sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Kirkkoja ja kesäkukkia

Jälleen koitti se aika vuodesta, että oli päästävä Suomenlahden eteläpuolelle kesäkukkaostoksille. Türissä järjestetään vuosittain Viron suurimmat puutarhamessut aina toukokuun loppupuoliskolla, olemme jo niissä käyneet toistakymmentä vuotta.

Nyt oli varattu jo perjantaipäivä matkustamiseen, lähdimmekin jo aamuvarhaisella ajelemaan petiautollamme kohti laivasatamaa. Toki ehdimme ensin käydä Helsingin kauppatorilla ryyppäämässä kupilliset Presidenttikahvia kera possumunkin.

Laivaan ajo sujui jo vanhalla rutiinilla, en ehtinyt paljon hermostuakaan jonojen vetävyyttä.

Tallinnassa matkamme alkoi perinteiseen tapaan hiljaisella hetkellä Viron Ortodoksine pääkirkossa aivan sataman D-terminaalin portin pielessä.
Muutamat pakolliset ostokset tehtyämme olimmekin jo hyvää vauhtia viilettämässä pitkin Viron maasetua helteisessä säässä. Haikaratkin olivat aivan läkähdyksissä pesissään pää nuokkuen iltapäivän kuumuudessa.

Ensimmäinen kohteemme pääkaupungin ulkopuolella oli Kohilan ortodoksikirkko. Remontti oli juuri käynnissä, jostain syystä mustaa kattoa ja kupoleita oltiin värjäämässä valkoisella mönjällä.
Kohilan hautausmaalla lepäsivät vieri vieressä oikeauskoiset, vääräuskoiset ja pakanatkin...



Matka jatkui kohden etelää. Ennakkotietojen mukaan pienessä Juurun kylässä piti oleman myös ortodoksikirkko ja löytyihän sekin sieltä, pusikosta. Pelkkä kupolien maalaus ei kylläkään enää riitä, Herran huone oli hyljätty ja kattokin sisään romahtanut. Yksinäinen teksti seinällä kertoi lopun olevan jo lähellä...

Juurusta ajoimme Raplaan jossa Farmiburgerissa nautimme Superpurgerin kaikilla herkuilla.
Maha killillään kurvasimme nyt Lellen rautatieristeysasemalle ja sieltä löytyi jo paremmassa kunnossa oleva ortodoksien pyhäkkö.

Siinäkin lappu luukulla, Hoosiannaa lauletaan joku toinen päivä...

Sitten saavuimmekin jo Türin pikkukaupunkiin. Puutarhamessuilla oli vielä täysi hyörinä, kello lähenteli iltakahdeksaa. Kävimme etsimässä Türin ortodoksikappelia, sen paikalla olikin hulppea omakotitalo, mutta ei kylä sentään kokonaan ilman kirkkoa jää, kadun toiselle puolelle oli hyvää vauhtia kohoamassa entistä ehompi pyhäkkö.

Köröttelimme messualueen parkkipaikalle, nyt oli jo hiljaisempaa. Kävimme kävelemässä messualueella ja tutkailemassa seuraavan päivän ottipaikat. Moni myyjä pani myyntiteltat pakettiin, pakkasi kaiken roinan autoon tullakseen taas seuraavana päivänä pystyttämään kaiken uudelleen.
Osa sentään jäi alueelle yöksi, kuka telttaan, kuka autoonsa huilaamaan Grillit kärysivät ja Sakupullot kilisivät.
Vetäydyimme yöpuulle auton uumeniin, mutta ei nukkumisesta meinannut mitään tulla. Paikallinen nuoriso saapui parkkipaikalle kokeilemaan kenen autossa bassot jytisivät kovimmin. Onneksi älysivät lähteä jonkun ajan kuluttua matkoihinsa. Mutta ei tässä vielä kaikki. Sitten saapui parkkipaikalle likkalauma ja kuten tunnettua, kotkotus ja kaakatus ei meinannut millään loppua. Hamuilin jo tylsää kirvestä sängyn alta kun parkkipaikka lopulta hiljeni ja saatoimme vaipua unten maille.

Aamulla heräsimme kilpaa auringon kanssa. Vuosi sitten yöllä oli ollut pakkasta ja nenä huurussa sai kahvia keitellä, nyt oli päin vastoin. Kuuma ja kostea ilma oli myös herättänyt kaikki lähialueen hyttyset jotka jo ikkunan ulkopuolella koputtelivat lasiin...tulkaa ulos jo...

Aamukahvin jälkeen maleksimme messualueelle, lipunmyyjät vielä nukkuivat kotosalla. Jotkut myyjistä sentään olivat heränneet ja saimme kaupanteon alkuun.

Pari kantoreissua jo autolle sain vietyä, ennenkuin lipputäti pisti ostamaan piletit. Myyjiäkin alkoi olla enenmmän ja enemmän, autolla käyntejä ei enää pystynyt laskemaan. Lopulta auto oli jo täys, kellokin oli kymmenen ja miljoona messuvierasta tukki kaikki kulkuväylät, päätimme vaihtaa maisemaa..

Auton keula kohti Pärnua, siellä on Viron edullisin Rimi-osotoskeskus.

Vändran kaupungissa taas piti olla kirkko, mutta ei kyllä meidän silmiimme sattunut, liekö jo sortunut maan tasalle.
Torin kaupungin lähellä, Randiväljan kylästä semmoinen kuitenkin löytyi, ja ainakin osittain kunnostuntyö oli jo alkanut seinän rappauksista päätellen.

Sindin kaupungissa on myös ortodoksikirkko ja komea onkin, ovi sielläkin tiukasti lukossa


Pärnussa poikettiin siellä ostoskeskuksees ja rautakaupassa sekä tietysti torilla. Sitten oli aika suunnata kohti Tallinnaa. Kaupungista poistuttaessa eteen sattui sotilasajoneuvokolonna, kolmisenkymmentä maastokuorma-autoa jotka seittämääkymppiä köröttelivät Via Balticaa pohjoiseen.
Kieli keskellä suuta pääsimme niistä kuitenkin ohi. Pärnu-Jaagupista poikkesimme pieneen Uduveren kylään kirkkoa katsomaan.

Kun palasimme päätielle, oli sotilaskolonna taas edessämme....sama ohitusruljanssi oli edessä. Päärdusta taas poikkesimme pois päätieltä, arvasimme mitä kohta edestämme löydämme.
Ajoimme Velisen kolhoosikylään, jossa ortodoksikirkko oli saanut harteilleen uuden peltikaton.
Sitten oli vuorossa Märjamaan kaupunki, mutta siellä oltiin oltu taas jumalattomia ja annettu kirkon mennä huonoon kuntoon, katto täälläkin oli romahtanut.

Palasimme päätielle ja kuinka ollakaan, saattueen perään. Kamikazeohitukset alkoivat taas, ja juuri ennen Tallinnaa pääsimme viimeisestäkin ohi.

Ajo laivaan ja onneksi oltiin varattu myös hytti, suihku teki poikaa ja pienet lepohetket ehdittiin nauttia ennen Helsinkiä. Kotimatka sujui pienessä sateessa, helteet taitavat olla tälläerää ohi.
Sekalaisia kesäkukkia ym. tuli hankittu puolentoista sataa, jäi siinä vironmummuille hieman kafferahaa, eikä kukkaostoksilla tarvinnut rahoittaa ahneita kotimaisia tukkukasvattajia...

Ei kommentteja: