London calling

8.4 Pääsiäissunnuntai

Pariisin metro oli jo tullut tutuksi, päätimme lähteä tutustumaan toiseenkin maanalaiseen junaan, Lontoon Metroon. Lento ja hotelli oli tilattu halpalentoyhtiö Norwegianin kautta.
Saavuimme kentälle hyvissä ajoin ja itsepalvelulla toimivan check-inin jälkeen  jätimme ainoan ruumaan menevän matkalaukun virkailijoiden haltuun. Myymälöiden valikoimiin tutustumisen jälkeen laahustimme verkkaisesti kohti lähtöhallin toista päätä kun kuulimme kuulutuksen: "tämä on viimeinen kuulutus Norwegianin lennolle Lontooseen..."
Tulikin kiire juosta lähtöportille, josta oli  vielä bussikuljetus koneelle.

Kone oli Norwegianin uusimpaa kalustoa, Boeing 737-800 ja käytössä oli ensimmäisenä Euroopassa langaton WiFi koko matkan ajan.
Saavuimme parikymmentä minuuttia etuajassa Gatwickin lentokentälle ja laukkukin löytyi hihnalta pienen odottelun jälkeen. Sitten etsimme Gatwick Express junan lähtölaiturin ja tuota pikaa kiidimmekin jo kohti Lontoota.
Ensimmäinen hämmästys oli kun ymmärsimme kanssamatkustajien puheen ja junan seinillä olevat tekstit. Jotain hyötyä oli koulussa opitusta englanninkielestä.
Juna saapui runsaan puolen tunnin matkan jälkeen Victorian asemalle, josta ostimme kertaliput metroon ja pörhälsimme sitte maanalaisella Earl's Courtin asemalle.

Siitä olikin vain parin minuutin matka hotellillemme.
Hotelli oli rakennustelineiden ympäröimänä, oheisen kuvan nappasin hotellin omalta webbisivulta.

Huonevaraus oli onneksi saapunut ja pääsimme majoittumaan toisen kerroksen erkkerihuoneeseen.
Huoneessa oli kaksi 150cm vuodetta ja ne kun lykkäsi vierekkäin, oli meillä 3 metriä leveä parisänky.

Tavarat pois matkalaukusta ja läheiseen pubiin syömään Fish'n Chips ja pintit olutta vaikka sisäinen kellomme olikin jo lähempänä puolta yötä. Kyllä sitten uni maistui täydellä vatsalla

9.4 Pääsiäismaanantai

Kotomaan kellon mukaan heräsimme tavalliseen tapaan jo aamukuudelta, paikallinen kello oli neljä. Takaisin petiin muutamaksi tunniksi. Päätimme käydä katsomassa hotellimme aamiaistarjonnan koska se aukesi "jo" kello seitsemän paikallista aikaa.
Pirteä hotellineito yritti ehdottaa meille "Full English Breakfast"-aamiaista; paistettua pekonia, makkaroita, paistettua munaa, papuja, tomaattia, paahtoleipää ym, mutta totesimme sen olevan liian iso paukku heti aamutuimaan. Tyydyimmekin pelkkään mannermaiseen aamiaiseen.
Sekin sisälsi croissantteja, paahtoleipää, kahvia, tuoremehua ym.
Sitten olimmekin taas valmiit uusiin seikkailuihin. Earl's Courtin metroasemalta ostettiin päiväliput ja hurautettiin alkajaisiksi Piccadilly Circukseen.

No eihän siellä näin aamulla ollut mikään kauppa auki, joten lähdimme kävelemään ensimmäsitä sopivaa katua maisemiin tutustuen.
Kuinka ollakaan, saavuimme yllättäen Trafalgarin aukiolle, jossa pitkän pylvään päässä amiraali Nelson yhdellä silmällään tuijottaa Ranskan rannikolle tuhoutunutta Brittien laivastoa.
Lopulta saavuimme Charing Crossin metroasemalle ja koska ilma oli aika kostea, siirryimme taas junamatkustajiksi.

Vaikka tämäkin vaunu oli jo neljäkymmentä vuotta vanha, oli vaunu siisti ja hyvässä kunnossa.
Samanlaisia pehmustettuja istuimia on turha Helsingin metrossa odottaa
.
Melkein tyhjä metro vei meidät Waterloon asemalle josta kuvittelimme, että Big Ben näkyisi joen yli mutta maan pinnalle noustuamme olimmekin Lontoon uusimman nähtävyyden juurella. The Merlin Entertainments London Eye, lyhyemmin London Eye tai Millenium Eye on vuonna 1999 avattu jättikokoinen maailmanpyörä.

135 metriä korkeana se on maailman kolmanneksi korkein pyörä ja sen huipulta näkee kuulemma koko Lontoon..






No meitähän huimasi jo sen juurella, kyytiin emme uskaltaneet ja olisihan siitä lystistä pitänyt maksaakin yli 20 euroa per henkilö.
Hyppäsimme taas metron kyytiin ja ajelimme yhden pysäkinvälin joen toiselle puolelle Westministerin asemalle.

Sieltähän se parlamenttitalo näkyikin, metron uloskäynti oli aivan Big Benin juurella. Oli se vaan niin iso rakennus ettei meinannut milään mahtua kameran linsiin, joitain osakuvia sentään saatiin napsaistua.

