muistuttava rakennus ja vain sisäpihalta nouseva höyry paljastaa sen kylpyläksi.
Ensialkuun Johanna kävi syöttämässä jalkojaan nyppijäkaloille, jotka nälkäisinä popsivat kuollutta ihokudosta ja sitten muutama mutkan kautta olimmekin jo kylpylässä.

Piranjoita?
Sisällä oli eri lämpöisiä hoitoaltaita ja pienen etsiskelyn jälkeen löysimme uloskin.
Ulkoaltaan lämpötila oli 38 astetta ja vesi tuoksui lievästi mädälle kananmunalle, mutta oli siellä herkullista kellua.

pulikointia ulkoaltaassa

Melkein kaksi tuntia siellä jaksoi pulikoida, sitten suuntasimme taas kohden keskustaa. Matkalla etsittiin erästä kuuluisaa ravintolaa, muttei löydetty vaan taas oli tyytyminen KFC:n tulisiin kanankoipiin. Hyviähän nekin olivat.
Illalla käytiin vielä hotellimme omassa kahvilassa kokeilemassa miltä maistuu paikallinen viina, Palinka.  Hyh. Ja sitten nukkumaan.


20.2.2013 keskiviikko

Aamiaisen jälkeen lähdimme vuokraamaan autoa. Hotellilla oli oma autovuokraamo ja sieltä saimme lopulta käyttöömme piskuisen Fiat Pandan. Kun muodollisuudet oli hoideltu, pääsimme mukaan Budapestin liikenteen hullunmyllyyn.
Aamuruuhka oli juuri parhaimmillaan, mutta muun liikenteen seassa vailla päämäärää oli mukava ajella.
Lopulta löysimme huoltoaseman, josta saatoimme ostaa kaupungin ja koko maan kartat, jos satuttaisiin eksymään.

Aikamme ajeltuamme löysimme tutun Lidlin, jossa poikkesimme ostamassa matkaevästä.

Fiat Panda ja Lidl
Muuten oli samanlainen kuin Suomessakin, hyllyjärjestystä myöden, mutta yhden käytävän verran leveämpi, siellä kun myytiin muiden tavaroiden ohessa viiniä ja muita alkoholijuomia.

Matka jatkui lentokentän aidan viereen, minä kun haluan valokuvata eri maiden radiomajakoita. Parkkeerasimme tarkkailukameran ulottumattomiin ja aidan raosta sain muutaman kuvan napsittua, sitten kentän turva-auto ilmestyi näkyviin. Peruuttelimme puoli kilometriä takavasemmalle ja saimme karistettua seuraajat.

radiomajakan antenneita

Kentän toisessa päässäkin oli antenneita kuvattavaksi mutta nyt ilmaantuikin jo poliisiauto vilkut päälle vierellemme. Levitin Unkarin karttaa poliisisedälle ja kädet huitoen kyselin tietä Üllön kylään. Poliisiakin nauratti ja neuvoi tien ja ajoi pois.
Kuvaaminen sai riittää ja ajelimme maaseudulle katsomaan löytysikö sieltä aitoa Unkaria.

polle polle
Muutamat hevospelit nähtiin, muutoin oli maaseutukin jo modernisoitunut Lidleineen ja Spar-kauppoineen.
Löytyipä sentään eräästä kylästä pikkuinen ruokapaikka, jossa nautimme aitoa punaista ja tulista gulassia hikeä otsalta pyyhkien.

Gulassipaikka
Lopulta päädyimme takaisin Budapestiin ja hotellikin löytyi kun hetken ajettiin ympyrää pitkin kaupungin katuja. Luovutimme auton pois ja kävimme pienillä päiväunilla huoneessamme.
Illalla olikin sitten taas virkeä olo ja ajoimme ratikalla Budaan, josta löytyi Budapestin toiseksi suurin ostoskeskus; Mammut. Siellä oli vain 330 liikettä, mutta kyllä niissäkin sai ajan kulumaan.

