maanantai 26. syyskuuta 2011

Sadetta Savonmaalla



24.9.2011 Lauantai

Yhdistetty hääpäivä- ja ruskaretki starttasi aamuvarhaisella kohti pohjoista. Aurinko paisteli ja tien varren puut loistivat keltaisenaan. Ei tarvinnut ajaa kuin 40km niin jo alkoi sade ja puistakin olivat lehdet varisseet....
Eipä näkynyt muita matkaajia, ensimmäinen matkailuajoneuvo tuli vastaan 80km ajettuamme...
Ensimmäinen pysähdys oli perinteiseen tapaan Ristiinan Realisointikeskuksessa, josta mukaan tarttui taas jotain pientä tarpeellista tavaraa. Sitten matka jatkui Mikkelin kautta Juvalle, josta ei pääse ohi käymättä ABC:n yhteydessä olevassa elämyskaupassa.
Juvalta ajeltiin sateessa ja paisteessa Savonlinnaan, jonka kapeilla ja mäkisillä mukulakivikaduilla vaunun kanssa ei ollut helppoa puikkelehtia.

"Niin vuolaan virran luodolla on linna Olavin
ja mietteissään se katsoo virtaan mustaan..."


Virta ei ollut vuolas eikä musta, mutta linna oli paikoillaan. Venäläisiä turisteja linna täynnä.
Siirryimme kaupungin puolelle, sielläkin joka kaupassa kuuli venäläistä puhetta ja monin paikoin tekstit ja hintalaput olivat vennäin kielellä.

Löysimme mukavan kiinalaisen ravintolan, jossa söimme hyvin maustetun juhlapäiväaterian ja sitten olikin aika jättää hyvästit Olavin kaupungille. Prismassa jätettiin vielä lottokuponki, josko sieltä se 9 miljoonaa kolahtaisi,

Yöksi ajoimme Punkaharjun Lomakeskukseen. Tyyristä oli yöpyminen siellä. leiriytyminen maksoi 13,50 + 4 + 4 ja vielä sähköstä 6,50 euroa. Sauna olisi maksanut 25 euroa lisähintaa. Eikä muita matkailijoita näkynyt, saimme valita vaunupaikan mistä halusimme.

Muutaman vekslailun jälkeen vaunu oli paikallaan ja pääsimme nauttimaan kahvia. Ilta oli sateinen ja kului leväten ja lueskellen - lotosta ei tullut taaskaan voittoa.

25.9.2011 Sunnuntai

Aamulla jo ennen kahdeksaa olimme valmiit lähtemään kohti kotia. Matkalla taas tihutti ja välillä paistoi aurinko. Joutsenossa katsastettiin olisiko PiirakkaPaja ollut aukie - ei ollut sunnuntaisin. Luumäellä Kahvi-Pakarissa taas kahvit ja sitten olimmekin jo kotona.
Vaunu peruutettiin talvipaikalleen - taisi olla viimeinen vaunureissu tänä syksynä

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Tuurin tavarataivaassa



19.08.2011 perjantai

Starttasimme tämänkertaisen seikkailumme vaunun kanssa kotoa perjantaina heti neljän jälkeen. Aurinko kuumotti taas hellerajaa hipoen, miksi aina on niin kuuma kun seikkailemme?

Heinolan risteyksessä ostettiin jätskit viilentämään oloamme ja matka jatkui kohden Jyväskylää.
ABC:lla kävimme Mia Nuuttilan (TV2 maalaiskomediat, Maajussille morsian ym.) kanssa syömässä metsästäjän leikkeet.
No Mia istui ainakin samassa ravintolassa.
Hieman pohdittiin jäikö vaunun porrasjakkara mahdollisesti parkkipaikalle, se selviäisi kyllä sitten perillä.
Ilta alkoi viiletä joten yösijaksi valitsimme Keuruun Nyyssänniemen leirintäalueen.
Se oli melko tyhjä pienehkö paikka kauniin Keurusselän rannalla. Saimme itse valita paikan ja sopiva löytyikin ja pienen vekslailun jälkeen oli leiri pystyssä. Porrasjakkarakin oli vaunun sisällä.
Vastaanoton mukava rouva myi meille vielä pullon kaljaakin ja se tuli vaunun pystytyksen jälkeen tosi tarpeeseen.
Yösija maksoi karavaanarikortilla 11 + 3 + 3 + 5 = 22 euroa.

20.08.2011 lauantai

Aamulla tietty herättiin jo ennen kuutta ja aamukahvit keitettiin. Vaikka yöllä lämpötila oli ollut vain kuusi astetta, ei vaunussa tarvinnut pitää lämmitystä päällä. Jääkaappi luovutti sen verran lämpöä, että vaunussa sisällä oli aamulla +17
Onneksi olimme suorittaneet leiriytymismaksun jo illalla, pääsimme heti lähtemään, leirialueen puomikin nousi automaattisesti.
Virrat ja Alavus jäivät taakse kuin muinoin Jussi Raittisen laulussa Valtatie 66 ja tuota pikaa olimmekin jo Tuurissa.
Dieseli oli edullista, 1.259 euroa/l joten tankkasimme tankin täyteen ja ajoimme Kyläkaupan pihalle odottelemaan aukeamista. Kahvit ennätimme juuri keittää ja nauttia ja sitten ostoksille.
Yli viisi tuntia siinä meni kun kaupat oli kieretty ja lähdimme paluumatkalle.
Taas Alavuden ja Virtain kautta Orivedelle ja sieltä Kangasalalle. Mutkallisten pikkuteiden jälkeen VT 12 tuntui jo moottoritieltä.
Väsy alkoi painaa silmiä, Kurvasimme Lammilla Mulkolan kylään josta löytyi SFC Tilkunpelto.
Sinne sopi jäädä yöksi vaikka alueella olikin paljon matkailuajoneuvoja. Paikka on suuri, yli 300 vaunupaikkaa, mutta melko sokkeloinen ja ahtaan oloinen. PuuCee-vessat osassa aluetta.
Vaunu saatiin paikalleen ja päästiin huilaamaan. Tämä lysti maksoi vain 15 euroa sähköineen.
Illalla kymmenen jälkeen karaokejumputus kuului tanssiladosta, muttei juurikaan häirinnyt.

21.08.2011 sunnuntai

Aamulla, kuinkas muuten, kuuden aikaan jo kahvipannu porisi. Senjälkeen leiri purettu ja Lahden läpi kohti kotia.
Tällä reissulla tuli myös laskettua polttoaineen kulutusta. Kulutus oli kasvanut normaalista 7.5l/100km -> 10l/100km, ei mikään yllätys.



keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

SFC Purho


Kun tuli hankittua se matkailuvaunu. Chateau Chiara vm. 1989. Pitihän sitä lähteä testaamaan Purhon leirintäalueelle.
Ensin kuitenkin ajettiin Haminaan ostoksille ja sitten sieltä Pyhältöön ja Purhoon.
Jo ennenkuin auto oli pysähtynyt, polkupyöräilevät nöösipojat ilmoittivat meille, että rannassa on muutama hyvä paikka vapaana.
Konttorissa ilmoittauduttiin ja vekslailtiin hyvälle paikalle rannan tuntumaan. Vaunu vaateriin, etukatos paikoilleen ja sitten uimaan.
Ranta oli hyvä ja vesi lämmintä.
Uinnin jälkeen laitettiin kaffepannu kiehumaan ja plop, kaasu loppui, samalla hyytyi myös jääkaappi...
Vaunun myyjä oli vakuuttanut pullon olevan täysi, liekö jossain vuotoa? Onneksi oli autossa pikkupullo, saatiin kahvit keitettyä.
Sitten lähdettiin kyttäyskierrokselle vertailemaan muiden vaunuja. Kyllä meillä oli pienin ja vaatimattomin...
Eikä mennyt kauaa kun jo kuului huuto "mitäs ne sukulaiset täällä hiippaa..."
Johannan serkun lapsi/Heinin kummitäti perheineen oli mahtivaunulla lomaa viettämässä. Minnekään ei pääse etteikö joku tuntisi.
Taas uimaan ja telttasaunaakin kokeiltiin, hyvät ja kosteat löylyt olivat.
Grilli laitettiin kuumenemaan ja grillattiin saunamakkaraa ja sitten vetäydyttiinkin jo vaunun muhkeaan vuoteeseen lukemaan. Pian uni yllätti hiljaisella ja rauhallisella leirialueella.
Aamulla käytiin taas uimassa ja ryypättiin aamukaffeet. Olisi pitänyt heti maksaa leirintä, nyt oli odotettava yhdeksään konttoorin aukeamista.
Leiri purettiin ja pakattiin kamat ja sitten olikin aika lähteä kotiinpäin. Leirintä maksoi 10Euroa ja sähköstä pulittivat 30 senttiä...

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Kuningasrapua Kongsfjordissa



8.7.2011 perjantai

Auto pakattuna retkeilyvarustein suuntasimme taas keulan kohti pohjoista. Lämpötila oli taas +30 paikkeilla, mutta sopivasti ikkunoita auki pitämällä jaksoi autossa istua.
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Ristiinan Realisointikeskus,
muttei tällä kertaa tarttunut mukaan mitään ostettavaa.
Sitten matka jatkui Mikkelin kautta Juvalle, josta ei pääse ohi käymättä ABC:n yhteydessä olevassa Elämyskaupassa ja muutaman kilometrin päässä olevassa Butiken på landet-kaupassa.
Taakse jäi Varkauskin ja sitten pysähdyimme Kuopiossa Pitkärannan ABC:lla syömässä sitkeät häränpihvit.
Sonkajärvellä autossa oli jo yli 40 asteen helle, poikkesimme jäätelölle ja uimareissulle Lohirannan lomakylään
Se oli tuttu paikka, siellä kävimme myös 2008 kun olimme matkalla pohjoiseen.
Matka jatkui Iisalmen ja Kajaanin kautta kohti Puolankaa. Sieltä löytyi vanha tienpohja pusikoiden takaa, sinne sopi jäädä yöksi.

Päivän ajot olivat 537km ja autossa istuttiin yhteensä 6h 39min



9.7.2011 lauantai

Aamulla herättiin kuumassa autossa ja kahvinkeiton aikana hätisteltiin hyttysiä ja paarmoja kauemmaksi. Aamuvirkkuja kun oltiin, matka jatkui jo aamukuuden jälkeen.
Polttoaine alkoi käydä vähiin, pysähdyttiin Pudasjärvellä tankkaamaan, maksoi muuten 1.359/l - halvempaa kuin etelässä. Samalla ryyppäsimme lisää kahvia....
Pudasjärveltä huristelimme Raunuan kautta Rovaniemelle.
Ensimmäiset porot pomppivat pitkin tietä paarmojen takaa-ajamina...
Rovaniemellä hetken aikaa seikkailtiin ostoskeskuksissa, osa kaupoista ei ollut vielä edes auki, nautittiin jäätelöä ja jopa muutama ostoskin tuli tehtyä.
Kuuma päivä oli taas odotettavissa, lämpötila +27 jo aamulla kymmeneltä.
Joulupukin pajakylässä ja napapiirillä piti tietysti puikahtaa, kunnes lähdimme Ounasjokivartta taas kohti pohjoista.
Hiki valui pitkin selkää, päätimme siis pulahtaa Ounasjokeen uimaan. Vuolaana virtaava joki ei ollut niitä lämpimimpiä paikkoja uida, mutta kyllä siellä silti muutaman vedon naku-uintia pääsi tekemään.
Uimareissun jälkeen ajoimme Kittilään ja Leville jossa nautimme kunnon lounaan Hullu Poro-konserniin kuuluvassa Ämmilä-ravintolassa
Myös paikallisessa kaupassa käytiin täydentämässä varastoja ja sitten taas baanalle.
Levin jälkeen käännyimme hiekkatielle kohden Inaria. 70km rynkytystä ja ropinaa niin pääsimme kestopäällystetielle Pokan kylässä. Siellä persoonallisessa Tieva Baarissa joimme kupposet kahvia ja sitten muutaman kymmenen kilometrin ajon jälkeen pulahdimme taas uimaan, tällä kertaa Lemmenjoen vesistöön kuuluvaan Solojärveen.
Ilman lämpötilan ollessa +30 ei uinti helpottanut tukalaa oloa kuin hetkeksi.
Inari jäi taakse ja suuntasimme Inarijärven pohjoisreunaa pitkin kohti koillista ja Sevettijärveä.
Poroja näkyi lisää ja jopa hirvilehmä kävi tienvarressa meitä tuijottelemassa.
Parisenkymmentä kilometriä ennen kylää löytyi idyllinen metsälampi hiekkapohjalla, sinne kurvasimme automme käkkärämäntyjen ja tunturikoivujen katveeseen ja kävimme vielä kertaalleen uimassa ennen nukkumatin saapumista.
Päivän ajot tällä kertaa 701km ja autossa sai istua 9h 08min

10.7.2011 sunnuntai

Aamun valkenemisesta ei voi puhua, kun aurinko paistaa koko yön, mutta ainakin aurinko oli korkeammalla herätessämme. Kummallinen polskinta ja loiskinta herättivät huomiomme. Hullu poro juoksi ympäri lampea vuoroin vastapäivään, vuoroin myötäpäivään aivan vesirajassa. Liekö purrut paarma pyllyyn.
Ei sitä kauaa ihmetelty vaan aamupalan jälkeen ajelimme Sevettijärven Tsasounalle.
Sevettijärvellä asuu niiden lappalaisten jälkeläisiä, jotka siirrettiin sodassa menetetystä Petsamosta uusille asuinsijoilleen.
Sevettijärveltä suunnattiin Näätämöön ja valtakunnan rajalle. Rajalla oli, kuinkas muuten, huoltoasema, jossa dieseli maksoi 1.319 Norjalaisia tankkaajia houkuttelemassa. Rajalla oli myös kirpputori, mutta sen ovet eivät olleet vielä auki. Porot kuitenkin jonottivat parijonossa ovien aukeamista.
Rajalta ajettiin ensimmäiseen Norjan-kohteeseemme, Kirkenesin kaupunkiin. Kaupunki vielä nukkui, yhtään kaffebaaria ei edes ollut auki. Joka paikassa oli vain venäjänkielisiä kylttejä, jopa kadun nimet olivat norjaksi ja venäjäksi.
Kirkenesistä palasimme takaisin samaa tietä Neideniin, jonka komeaa koskea ihailtiin.
Kosken parkkipaikalla keitettiin sitten ne kahvit ja ihmeteltiin sopulien paljoutta.

Neidenistä kurvasimme sisämaahan ja nälkäkin jo kurni suolissa. Toista tunturia ylös ja toista alas ja viimein saavuttiin Varangerinvuonon pohjukkaan, Varangerbotnin kylään, jonka huoltamolta saimme ostettua makkaraperunat ja lisää juomaa jääkaappiin.
Kylläisinä lähdimme ajelemaan vuonon rantaa itään ja saavuimmekin Vadsön pikkukaupunkiin.
Kaupungin laidalta löytyi kumma torni, mutta selvisihän se, ilmalaivan kiinnitystorni.
Wikipedia tietää kertoa tornin historiasta:


Vuonna 1926 laskeutui Roald Amundsen laskeutui Norge-nimisellä ilmalaivallaan Vadsølle. Italialainen Umberto Nobile oli ilmalaivan suunnittelija ja ohjaaja. He olivat ensimmäiset ihmiset maailmassa, jotka tekivät pohjoisnavan ylilennon ja tutkivat ilmasta käsin pohjoisia alueita. Pienistä vaikeuksista huolimatta Amundsen ja hänen miehistönsä palasivat kotiin juhlittuina sankareina. Kaksi vuotta myöhemmin Umberto Nobile johti uutta tutkimusretkeä ja laskeutui ilmalaiva Italialla Vadsølle, jatkaakseen matkaansa kohti pohjoisnapaa. Tutkimusretki sai
odottamattoman lopun, kun ilmalaiva teki paluumatkalla pakkolaskun jäälautalle Huippuvuorten lähelle. Nobile ja hänen miehistönsä saatiin lopulta turvaan, mutta pelastusretkeä johtanut Roald Amundsen sai surmansa, kun häntä kuljettanut lentokone syöksyi mereen.


Vadsöstä matka jatkui edelleen kohden itää ja Vardön kaupunkia. Kaupunki sijaitsee saarella ja sinne oli ajettava lähes kolme kilometriä pitkää merenalaista tunnelia. Ensin mentiin jyrkkää alamäkeä 88m merenpinnana alapuolelle ja puolimatkan jälkeen noustiin sitten taas jyrkkää ylämäkeä.
Vardössä on ollut aikanaan monta suurta kalatehdasta, jonne suomalaisetkin sankoin joukoin 70-luvulla matkasivat töihin. Nyt kaupunki viettää hiljaiseloa ja kaupungin ainoassa kahvilassakin oli joku yksityistilaisuus, meinasimme jäädä ilman kahvia.
Onneksi löytyi Asian Burger Cafe, joka nimestään huolimatta oli viihtyisä kahvila ja saimme taas kofeiinin tarpeen tyydytettyä.
Paluumatkalle oli lähdettävä samaa tietä pitkin Varangerinvuonon rantaa.
Kalastusalukset makasivat laitureissaan kuin pienet leikkiveneet, Venäjän puolelta saapunut kuningasrapu on kuulemma romahduttanut kalastuselinkeinon.
Ajoväsymys alkoi jo painaa, löysimme Vestre Jakobselvistä pienen leirintäalueen ja päätimme jäädä sinne yöksi. Ukkonenkin murahteli ja salamat leiskui kun pystytimme leiriä. Virkistävä sade huuhteli matkan pölyjä autosta ja itsekin pääsimme käymään leirintäalueen suihkussa.

Päivän ajot 464km ja auto oli liikenteessä 7h 36min


11.7.2011 maanantai

Eipä juuri sadekuuro ilmaa viilentänyt, aamulla oli taas jo yli kahdenkymmenen.
Aamupalan jälkeen leiri purettiin ja matka jatkui Tana Brun kaupungiin, jossa jouduimme hetken aikaa odottelemaan kauppojen aukeamista. Samalla taas tankattiin, kylläpä polttoainetta kuluu vuoristoisella seudulla.
Matka jatkui kohden pohjoista. Täällä kirkko ei ole keskellä kylää, vaan mahdollisimman kaukana keskustasta, mistähän tuokin johtuu....
Ylitimme tuntureita, joilta vielä löytyi lunta, vaikka lämpötila oli +25.
Pikaisen jalkojen viilennyksen jälkeen pääsimme lopulta Kongsfjordin kylään. Kylässä pitää ehdottomasti poiketa paikalliseen kauppaan, Landhandeliin
Siellä myytiin tavaraa jos jonkin laista ja sai siellä myös kahvia ja tuoretta vohvelia.
Sitten ajelimme matkamme pohjoisimpaan kohteeseen, Berlevågin kaupunkiin. Sankka sumu alkoi peittää aurinkoa ja ilmakin viileni tuntuvasti, olimmehan jo jäämeren rannalla ja seuraava kiintopiste olisi pohjoisnapa.
Sumun keskellä seikkailtiin majakoilla ja vanhoilla saksalaisilla tykistölaveteilla, sitten palasimme takaisin Kongsfjordiin ja matkamme pääkohtaan, kuningasravun syömiseen.
Saamani vihjeen perusteella parasta rapua saa Kongsfjorin Gjestehusista ja sinne suuntasimme. Valmistus kaikkinensa kestää pari tuntia, joten teimme tilauksen ja vetäydyimme autoon päiväunille.
Parin tunnin jälkeen oli sapuska valmiina ja kannettiin höyryävänä eteemme.

"Kuningasrapu on suurimpia tunnettuja niveljalkaislajeja. Se voi kasvaa yli 15 kg:n painoiseksi ja sen selkäkilpi 22 cm leveäksi. Sen jalkojen kärkiväli voi olla lähes kaksi metriä. Useimmat yksilöt ovat kuitenkin vain 4–5 kilogramman painoisia. Ulkoisesti kuningasrapu muistuttaa lähinnä taskurapuja, mutta kuuluu kuitenkin itse asiassa erakkorapujen osalahkoon.

Kuningasravun selkäkilpi ja raajat ovat vahvojen piikkien peittämä; selkäkilvessä niitä on 33 kappaletta. Pää ja keskiruumis ovat yhteenkasvaneet, pyrstö on viuhkamainen. Kymmenjalkaisiin kuuluvalla kuningasravulla on keskiruumiissa viisi raajaparia, joista kahdessa etummaisessa on sakset, oikealla puolella yleensä suuremmat kuin vasemmalla."

Meille tarjolle tuotu annos oli valmistettu wokkipannun näköisessä isossa metalliastiassa. joka oli vuorattu merisuolalla. Suolan sekaan oli laitettu mausteita, tähtianista, valkosipulia, sitruunaa ym. Ravusta syödään vain jalat ja sakset. Ne oli asetettu suolan päälle mahdollisimman kuivina ja sitten astiaa kuumennetaan kovalla lämmöllä jolloin ravun liha kypsyy omassa liemessään.
Ravun jalkapanssarit oli onneksi leikattu valmiiksi halki oksasaksilla, niihin ei olisi veitsi pystynyt. Lisäkkeenä oli tuoretta leipää, salaattia ja kastikkeita.
Että miltäkö maistui. Erinomaiselta, makua ei oikein pysty kuvailemaan. Ei kalan eikä katkaravun makuista, hummeria emme ole koskaan maistaneet.
Annos oli jättimäinen, emmekä jaksaneet edes kaikkea syödä.

Kylläisinä lähdimme ajelemaan takaisin Tana Brun suuntaan. Tanasta suuntasimme tunturiylängölle ja välillä suuret mäet vaativat veronsa, auton jäähdytysjärjestelmä alkoi ylikuumentua. Jouduimme hetkeksi pysähtymään ja hakemaan tyhjillä limsapulloilla vettä vuoristopurosta jäähdyttimeen. Samalla oli hyvää aikaa keitellä taas kahvit. Kahvin kulutus onkin aika kovaa tällä reissulla...

Matka jatkui ja lopulta löysimme sopivan, tuulisen paikan tunturin rinteeltä Laksefjordin vuonon reunalta.
Päivän ajomatka oli 430km ja auto liikkui 7h 30min



12.7.2011 tiistai

Aamulla lämpötila oli muuttunut jo arktisemmaksi. Auton ulkopuolella +6 ja autossa sisällä +12 mutta paksun täkin alla tarkeni hyvin.
Aamukahvi piti keitellä autossa sisällä, tuuli olisi sammuttanut kaasukeittimen liekin.
Aamutoimien jälkeen matka jatkui ja tovin ajettuamme saavuimme Lakselvin kaupunkiin, jossa taas piti tanka kallista norjalaista polttoainetta. Dieseli maksoi euroiksi muutettuna 1,71/litra...

Lakselvista käännyimme sisämaahan ja muutaman tunnin ajettuamme tulimme Karasjoen pikkukaupunkiin. Siellä kävimme taas kaupassa tuhlaamassa Norjan kruunuja ja ajoimme sitten Kautokeinoon. Nälkä jo kurni suolissa, kävimme syömässä paikallisessa burgerissa pekonijuustohampurilaiset....eikä maksanut kuin 20euroa/nuppi

Kautokeinossa on paljon hopeakorujen valmistusta, kävimmekin niitä (ja hintoja) ihmettelemässä. Sitten oli aika suunnata taas Suomen puolelle ja saavuimmekin Enontekiöön. Hetassa vielä käytiin kaupoilla ja kaffetta nautittiin matkamuistoja myyvän liikkeen kahvilassa. Kahvi ja munkki yhteensä 50 senttiä, onko tottakaan.
Sitten ajettiin Harrinivan leirintäalueelle Muonionjoen rannalle.

Sinne pystytimme leirimme komeiden matkailuautojen väliin, virittelimme grillin ja kävimme suihkussa. Makoisten makkaroiden jälkeen oli hyvä taas käydä pehkuihin vaikka ulkona puhalsi myrskytuuli ja ilmakin oli melko viileä

Ajomatka 488km ja aikaa kului autossa istuen 7h


13.7.2011 keskiviikko

Aamulla oli taas +6 ja kaikki muut leirintäalueella nukkuivat kun me jo kaffetta juotiin. Sitten leiri kasaam ja eteenpäin. Kolarissa taas tankattiin, toivottavasti viimeisen kerran tällä reissulla.
Sitten rohkeasti rajasta yli Ruotsin puolelle.
Ensimmäinen suurempi taajama oli Pajala ja kirpputorien Loppis-kylttejä oli joka puolella, muttei mistään saanut käteistä rahaa, koko kylässä ei ollut yhtään pankkiautomaattia. Sinne jäivät hyvät tavarat ostamatta.
Napapiirikin ylitettiin taas kerran,
Övertorneåsta sai rahaa seinästä, mutta vain yksi kirpputori ja sielläkään ei ollut mitään meitä kiinnostavaa. Taas piti saada kahvia, sitä nautittiin korukivivalmistajan Sten Cafessa
Pari kirpputoripaikkaa vielä löytyi, ennenkuin olimme Haparandassa ja pääsimme tuhlaamaan viimeiset Ruotsin kruunut.
Sitten sillasta yli ja taas oltiin Suomessa. Torniossa oli käytävä halpiskaupoissa ja Kemin jälkeen pysähdyttiin Motorestissa syömässä oikein Wieninleikkeet.
Matka jatkui kohden etelää, Uljuan tekoaltaan reunalla keitettiin kahvit ja sitten hieman SUomen keskipisteen eteläpuolelta Leskelästä löytyi rauhallinen linkkimaston pihapiiri. Sinne oli hyvä jäädä yöksi.

Päivän kilometrit 535km ja ajot 7h 22min


14.7.2011 torstai

Aamulla oli jo vähän lämpimäpi, +15. Yön sai nukkua rauhassa, linkkimaston kopin jäähdytin silloin tällöin surisi. Aamukahvit totuttuun tapaan ja sitten lähdettiin liikkelle taas jo heti kuuden jälkeen. Hirvikankaan ABC:lla äänekoskella piti poikkeaman ostoksille, tehtaanmyymälät eivät ollet vielä auki, matka jatkui. Jyväskylä ohitettiin ja taas kahville, tällä kertaa poikettiin tuttuun Karoliinan kahvimyllyyn Joutsaan. Ilmakin oli jo lähes hellelukemissa joten Heinolan risteyksestä ostettiin vielä jätskit ja kotona oltiin vähän puolenpäivän jälkeen.