Westminister Abbey oli myös kävelymatkan päässä, sekin ulkopuolelta tutkittiin. Pienta huikopalaa nautittiin kaffebaarissa ja sitten taas metron kyytiin, nyt pääteasemana oli Green Park.

Kävelimme vihreän puiston halki ja kohta  olikin edessämme kuningattaren kortteeri, Buckingham Palace. Näkyi Rouva olevan kotona, lippu liehui salossa, muttei suvannut tulla parvekkeelle vilkuttamaan, pelkäsi kai kastuvansa.

Palatsin kivijalassa oli Kuninkaallinen Lahjakauppa, jos jonkinlaista mukia ja kuningatarlautasta oli myynnissä, tokko oli niitä itse maalannut.
Jatkoimme matkaamme kävellen ja välillä bobbyiltä tietä kysyen päädyimme taas Victorian asemalle josta taas yhdellä vaihdolla selvisimme Piccadilly Circukselle.

Siellä olikin jo kaupat auki ja pääsimme tuhlaamaan rahojamme mm. viisikerroksiseen urheilukauppaan.
Aikamme ostoksia tehtyämme puksutimme taas metrolla Earl's Courtiin, veimme ostokset hotellille ja kävimme ottamassa pintit olutta ja nyt söimme jättikokoiset hampurilaiset pubin tapaan

Hetken huilaus hotellilla ja sitten taas menoksi. Metro vei meidät Lontoon kuuluisammalle ostoskadulle, Oxford Streetille. Siellä sitä oli muotiliikettä ja tavarakauppaa vaikka muille jakaa. Ja myös turisteja.

Välillä tuntui ettei ihmismeressä pääse eteen- eikä taaksepäin, kaikilla hullunkiilto silmissä ja ostoskassit täynnä. Kuljimme kadun päästä päähän kumpaakin puolta ja poikkesimme useammassakin puodissa.

Sitten metrolla Knighsbridgeen ja sieltä löytyi sitten viimeinen hullutus, Harrodsin tavaratalo. Hinnat olivat kuitenkin sen verran yläkanttiin ettei meillä ollut varaa kuin Harrodsin omaan kauppakassiin.
Jalat jo olivat kilometrien kävelystä hellänä, palasimme siis metrolla hotellille ja siellä vaahtokylpyyn. Ammeessa kelluessa oli aikaa silmäillä kylpyhuoneen kalustusta. Tarralla tietenkin piti varoittaa, ettää kuumavesikraanasta tuleekin kuumaa vettä, mutta seinällä oleva rengaskoukku ihmetytti hetken.

Tekstistä kuitenkin selvisi, että renkaaseen kiinnitetään pelastusköysi jos tulipalon takia pitää laskeutua ikkunan kautta ulos....köyttä ei kutenkaan ollut.

Ja vaikka oli hieno hotelli oli pytyn takana hiirenloukku kutsumattomia vieraita nappaamassa.

Kylvyn jälkeen taas uni maistui XXXL-sängyssä

10.4 tiistai


Olimme viisaasti varautuneet aamupalaan, olimme ostaneet hieman syötävää huoneeseen ja koska siellä oli vedenkeitin ja teepusseja, saimme nauttia aamiaisen siihen aikaan kun halusimme.
Sitten taas omalle metroasemallemme, päiväliput taskuun ja menoksi.

Ajelimmekin ihan keskustavyöhykkeen reunalle asti, King's Crossin asemalle saakka. Sehän on kuuluisa näistä Harry Potter filmeistä ja aikamme etsiskeltyämme löysimmekin asemalaiturin josta Harryn matka alkoi.

Sitten taas maan alle ja kohta olimmekin Thamesin rannalla Tower Hillissä. London Tower on maan kuuluisampia linnoja ja on tunnettu mm. kruununjalokivien säilytyspaikkana. Linna toimi myös herrain ja loordien vankilana aina 1800-luvun alkupäiviin saakka.

Tower sijaitsee aivan Lontoon Cityn laidalla, joten päätimme myös samalla katsastaa hieman Cityä. Ei siellä knalleja ja sateenvarjoja näkynyt, mutta kovasti töihin kiiruhtavia, kahvimuki toisessa ja läppäri toisessa kädessä matkaavia pukumiehiä.

Cityässä on sekaisin uutta ja vanhaa toimistorakennusta, kuten tämäkin ihmeellinen virastotalo
.

Kävelimme Aldgaten metroasemalle ja ajelimme Holborniin saakka. Metrot kyllä poikkeavat Suomen vastaavista monellakin tavalla.

Jos matka katkeaa vaikkakin puoleksi minuutiksi, tulee heti kuulutus viivytyksen syystä ja pahoittelut. Korkeista portaista tai vaunujen väliin jäävistä raoista kuulutetaan joka välissä ja samoin ovien sulkeutumisista tai avautumisista

Koska päivä oli lämmin ja aurinkoinen, kävelimme pitkin Sohon kaupingosaa, välillä olimme China Townissa ja näköjään menee minne vaan, kohta on Piccadillyllä. Leichester Square ja Tottenham Road koluttiin läpi, välillä taas poikettiin pubiin suolapalaa nauttimaan.

Lopulta Warren Streetin asemlata takaisin metroon ja ajeltiin Earl's Courtiin ja hotellille.
Hotellimme lähialue oli jäänyt vallan tutkimatta, pyörimme paikallisia katuja ja kauppoja ja sitten Glouchester Roadilta junan kyytiin ja ajelu High Street Kensingtoniin.
Aikamme etsittyämme löysimmekin Kensingtonin puiston ja siellä olevan Kensington Palacen.

Siinä ovat asuneet niin kuningatar Victoria kuin prinsessa Margaretkin ja kun se nyt on remontoitu perusteellisesti, sinne muuttavat kruununprinssi William ja vaimonsa Kate.
Palatsin ohi kulkevalla kadulla oli paljon suurlähetystöjä, mukana myös komea Suomen suurlähetystö aivan puiston nurkalla. Valokuvaaminen oli kielletty, varsinkin Israelin lähetystön kohdalla.
Notting Hill Gatessa nousimme taas metron kyytiin ja kohta olimmekin taas Earl's Courtissa. Nappasimme vielä iltapalaksi Kentucky Fried Chicken-baarista tulisia kanansiipiä.


Sitten olikin aika taas mennä sänkyyn ja kerätä voimia viimeisen päivän viettoon


11.4 keskiviikko

Aamu valkeni taas aurinkoisena ja hotellin ulkopuolella remonttimiehet olivat jo päässeet meidänkin kerroksen tasalle kolkuttelemaan. Lähdimme siis heti matkaan kohti kaupunkia.
Metro kuljetti meidät St. James's Parkiin joka on iso puisto keskellä Lontoota. Buckinghamin palatsista kuningattarella on hyvä näkymä puiston istutuksiin. Nyt etsimme kuitenkin toista kuninkaallista rakennusta, St. Jamesin Hovia.

Puistossa juoksenteli kummallisen näköisiä kapeahäntäisiä oravia, lammissa uiskenteli punanenäisiä sorsia ja kyltit kielsivät pelikaanien ruokkimisen.
Puiston jälkeen, muiden rakennusten keskeltä, vanha kuninkaanlinna löytyikin.

Se on rakennettu 1500-luvulla ja toimi hallitsijoiden kotina yli 300 vuotta. Nykyäänki siellä majailee mm. prinssi Harry, prinsessa Anne Lontoossa käydessään ja koko joukko muita pienenpiä kuninkaallisia.
Ulkopäin melko vaatimaton linna on jäänyt katujen ja muiden rakennusten piirittämäksi ja moni Lontoossakäivijä on sen ohittanut varmasti tuntematta rakennuksen historiaa.
Jatkoimme matkaamme ja osuimme sattumalta lähellä Piccadillyä kirkon myyjäisiin. Tottakai tuimme toimintaa ostamalla jotain pientä.

Matkamme jatkui Oxford Circlen kautta Victorian asemalle ja sieltä takaisin hotellille.

Pakkasimme matkalaukut ja luovutimme huoneen pois mutta jätimme laukut vielä hotellin varastoon, olihan meillä vielä muutama tunti kulutettavana ennen kentälle lähtöä.
Hyppäsimme junaan ja ajoimme Agatha Cristien kirjoista tutuksi tulleelle Paddingtonin asemalle. Komea katettu asemalaituri se olikin, ei kyllä näkynyt Hercule Poiritia missään.

Kävelimme katuja ja kujia pitkin Lancaster Gaten metroasemalla ja ajoimme sieltä Tottenham Courtiin. Koko Tottenham Court Road tuntuu olevan täynnä elektroniikkaliikkeitä, mutta hinnat olivat Suomen tasoa ellei jopa kalliimpia.
Jatkoimme kävelyä. Pubissa käytiin syömässä tällä erää viimeiset Fish & Chipsit ja juomassa ne pintit.

Vielä kun hetken olimme kävelleet saavuimme Leichester Squarelle ja siitä sitten metrolla hotellille laukut hakemaan.
Victorian asemalta kuljimme Gatwick Express pikajunalla kentälle ja luovutimme laukun automaatille. Onneksi automaatti osasi myös Suomea ja saimme tulostettua oikeat dokumentit.
Hetkinen odottelua ja pääsimmekin koneeseen, joka pienen viiveen jälkeen matkasi takaisin Suomeen.
Laukku saatiin hihnalta heti ja sitten bussi vei meidät Lentoparkkiin, jossa auto odotteli. Yöllä yhden jälkeen olimmekin sitten kotona omassa sängyssä

Sadetta Savonmaalla

24.9.2011 Lauantai

Yhdistetty hääpäivä- ja ruskaretki starttasi aamuvarhaisella kohti pohjoista. Aurinko paisteli ja tien varren puut loistivat keltaisenaan. Ei tarvinnut ajaa kuin 40km niin jo alkoi sade ja puistakin olivat lehdet varisseet....
Eipä näkynyt muita matkaajia, ensimmäinen matkailuajoneuvo tuli vastaan 80km ajettuamme...
Ensimmäinen pysähdys oli perinteiseen tapaan Ristiinan Realisointikeskuksessa, josta mukaan tarttui taas jotain pientä tarpeellista tavaraa. Sitten matka jatkui Mikkelin kautta Juvalle, josta ei pääse ohi käymättä ABC:n yhteydessä olevassa elämyskaupassa.
Juvalta ajeltiin sateessa ja paisteessa Savonlinnaan, jonka kapeilla ja mäkisillä mukulakivikaduilla vaunun kanssa ei ollut helppoa puikkelehtia.

"Niin vuolaan virran luodolla on linna Olavin
ja mietteissään se katsoo virtaan mustaan..."

Virta ei ollut vuolas eikä musta, mutta linna oli paikoillaan. Venäläisiä turisteja linna täynnä.
Siirryimme kaupungin puolelle, sielläkin joka kaupassa kuuli venäläistä puhetta ja monin paikoin tekstit ja hintalaput olivat vennäin kielellä.

Löysimme mukavan kiinalaisen ravintolan, jossa söimme hyvin maustetun juhlapäiväaterian ja sitten olikin aika jättää hyvästit Olavin kaupungille. Prismassa jätettiin vielä lottokuponki, josko sieltä se 9 miljoonaa kolahtaisi,

Yöksi ajoimme Punkaharjun Lomakeskukseen. Tyyristä oli yöpyminen siellä. leiriytyminen maksoi 13,50 + 4 + 4 ja vielä sähköstä 6,50 euroa. Sauna olisi maksanut 25 euroa lisähintaa. Eikä muita matkailijoita näkynyt, saimme valita vaunupaikan mistä halusimme.

Muutaman vekslailun jälkeen vaunu oli paikallaan ja pääsimme nauttimaan kahvia. Ilta oli sateinen ja kului leväten ja lueskellen - lotosta ei tullut taaskaan voittoa.

25.9.2011 Sunnuntai

Aamulla jo ennen kahdeksaa olimme valmiit lähtemään kohti kotia. Matkalla taas tihutti ja välillä paistoi aurinko. Joutsenossa katsastettiin olisiko PiirakkaPaja ollut aukie - ei ollut sunnuntaisin. Luumäellä Kahvi-Pakarissa taas kahvit ja sitten olimmekin jo kotona.
Vaunu peruutettiin talvipaikalleen - taisi olla viimeinen vaunureissu tänä syksynä

Tuurin tavarataivaassa

19.08.2011 perjantai

Starttasimme tämänkertaisen seikkailumme vaunun kanssa kotoa perjantaina heti neljän jälkeen. Aurinko kuumotti taas hellerajaa hipoen, miksi aina on niin kuuma kun seikkailemme?

Heinolan risteyksessä ostettiin jätskit viilentämään oloamme ja matka jatkui kohden Jyväskylää.

ABC:lla kävimme Mia Nuuttilan (TV2 maalaiskomediat, Maajussille morsian ym.) kanssa syömässä metsästäjän leikkeet.

No Mia istui ainakin samassa ravintolassa.

Hieman pohdittiin jäikö vaunun porrasjakkara mahdollisesti parkkipaikalle, se selviäisi kyllä sitten perillä.

Ilta alkoi viiletä joten yösijaksi valitsimme Keuruun Nyyssänniemen leirintäalueen.

Se oli melko tyhjä pienehkö paikka kauniin Keurusselän rannalla. Saimme itse valita paikan ja sopiva löytyikin ja pienen vekslailun jälkeen oli leiri pystyssä. Porrasjakkarakin oli vaunun sisällä.

Vastaanoton mukava rouva myi meille vielä pullon kaljaakin ja se tuli vaunun pystytyksen jälkeen tosi tarpeeseen.

Yösija maksoi karavaanarikortilla 11 + 3 + 3 + 5 = 22 euroa.

20.08.2011 lauantai

Aamulla tietty herättiin jo ennen kuutta ja aamukahvit keitettiin. Vaikka yöllä lämpötila oli ollut vain kuusi astetta, ei vaunussa tarvinnut pitää lämmitystä päällä. Jääkaappi luovutti sen verran lämpöä, että vaunussa sisällä oli aamulla +17

Onneksi olimme suorittaneet leiriytymismaksun jo illalla, pääsimme heti lähtemään, leirialueen puomikin nousi automaattisesti.

Virrat ja Alavus jäivät taakse kuin muinoin Jussi Raittisen laulussa Valtatie 66 ja tuota pikaa olimmekin jo Tuurissa.

Dieseli oli edullista, 1.259 euroa/l joten tankkasimme tankin täyteen ja ajoimme Kyläkaupan pihalle odottelemaan aukeamista. Kahvit ennätimme juuri keittää ja nauttia ja sitten ostoksille.

Yli viisi tuntia siinä meni kun kaupat oli kieretty ja lähdimme paluumatkalle.

Taas Alavuden ja Virtain kautta Orivedelle ja sieltä Kangasalalle. Mutkallisten pikkuteiden jälkeen VT 12 tuntui jo moottoritieltä.

Väsy alkoi painaa silmiä, Kurvasimme Lammilla Mulkolan kylään josta löytyi SFC Tilkunpelto.

Sinne sopi jäädä yöksi vaikka alueella olikin paljon matkailuajoneuvoja. Paikka on suuri, yli 300 vaunupaikkaa, mutta melko sokkeloinen ja ahtaan oloinen. PuuCee-vessat osassa aluetta.

Vaunu saatiin paikalleen ja päästiin huilaamaan. Tämä lysti maksoi vain 15 euroa sähköineen.

Illalla kymmenen jälkeen karaokejumputus kuului tanssiladosta, muttei juurikaan häirinnyt.

21.08.2011 sunnuntai

Aamulla, kuinkas muuten, kuuden aikaan jo kahvipannu porisi. Senjälkeen leiri purettu ja Lahden läpi kohti kotia.

Tällä reissulla tuli myös laskettua polttoaineen kulutusta. Kulutus oli kasvanut normaalista 7.5l/100km -> 10l/100km, ei mikään yllätys.

SFC Purho

Kun tuli hankittua se matkailuvaunu. Chateau Chiara vm. 1989. Pitihän sitä lähteä testaamaan Purhon leirintäalueelle.

Ensin kuitenkin ajettiin Haminaan ostoksille ja sitten sieltä Pyhältöön ja Purhoon.

Jo ennenkuin auto oli pysähtynyt, polkupyöräilevät nöösipojat ilmoittivat meille, että rannassa on muutama hyvä paikka vapaana.

Konttorissa ilmoittauduttiin ja vekslailtiin hyvälle paikalle rannan tuntumaan. Vaunu vaateriin, etukatos paikoilleen ja sitten uimaan.

Ranta oli hyvä ja vesi lämmintä.

Uinnin jälkeen laitettiin kaffepannu kiehumaan ja plop, kaasu loppui, samalla hyytyi myös jääkaappi...

Vaunun myyjä oli vakuuttanut pullon olevan täysi, liekö jossain vuotoa? Onneksi oli autossa pikkupullo, saatiin kahvit keitettyä.

Sitten lähdettiin kyttäyskierrokselle vertailemaan muiden vaunuja. Kyllä meillä oli pienin ja vaatimattomin...

Eikä mennyt kauaa kun jo kuului huuto "mitäs ne sukulaiset täällä hiippaa..."

Johannan serkun lapsi/Heinin kummitäti perheineen oli mahtivaunulla lomaa viettämässä. Minnekään ei pääse etteikö joku tuntisi.

Taas uimaan ja telttasaunaakin kokeiltiin, hyvät ja kosteat löylyt olivat.

Grilli laitettiin kuumenemaan ja grillattiin saunamakkaraa ja sitten vetäydyttiinkin jo vaunun muhkeaan vuoteeseen lukemaan. Pian uni yllätti hiljaisella ja rauhallisella leirialueella.

Aamulla käytiin taas uimassa ja ryypättiin aamukaffeet. Olisi pitänyt heti maksaa leirintä, nyt oli odotettava yhdeksään konttoorin aukeamista.

Leiri purettiin ja pakattiin kamat ja sitten olikin aika lähteä kotiinpäin. Leirintä maksoi 10Euroa ja sähköstä pulittivat 30 senttiä...

Kuningasrapua Kongsfjordissa

8.7.2011 perjantai

Auto pakattuna retkeilyvarustein suuntasimme taas keulan kohti pohjoista. Lämpötila oli taas +30 paikkeilla, mutta sopivasti ikkunoita auki pitämällä jaksoi autossa istua.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Ristiinan Realisointikeskus,

muttei tällä kertaa tarttunut mukaan mitään ostettavaa.

Sitten matka jatkui Mikkelin kautta Juvalle, josta ei pääse ohi käymättä ABC:n yhteydessä olevassa Elämyskaupassa ja muutaman kilometrin päässä olevassa Butiken på landet-kaupassa.

Taakse jäi Varkauskin ja sitten pysähdyimme Kuopiossa Pitkärannan ABC:lla syömässä sitkeät häränpihvit.

Sonkajärvellä autossa oli jo yli 40 asteen helle, poikkesimme jäätelölle ja uimareissulle Lohirannan lomakylään

Se oli tuttu paikka, siellä kävimme myös 2008 kun olimme matkalla pohjoiseen.

Matka jatkui Iisalmen ja Kajaanin kautta kohti Puolankaa. Sieltä löytyi vanha tienpohja pusikoiden takaa, sinne sopi jäädä yöksi.

Päivän ajot olivat 537km ja autossa istuttiin yhteensä 6h 39min

9.7.2011 lauantai

Aamulla herättiin kuumassa autossa ja kahvinkeiton aikana hätisteltiin hyttysiä ja paarmoja kauemmaksi. Aamuvirkkuja kun oltiin, matka jatkui jo aamukuuden jälkeen.

Polttoaine alkoi käydä vähiin, pysähdyttiin Pudasjärvellä tankkaamaan, maksoi muuten 1.359/l - halvempaa kuin etelässä. Samalla ryyppäsimme lisää kahvia....

Pudasjärveltä huristelimme Raunuan kautta Rovaniemelle.

Ensimmäiset porot pomppivat pitkin tietä paarmojen takaa-ajamina...

Rovaniemellä hetken aikaa seikkailtiin ostoskeskuksissa, osa kaupoista ei ollut vielä edes auki, nautittiin jäätelöä ja jopa muutama ostoskin tuli tehtyä.

Kuuma päivä oli taas odotettavissa, lämpötila +27 jo aamulla kymmeneltä.

Joulupukin pajakylässä ja napapiirillä piti tietysti puikahtaa, kunnes lähdimme Ounasjokivartta taas kohti pohjoista.

Hiki valui pitkin selkää, päätimme siis pulahtaa Ounasjokeen uimaan. Vuolaana virtaava joki ei ollut niitä lämpimimpiä paikkoja uida, mutta kyllä siellä silti muutaman vedon naku-uintia pääsi tekemään.

Uimareissun jälkeen ajoimme Kittilään ja Leville jossa nautimme kunnon lounaan Hullu Poro-konserniin kuuluvassa Ämmilä-ravintolassa

Myös paikallisessa kaupassa käytiin täydentämässä varastoja ja sitten taas baanalle.

Levin jälkeen käännyimme hiekkatielle kohden Inaria. 70km rynkytystä ja ropinaa niin pääsimme kestopäällystetielle Pokan kylässä. Siellä persoonallisessa Tieva Baarissa joimme kupposet kahvia ja sitten muutaman kymmenen kilometrin ajon jälkeen pulahdimme taas uimaan, tällä kertaa Lemmenjoen vesistöön kuuluvaan Solojärveen.

Ilman lämpötilan ollessa +30 ei uinti helpottanut tukalaa oloa kuin hetkeksi.

Inari jäi taakse ja suuntasimme Inarijärven pohjoisreunaa pitkin kohti koillista ja Sevettijärveä.

Poroja näkyi lisää ja jopa hirvilehmä kävi tienvarressa meitä tuijottelemassa.

Parisenkymmentä kilometriä ennen kylää löytyi idyllinen metsälampi hiekkapohjalla, sinne kurvasimme automme käkkärämäntyjen ja tunturikoivujen katveeseen ja kävimme vielä kertaalleen uimassa ennen nukkumatin saapumista.

Päivän ajot tällä kertaa 701km ja autossa sai istua 9h 08min

10.7.2011 sunnuntai

Aamun valkenemisesta ei voi puhua, kun aurinko paistaa koko yön, mutta ainakin aurinko oli korkeammalla herätessämme. Kummallinen polskinta ja loiskinta herättivät huomiomme. Hullu poro juoksi ympäri lampea vuoroin vastapäivään, vuoroin myötäpäivään aivan vesirajassa. Liekö purrut paarma pyllyyn.

Ei sitä kauaa ihmetelty vaan aamupalan jälkeen ajelimme Sevettijärven Tsasounalle.

Sevettijärvellä asuu niiden lappalaisten jälkeläisiä, jotka siirrettiin sodassa menetetystä Petsamosta uusille asuinsijoilleen.

Sevettijärveltä suunnattiin Näätämöön ja valtakunnan rajalle. Rajalla oli, kuinkas muuten, huoltoasema, jossa dieseli maksoi 1.319 Norjalaisia tankkaajia houkuttelemassa. Rajalla oli myös kirpputori, mutta sen ovet eivät olleet vielä auki. Porot kuitenkin jonottivat parijonossa ovien aukeamista.

Rajalta ajettiin ensimmäiseen Norjan-kohteeseemme, Kirkenesin kaupunkiin. Kaupunki vielä nukkui, yhtään kaffebaaria ei edes ollut auki. Joka paikassa oli vain venäjänkielisiä kylttejä, jopa kadun nimet olivat norjaksi ja venäjäksi.

Kirkenesistä palasimme takaisin samaa tietä Neideniin, jonka komeaa koskea ihailtiin.

Kosken parkkipaikalla keitettiin sitten ne kahvit ja ihmeteltiin sopulien paljoutta.

Neidenistä kurvasimme sisämaahan ja nälkäkin jo kurni suolissa. Toista tunturia ylös ja toista alas ja viimein saavuttiin Varangerinvuonon pohjukkaan, Varangerbotnin kylään, jonka huoltamolta saimme ostettua makkaraperunat ja lisää juomaa jääkaappiin.

Kylläisinä lähdimme ajelemaan vuonon rantaa itään ja saavuimmekin Vadsön pikkukaupunkiin.

Kaupungin laidalta löytyi kumma torni, mutta selvisihän se, ilmalaivan kiinnitystorni.

Wikipedia tietää kertoa tornin historiasta:

Vuonna 1926 laskeutui Roald Amundsen laskeutui Norge-nimisellä ilmalaivallaan Vadsølle. Italialainen Umberto Nobile oli ilmalaivan suunnittelija ja ohjaaja. He olivat ensimmäiset ihmiset maailmassa, jotka tekivät pohjoisnavan ylilennon ja tutkivat ilmasta käsin pohjoisia alueita. Pienistä vaikeuksista huolimatta Amundsen ja hänen miehistönsä palasivat kotiin juhlittuina sankareina. Kaksi vuotta myöhemmin Umberto Nobile johti uutta tutkimusretkeä ja laskeutui ilmalaiva Italialla Vadsølle, jatkaakseen matkaansa kohti pohjoisnapaa. Tutkimusretki sai

odottamattoman lopun, kun ilmalaiva teki paluumatkalla pakkolaskun jäälautalle Huippuvuorten lähelle. Nobile ja hänen miehistönsä saatiin lopulta turvaan, mutta pelastusretkeä johtanut Roald Amundsen sai surmansa, kun häntä kuljettanut lentokone syöksyi mereen.

Vadsöstä matka jatkui edelleen kohden itää ja Vardön kaupunkia. Kaupunki sijaitsee saarella ja sinne oli ajettava lähes kolme kilometriä pitkää merenalaista tunnelia. Ensin mentiin jyrkkää alamäkeä 88m merenpinnana alapuolelle ja puolimatkan jälkeen noustiin sitten taas jyrkkää ylämäkeä.