Mammutti

Iltapalaa haukattiin ravintolakerroksessa, jossa oli yli 30 eri ravintolaa ja sitten ajeltiin takaisin hotellille. Kylpylä kutsui ja kävimme hetkeksi rentoutumassa porealtaissa ja saunoissa ja sitten taas peiton alle.


21.2.2013 torstai

Aamuteen jälkeen kävelimme lähimmälle metroasemalle ja ajelimme katsomaan Unkarin kuuluisinta ravi/laukkarataa, jossa jo kuningaskunnan aikana järjestettiin kilpailuita.

laukkaradan kulmaa

Eipä sinne paljon näkynyt, portit olivat kiinni ja ainoastaan metropysäkin pienestä ikkunasta näkyi pieni pala rataa. Muutama hassu hevonen siellä harjoitteli, muutoin oli hiljaista.

Ajettiin sitten takaisin keskustaan ja käytiin tutustumassa serbiortodoksien kirkkoon ja muihin vielä käymättömiin nähtävyyksiin. Aamuvälipalaksi käytiin ottamassa kaffet ja lämpimät voileivät eräässä kahvilassa ja tutustuttiin eri liikkeiden valikoimiin viimeisiä rahoja tuhlataksemme.

Sitten takaisin hotellille, jossa laukkujen pakkaus alkoi. Nälkäkin taas oli, vaikka koko ajan on syöty, nyt päätimme etsiä sen kuuluisan ravintolan. Ja löytyihän se Budan puolelta erään Tonavan sillan kupeesta.

Trofea Grill Etterem

Siellä sai syödä ja juoda niin paljon kuin jaksoi samaan hintaan. Ruokalajeja oli kuulemma yli sata ja juomaksikin sai ottaa viiniä, olutta, shampanjaa tai muuta minkä ehti kurkusta alas kaatamaan. Jälkiruokia oli toinen toistaan komeimpia ja maukkaimpia ja kyllä siellä syötiinkin.

Ravintolan nurkalta hypättiin vielä bussiin, joka ajoi Margaretan saarelle.

Margaretan saari ilmakuvassa, löysin kuvan netistä

Saari sijaitsee keskellä Tonavaa ja on suosittu kaupunkilaisten virkistyskohde. Bussi vei meidät taas metroasemalle ja pian olimme taas hotellimme lähistöllä.

Monessa paikkaa pitkin kaupunkia oli kojuja, joissa myytiin kummallista "rullapullaa", kaulimen ympäri käännettyä taikinapötköä, joka sitten grillattiin kypsäksi ja kieritettiin sokerissa.

"rullapullaa"

Semmoiset  vielä mahaan mahtui ja sitten lyllersimme takaisin hotelliin.

Laukkujen pakkaus jatkui, välillä käytiin kylpylässä pulikoimassa ja sitten viimein saatiin kaikki tavarat pakattua. Sänky taas kutsui ja uni maistui


22.2.2013 perjantai

Kaikki päättyy aikanaan.Aamulla ei ollut enää paljon tehtävissä, piccolo haki laukut ja käytiin tiskillä selvittämässä viimeiset laskut. SItten taas matkattiin hotellin mersulla kohden lentokenttää ja jo oli aikakin, sää oli muuttunut kylmemmäksi ja räntää satoi. Mersukin liukasteli kesärenkaillaan sohjossa ajaessa, mutta turvallisesti pääsimme kentällä.
Pienen odottelun jälkeen kone kiitikin jo kohti pohjoista ja Suomea.
Helsingin päässä oli pilvistä ja muutama aste pakkasta, autokin löytyi lumen alta ja pääsimme ajelemaan kohti kotia.
Torppa oli pystyssä ja postia aika läjä eivätkä putketkaan olleet jäätyneet.
Mukava oli lähteä ja mukava palata kotiin monta muistoa rikkaampana.