Päivän ajot 434km ja autossa istumista 5h24min

Yhteensä kilometrejä koko lenkillä 3589km ja kahvia kului litrakaupalla....


maanantai 23. toukokuuta 2011

Taas Türissa, viimeistä kertaako?


20.5.2011 Perjantai

Taas olivat ilmat lämmenneet siihen malliin, että piti saada kesäkukkia hankittua. Niitähän saa halvalla Virosta, Türin puutarhamessuilta, joissa olemme käyneet monasti ennenkin.

Starttasimme aamulla varhain, jotta ehdimme käydä Helsingin kauppatorilla nauttimassa perinteiset Presidenttikahvit ja tuoreet hillomunkit. Samaan aikaan torille oli eksynyt lähes kaikki Suomen Pappa-Tunturit, lienee ollut joku kokoontumisajo.

Sitten vaan ajo laivaan ja kohti Tallinnaa, jonne saavuimmekin vajaan kolmen tunnin jälkeen.
Viro oli siirtynyt euroaikaan sitten viime käyntimme, dieseli maksoi 1.199 kun se Suomessa maksoi 1.389, kannatti siis tankata.

Kävimme myös seikkailemassa autojobbarien joukossa etsimässä sopivaa pikkuista asuntovaunua ja semmoinen löytyikin, muttei ollut rahaa sitä ostaa. Puolalainen Predom vuosimallia 1994 ja erittäin siistissä kunnossa...

Sitten ajelimme hissukseen kohti Türia, pannkoogit muusiga käytiin nauttimassa Kosen Tarekessa ja kohta jo olimmekin perillä.
Messut olivat täydessä käynnissä, parkkipaika autoja pullollaan joten ajoimme Türin asemalle jonka pihalle keittelimme kahvit.
Lopulta ilta koitti ja saimme parkkeerattua auton tutulle paikalle aivan messualeen portille. Kävimme pikaisesti katsomassa tarjontaa, kovasti ovat hinnat nousseet.
Petiautomme matkavessa oli talven aikana mennyt epäkuntoon, huuhtelu ei toiminut, onneksi oli vesikanisteri mukana jolla homma hoitui...
Sitten virittelimme petit kuntoon autoon ja vaivuimme unten maille.

21.5.2011 Lauantai

Aamulla heräsimme taas jo kuuden jälkeen ja aamukahvin jälkeen suoraan messuille. Monet kauppiaat olivat illalla ottaneet sakua ja muuta kansallisjuomaa ja olivat vielä rapuloissaan, mutta pääsimme silti kaupantekoon.
Euron tuloko oli nostanut hintoja vaiko ahneus, hinnat olivat lähes Suomen tasolla ja jopa ylikin. Myös tarjonta oli aika suppeaa, taitavat kaikki pikkumyyjät hakea myytävänsä samalta tukkurilta.
Saimme kuitenkin jotain auton kyytiin haalittua, mutta lievästi pettyneinä lähdimme jo puoli kymmeneltä kohti Pärnua.

Pärnun torilla hinnat olivat vielä entisenlaisia ja valikoimaakin enemmän kuin messuilla. Sieltä sitten ostelimme lisää kasveja ja kesäkukkia, jopa siemenperunatkin.
Torilta suuntasimme Kanopin elinterviketukkuun, jossa hinnat olivat myös nousseet...
Pärnusta kohti Tallinnaa ajaessa aivan kaupungin ulosmenotien läheltä löytyi vielä pikkuinen puutarha, josta lisää ostoksia...



Sitten olikin suunnattava kohti Tallinnaa ja lyhyen laivamatkan jälkeen olimme taas koto-Suomessa ja kotona olimme illalla kymmenen jälkeen. Koko seuraava päivä menikin kasveja istuttaessa...

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Petit Parisienne



17.4.2011 sunnuntai


Matkailu avartaa, sanotaan. Olimme varanneet Pariisin matkan jo tammikuussa, nyt vihdoin koitti lähdön hetki.
Aamulla pari astetta lämmintä, pihan perällä käydessä piti potkia lumikinoksia tieltä pois. Sitten matkaan kohti lentokenttää. Välillä vihmoi vettä ja räntää, mutta Vantaalla jo aurinko pilkisti.
Olimme tehneet check-inin jo kotona netin kautta, nyt tarvitsi vain pudottaa ruumaan menevä laukku drop-in-tiskille ja sitten valuuttapuolelle aamukahville.

Pian pääsimmekin jo bussilla kohti konettamme. Olikin pikkuinen 76 paikkainen ropellikone.