Vardössä on ollut aikanaan monta suurta kalatehdasta, jonne suomalaisetkin sankoin joukoin 70-luvulla matkasivat töihin. Nyt kaupunki viettää hiljaiseloa ja kaupungin ainoassa kahvilassakin oli joku yksityistilaisuus, meinasimme jäädä ilman kahvia.

Onneksi löytyi Asian Burger Cafe, joka nimestään huolimatta oli viihtyisä kahvila ja saimme taas kofeiinin tarpeen tyydytettyä.

Paluumatkalle oli lähdettävä samaa tietä pitkin Varangerinvuonon rantaa.

Kalastusalukset makasivat laitureissaan kuin pienet leikkiveneet, Venäjän puolelta saapunut kuningasrapu on kuulemma romahduttanut kalastuselinkeinon.

Ajoväsymys alkoi jo painaa, löysimme Vestre Jakobselvistä pienen leirintäalueen ja päätimme jäädä sinne yöksi. Ukkonenkin murahteli ja salamat leiskui kun pystytimme leiriä. Virkistävä sade huuhteli matkan pölyjä autosta ja itsekin pääsimme käymään leirintäalueen suihkussa.

Päivän ajot 464km ja auto oli liikenteessä 7h 36min

11.7.2011 maanantai

Eipä juuri sadekuuro ilmaa viilentänyt, aamulla oli taas jo yli kahdenkymmenen.

Aamupalan jälkeen leiri purettiin ja matka jatkui Tana Brun kaupungiin, jossa jouduimme hetken aikaa odottelemaan kauppojen aukeamista. Samalla taas tankattiin, kylläpä polttoainetta kuluu vuoristoisella seudulla.

Matka jatkui kohden pohjoista. Täällä kirkko ei ole keskellä kylää, vaan mahdollisimman kaukana keskustasta, mistähän tuokin johtuu....

Ylitimme tuntureita, joilta vielä löytyi lunta, vaikka lämpötila oli +25.

Pikaisen jalkojen viilennyksen jälkeen pääsimme lopulta Kongsfjordin kylään. Kylässä pitää ehdottomasti poiketa paikalliseen kauppaan, Landhandeliin

Siellä myytiin tavaraa jos jonkin laista ja sai siellä myös kahvia ja tuoretta vohvelia.

Sitten ajelimme matkamme pohjoisimpaan kohteeseen, Berlevågin kaupunkiin. Sankka sumu alkoi peittää aurinkoa ja ilmakin viileni tuntuvasti, olimmehan jo jäämeren rannalla ja seuraava kiintopiste olisi pohjoisnapa.

Sumun keskellä seikkailtiin majakoilla ja vanhoilla saksalaisilla tykistölaveteilla, sitten palasimme takaisin Kongsfjordiin ja matkamme pääkohtaan, kuningasravun syömiseen.

Saamani vihjeen perusteella parasta rapua saa Kongsfjorin Gjestehusista ja sinne suuntasimme. Valmistus kaikkinensa kestää pari tuntia, joten teimme tilauksen ja vetäydyimme autoon päiväunille.

Parin tunnin jälkeen oli sapuska valmiina ja kannettiin höyryävänä eteemme.

"Kuningasrapu on suurimpia tunnettuja niveljalkaislajeja. Se voi kasvaa yli 15 kg:n painoiseksi ja sen selkäkilpi 22 cm leveäksi. Sen jalkojen kärkiväli voi olla lähes kaksi metriä. Useimmat yksilöt ovat kuitenkin vain 4–5 kilogramman painoisia. Ulkoisesti kuningasrapu muistuttaa lähinnä taskurapuja, mutta kuuluu kuitenkin itse asiassa erakkorapujen osalahkoon.

Kuningasravun selkäkilpi ja raajat ovat vahvojen piikkien peittämä; selkäkilvessä niitä on 33 kappaletta. Pää ja keskiruumis ovat yhteenkasvaneet, pyrstö on viuhkamainen. Kymmenjalkaisiin kuuluvalla kuningasravulla on keskiruumiissa viisi raajaparia, joista kahdessa etummaisessa on sakset, oikealla puolella yleensä suuremmat kuin vasemmalla."

Meille tarjolle tuotu annos oli valmistettu wokkipannun näköisessä isossa metalliastiassa. joka oli vuorattu merisuolalla. Suolan sekaan oli laitettu mausteita, tähtianista, valkosipulia, sitruunaa ym. Ravusta syödään vain jalat ja sakset. Ne oli asetettu suolan päälle mahdollisimman kuivina ja sitten astiaa kuumennetaan kovalla lämmöllä jolloin ravun liha kypsyy omassa liemessään.

Ravun jalkapanssarit oli onneksi leikattu valmiiksi halki oksasaksilla, niihin ei olisi veitsi pystynyt. Lisäkkeenä oli tuoretta leipää, salaattia ja kastikkeita.

Että miltäkö maistui. Erinomaiselta, makua ei oikein pysty kuvailemaan. Ei kalan eikä katkaravun makuista, hummeria emme ole koskaan maistaneet.

Annos oli jättimäinen, emmekä jaksaneet edes kaikkea syödä.