Keltaliivinen kaveri nappasi käsimatkatavarn pois ja tunki jonnekin koneen uumeniin, onneksi ei ollut lääkkeenoton aika. Kone oli sisältäkin pieni eikä käsimatkatavaroille ollut tilaa. Pieni pelko oli, minne mahtaa pakaasi joutua,
Vajaassa tunnissa laskeuduimme Riikaan ja siellä laukku odotti koneen vieressä.
Ripeästi Riikan terminaalin läpi Pariisin koneeseen, joka lähtikin ajallaan. Tässä sentään oli suihkumoottorit.
Matka taittui juomakärryjä odotellessa, merkillisen hidasta oli meininki, mutta saimme sapuskamme vähän ennen kuin kone laskeutui Charles de Gaullen kentälle.
Pari kertaa varmaan kierrettiin terminaali ympäri ennenkuin saavuimme laukkuhihnalle ja melkein viimeisten joukossa laukku saapuikin. Sitten mentiin rullaportaita, liukumattoja ja mitä vielä ylös ja alas ennenkuin päästiin ulkoilmaan. Kuljettajaton sukkulajuna vei meidät muutaman kilometrin päässä olevalle kolmos-terminaalille ja vieläpä ilmaiseksi.
Sittenpä saatiin ostettua jotkut liput joilla pääsimme sähköjunan kyytiin joka kuskasi meitä lähemmäs keskustaa. Juna oli täynnä muistia miehiä ja naisia, taisimme olla ainoat kalpeanaamat koko joukossa.
Sitten vaihdettiin metroon ja ajettiin jokunen pysäkin väli ennenkuin uskalsimme maan pinnalle. Sieltä napattiin taksi ja pyydettiin ajamaan hotellille. Suhari kaivoi esiin navigaattorin ja puhelinluettelon paksuisen Pariisin kartan, mutta lopulta 20 euroa köyhempänä olimme hotellilla.

Hotelli sijaitsi sivukadun varrella ja saimme huoneen viidennestä kerroksesta ja uskokaa tai älkää, huoneemme ranskalaiselta parvekkeelta näkyy eiffel-torni.


Pikaisesti kävimme vielä pienellä kävelylenkillä lähistöllä, ostimme patonkia ja kävimme syömässä turkkilaiset leivät.
Täällä on jo täysi kesä, puut kukkivat punaisina ja sinisinä.

Lämpötila ulkona nyt klo 19.00 paikallista aikaa +19.

18.4.2011 maanantai

Aamulla herättiin hyvin nukutun yön jälkeen virkeinä ja käytiin hotellin mannermaisella aamiaisella, kahvia ja croissanttia. Sitten vaan kartat mukaan ja kohti uusia seikkailuija.
Kävelimme runsaan kilometrin päässä olevalle metron päätepysäkille La Defence ja hetken harhailtuamme ostimme kolmen päivän Paris Visite-kortin jolla saa ajella mielin määrin metroissa, paikallisjunissa ja busseissa. Hyvä metrokartta on Pariisissa tarpeen, linjoja kun on 14 viidessä eri kerroksessa. Kyytimme saapui ja hirmu vauhtia kiidimme välillä yläilmoissa, välillä maan alla ja muutaman junanvaihdon jälkeen olimmekin Eiffeltornin juurella. Niin oli monta muutakin turistia. Tornin aukeamiseen oli aikaa vielä puoli tuntia ja silti jonot olivat satojen metrien mittaisia. Tyydyimme siis ihmettelemään tornia vain alhaala käsin. Tornilta kävelimme seuraavalle metroasemalle, matkalla nautittiin banaanisuklaacrepet. Juna vei taas ja päätimme pistäytyä Montparnassen asemalta maan pinnalle. Sieltä löytyikin yli 200m korkea kerrostalo, kerroksiakin 56 ja mikä mukavinta, 90:n kaupan ostoskeskus.
Ostosten jälkeen palattiin metroasemalle ja ajeltiin taas muutama pysäkinväli ja saavuimme Pariisin suurimpaan herkkumyymälään. Meikäläisen Prisman kokoienen kauppa täynnä suklaaherkkuja, maukkaita juustoja ja suussasulavia lihaherkkuja.

Sinnekin saatiin euroja kulumaan. Taas maan alle metroon ja nyt ulos tullessa olimmekin jo lähellä Notre Damea. Sepä vasta olikin iso kirkko ja sisällekin pääsi maksutta, vähän joutui etuilemaan jonossa. Onneksi emme ymmärtäneet japanilaisten vastalauseita.

Aurinko paahtoi ja jalatkin jo savusivat kävelyistä, suunnistimme siis parilla metrolla takaisin hotellille jossa suihkun jälkeen maistui päivänokoset. Sitten taas jaksettiin lähteä lähialueelle kauppoja tutkimaan. Käymme yleensä aina paikallisissa ruokakaupoissa katsomassa tarjontaa, näkee vähän miten maassa eletään. Syömässä käytiin taas turkkilaista, oli kätevästi matkan varrella. Kyllä sitten taas uni maistoi, päivälämpötilakin oli 22

19.4.2011 tiistai

Yö kului huijauksessa ja taas oli aamupalan aika, kahvia ja croissantia. Sitten menoksi vaikkei kello ollut vielä kahdeksaakaan. Kävelimme hotellin takana olevalle asemalla ja nousimme lähijunaan joka kaikkien hämmästykseksi veikin meidät Pariisiin eikä minnekään maaseudulle. Rautatieasemalta vaihdoimme metroon ja ajelimme Pigallelle. Onneksi oli aikainen aamu, seksikaupat ja live-showt olivat kiinni. Mutta Moulin Rouge seisoi paikallaan ja sitä kilvan kuvattiin.

Sitten taas metroon ja pari asemaa eteenpäin Montmartrelle ja siellä Sacre Croen Basilikalle. Se olikin komea kirkko mäen päällä ja sinne johtavat rappuset näyttivät kuolemanloukulta. Onneksi vieressä kulki funiculare eli eräänalinen köysiratajuna ja ostamamme Pariisikortit kelpasivat.

Sillä sitte köröteltiin mäen huipulle, josta näkyikin koko Pariisi. Kirkossa toki käytiin, se kun oli ilmaista, kryptaan olisi pitänyt maksaa, joten jätimme väliin.