Kylläisinä lähdimme ajelemaan takaisin Tana Brun suuntaan. Tanasta suuntasimme tunturiylängölle ja välillä suuret mäet vaativat veronsa, auton jäähdytysjärjestelmä alkoi ylikuumentua. Jouduimme hetkeksi pysähtymään ja hakemaan tyhjillä limsapulloilla vettä vuoristopurosta jäähdyttimeen. Samalla oli hyvää aikaa keitellä taas kahvit. Kahvin kulutus onkin aika kovaa tällä reissulla...

Matka jatkui ja lopulta löysimme sopivan, tuulisen paikan tunturin rinteeltä Laksefjordin vuonon reunalta.

Päivän ajomatka oli 430km ja auto liikkui 7h 30min

12.7.2011 tiistai

Aamulla lämpötila oli muuttunut jo arktisemmaksi. Auton ulkopuolella +6 ja autossa sisällä +12 mutta paksun täkin alla tarkeni hyvin.

Aamukahvi piti keitellä autossa sisällä, tuuli olisi sammuttanut kaasukeittimen liekin.

Aamutoimien jälkeen matka jatkui ja tovin ajettuamme saavuimme Lakselvin kaupunkiin, jossa taas piti tanka kallista norjalaista polttoainetta. Dieseli maksoi euroiksi muutettuna 1,71/litra...

Lakselvista käännyimme sisämaahan ja muutaman tunnin ajettuamme tulimme Karasjoen pikkukaupunkiin. Siellä kävimme taas kaupassa tuhlaamassa Norjan kruunuja ja ajoimme sitten Kautokeinoon. Nälkä jo kurni suolissa, kävimme syömässä paikallisessa burgerissa pekonijuustohampurilaiset....eikä maksanut kuin 20euroa/nuppi

Kautokeinossa on paljon hopeakorujen valmistusta, kävimmekin niitä (ja hintoja) ihmettelemässä. Sitten oli aika suunnata taas Suomen puolelle ja saavuimmekin Enontekiöön. Hetassa vielä käytiin kaupoilla ja kaffetta nautittiin matkamuistoja myyvän liikkeen kahvilassa. Kahvi ja munkki yhteensä 50 senttiä, onko tottakaan.

Sitten ajettiin Harrinivan leirintäalueelle Muonionjoen rannalle.

Sinne pystytimme leirimme komeiden matkailuautojen väliin, virittelimme grillin ja kävimme suihkussa. Makoisten makkaroiden jälkeen oli hyvä taas käydä pehkuihin vaikka ulkona puhalsi myrskytuuli ja ilmakin oli melko viileä

Ajomatka 488km ja aikaa kului autossa istuen 7h

13.7.2011 keskiviikko

Aamulla oli taas +6 ja kaikki muut leirintäalueella nukkuivat kun me jo kaffetta juotiin. Sitten leiri kasaam ja eteenpäin. Kolarissa taas tankattiin, toivottavasti viimeisen kerran tällä reissulla.

Sitten rohkeasti rajasta yli Ruotsin puolelle.

Ensimmäinen suurempi taajama oli Pajala ja kirpputorien Loppis-kylttejä oli joka puolella, muttei mistään saanut käteistä rahaa, koko kylässä ei ollut yhtään pankkiautomaattia. Sinne jäivät hyvät tavarat ostamatta.

Napapiirikin ylitettiin taas kerran,

Övertorneåsta sai rahaa seinästä, mutta vain yksi kirpputori ja sielläkään ei ollut mitään meitä kiinnostavaa. Taas piti saada kahvia, sitä nautittiin korukivivalmistajan Sten Cafessa

Pari kirpputoripaikkaa vielä löytyi, ennenkuin olimme Haparandassa ja pääsimme tuhlaamaan viimeiset Ruotsin kruunut.

Sitten sillasta yli ja taas oltiin Suomessa. Torniossa oli käytävä halpiskaupoissa ja Kemin jälkeen pysähdyttiin Motorestissa syömässä oikein Wieninleikkeet.

Matka jatkui kohden etelää, Uljuan tekoaltaan reunalla keitettiin kahvit ja sitten hieman SUomen keskipisteen eteläpuolelta Leskelästä löytyi rauhallinen linkkimaston pihapiiri. Sinne oli hyvä jäädä yöksi.

Päivän kilometrit 535km ja ajot 7h 22min

14.7.2011 torstai

Aamulla oli jo vähän lämpimäpi, +15. Yön sai nukkua rauhassa, linkkimaston kopin jäähdytin silloin tällöin surisi. Aamukahvit totuttuun tapaan ja sitten lähdettiin liikkelle taas jo heti kuuden jälkeen. Hirvikankaan ABC:lla äänekoskella piti poikkeaman ostoksille, tehtaanmyymälät eivät ollet vielä auki, matka jatkui. Jyväskylä ohitettiin ja taas kahville, tällä kertaa poikettiin tuttuun Karoliinan kahvimyllyyn Joutsaan. Ilmakin oli jo lähes hellelukemissa joten Heinolan risteyksestä ostettiin vielä jätskit ja kotona oltiin vähän puolenpäivän jälkeen.

Päivän ajot 434km ja autossa istumista 5h24min

Yhteensä kilometrejä koko lenkillä 3589km ja kahvia kului litrakaupalla....