Kahvilassa nautittiin välipalaa ja laskeuduttiin taas alas kauppakujalle. Monta kymmentä matkamuistokojua piti koluta, ennenkuin olimme taas metrossa. Pari vaihtoa ja olimmekin jo Riemukaarella. Siinä hullut pariisilaiset ajavat seitsenkaistaisessa liikenneympyrässä riemukaarta ympäri.

Sietäisi Kuusaalaisten tulla ottamaan oppia. Lämpötila kohosi ja kengät hiersivät. Sivukadulta löytyi sopiva lounaspaikka ja sitten päätimmekin lähetä hotellille. Metrolla taas ja junallakin olisi menty, ei vai löydetty oikeaa. Ei auttanut kun laahustaa 26 asteen helteessä hotellille jalan. Suhku ja pikku huilaus auttoi ja olimme taas valmiina seikkailuihin. Kävimme paikallisessa isossa ostoskeskuksessa, ostimme tietysti taas turetta patonkia ja muuta tarpeellista ja vetäydyimme viimein hotellin rauhaan

20.4.2011 keskiviikko

Tutun aamiaisen jälkeen kävelimme taas läheiselle rautatieasemalle ja hyppäsimme keskustaan menevään junaan- tarkoituksenamme oli tutkia kotiinlähtöä ajatellen paras reitti lentokentälle. Junilla ajletiin ja metroilla, kaikenlaisten asematunneleiden kautta.
Sitten matka tyssäsi. Metro ei kulkenut mihinkään ja sen verran ranskankielisestä teksitistä saimme selvää että jossain edessäpäin olevassa tunnelissa on jotain vikaa. Pitää siis etsiä vaihtoehtoinen reitti.
Ensin ajettiin kuitenkin toimivaa linjaa pitkin Pere Lachaisen hautausmalle, jonne on haudattu Oscar Wildestä Edith Piafiin ja Jim Morrisoniin kaikki kuuluisuudet. Edellämainittuja ei löytynyt mutta Chopinin hautapaasi sentään löytyi.

Nautimme kupin kahvia ja croissantia kadunvarsikahvilassa hautausmaan nurkalla ja taas hyppäsimme metroon. Sillä ajettiin ihmettelemään Oopperataloa ja etsittiin valmiiksi lentokentälle menevän bussin lähtöpaikka.


Sitten käveltiin Avenue Operaa pitkin aina Louvreen saakka, jossa taas painuimme maan alle metroon. Kohteena tällä kertaa Pariisin suurin ostoskeskus Les Halles. Siellä sitä riitti maalaisilla ihmettelemistä ja ostamista. Lopen uupuneina palasimme hotellille muutaman metron ja junamatkan jälkeen ja kävimme suihkussa virkistäytymässä. Ilma oli taas lämmennyt +26 asteeseen. Kävimme vielä paikallisessa kebab-paikassa syömässä ja sitten alkoikin tavaroiden pakkaus laukkuihin. Kyllä sen jälkeen uni maistui

21.4.2011 torstai

Viimeinen aamu valkeni Pariisissa ja suihkun ja aamupalan jälkeen lähdimme raahaamaan matkalaukkujamme kohti asemaa. Juna jyskytti parikymmentä minuuttia ja olimmekin jo lähempänä keskustaa. Siellä sitten vaihdettiin metroon...kolmen päivän lippumme oli mennyt vanhaksi varttia aikaisemmin eikä portti enää auennut, piti ostaa uudet kertaliput.
Oopperatalon nurkalta yritimme ostaa automaatista liput lentokenttäbussiin, mutta mikään luottokortti ei kelvannut. Onneksi itse bussissa toinen kortti jo kelpasi ja pääsimme matkaan.
Tunnin istumisen jälkeen pääsimme suoraan terminaali ykkösen ovelle ja sitten vaan etsimään Air Balticin luukkua. Kello oli vasta sen verran vähän ettei koko luukkua ollut vielä, söimme siis toisen aamiaisen ja pelasimme korttia aikamme kuluksi.
Lopulta luukku aukesi ja saimme jätettyä matkalaukut hihnalle ja siirryimme monenlaisten tunnelien ja putkien kautta varsinaiseen lähtöaulaan.
Turvatarkastus oli tiukka ja onpa kumma lentokenttä, turvatarkastuksen jälkeen ei olekaan valuuttamyymälöitä vain pieni kahvi- ja kosmetiikkakioski.
Koneeseen pääsy myöhästyi tietokonevian vuoksi ja pääsimme ilmaan puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Kuinka käy Riikassa, jossa vaihtoaikaa on vain tuo puolituntia.
Kone laskeutui ja juoksimme minkä jaloista pääsimme tulohallin läpi. Matkalla oli paljon hoputtajia, Hjelsinki, gate B11 fast fast....Ehdimme nipin napin koneelle vievään bussiin, seuraava olisi lähtenyt vasta 5 tunnin päästä keskellä yötä. Varmistin vielä virkailijalta, että kai matkalaukutkin ehtivät....juu juu vakuuteltiin.
Kone oli edellistäkin pienempi, vain 50 paikkainen pikkukone ja alle tunnissa olimme Helsingissä...laukut vain olivat Riikassa.
Teimme katoamisilmoituksen ja ajoimme kotiin. Iltakymmeneltä painoimmekin pään jo omaan tyynyyn.

(lentokentän kuriiri toi laukut veloituksetta seuraavana päivänä klo 13.00)