maanantai 8. heinäkuuta 2013

Ensi kertaa Esnassa


Tämänkinvuotinen kesälomamme päämatka suuntautui Viroon

30.6.2013 sunnuntai

Vaunu oli jo pakattu edellisiltana ja iltapäivällä sitten ajelimme hissukseen kohti Helsingin Länsisatamaa, jonne saavuimmekin hyvissä ajoin.
Eipä ollut ruuhkaa lähtöluukulla

odottelemme laivaan pääsyä ruuhkassa...

Kyllä niitä muitakin matkustajia tuli, mutta laiva ei ollut läheskään täysi. Laivamme oli Tallinkin m/s Superstar, jolla matka Tallinnaan taittui alle kahdessa tunnissa


m/s Superstar

Tallinnassa oli normaalit katutyöt käynnissä, mutta pienten mutkien jälkeen saavuimme Piritan huvivenesataman leirialueelle. Arja-sisko ja Tapio jo siellä meitä odottelivatkin.
leiri saatiin pikaisesti pystyyn ja sitten kävelimme Piritan Selver-kauppaan täydentämään ruokavarastojamme.
Illalla nautittiin porukalla kahvit ja sitten olikin aika mennä peiton alle huomista odottelemaan.

Piritan pursiseuran paattien joukossa....



1.7.2013 maanantai

Olin tilannut autollemme huollon Tallinnalaisesta folkkarikorjaamosta ja sinne lähdettiinkin heti aamupalan jälkeen.
Vaunu jätettiin korjaamon edustalle kadun varteen ja auto ajettiin pihalle ja luovutettiin avaimet töiden vastaanottoon

sinne jäivät vaunu sekä auto...


Hyppäsimme Arjan ja Tapion sekä koirien seuraksi matkailuautoon ja ensimmäinen etappimme oli K-Rauta. Sieltä mukaan tarttui ainakin 10 litraa punamaalia, sitä pitää sutia torpan seiniin, kunhan on kotiuduttu.
Sitten ajettiin Tallinnan Keskustorille, jossa ihmeteltiin kanttarellin ja mansikanmyyjiä. Kilo mansikoita maksoi 2.50 euroa ja sienet 6 euroa/kilo.
Välillä poikettiin kahville ja letulle läheiseen Kohvikkiin ja taas seikkailtiin torilla.
Sitten taas ajeltiin Bauhoffin rautakauppaan ja Maximarkettiin ja taas ryypättiin kahvia, nyt omakeittämää.
Matka jatkui kierrätyskirpputorille Koplin kaupunginosaan ja sitten löysimmekin itsemme taas vaunumme vierestä.
Arja ja Tapio lähtivät edeltäkäsin ajamaan Paiden suuntaan ja me jäimme vaunuun loikoilemaan ja odottelemaan auton valmistumista.
Neljän jälkeen auto olikin entistä ehompi, ei muuta kuin vaunu koukkuun ja kohti etelää.
Sikupillin Statoilista tankattiin dieseliä, maksoi 1,295 euroa/l
Välillä paisteessa ja välillä sateessa ajelimme kohti pientä Esnan kylää ja sen leirintäaluetta.
Kymmenkunta kilometriä päätieltä sivuun ajettuamme Esnan kylä löytyikin ja viitat opastivat perille.

keskellä maaseutua...

 Aluetta pitää suomalainen pariskunta ja saavuimmekin oikein ruuhkan keskelle. Paikalla oli Arjan ja Tapion auton lisäksi miljoona paarmaa.
Saimme vaunun kutakuinkin suoraan ja heti leiri pystyyn. Illallisen aika jo olikin ja kun siihen päälle vielä kunnon puulämmitteinen sauna niin kyllä kelpasi taas vetäytyä yöpuulle.

kuorsaus vaan kuuluu hiljenneestä leiristä....
2.7.2013 tiistai

Aamutoimien jälkeen kävimme pienellä kävelylenkillä lähimaastossa. Esnan karavaanialueen rakennukset ovat kuuluneet kapearaiteisen rautatien rakennuksiin. Rata on purettu pois jo neukkuaikana 70-luvulla, mutta onneksi rakennuksia on vielä pystyssä

Esna karavaanialueen päärakennus

 Vanha ratapohja oli vielä hyvin maastossa näkyvissä ja assan vessakin lymysi pusikossa. Pieni pätkä ratakiskoa oli kuin muistomerkkinä lyöty portinpieleen, varmaankin aurauskepiksi

ratakiskoa vm. 1903

 Arja ja Tapio jäivät purkamaan leiriään kun me jo porhalsimme Paiden kaupunkiin. Sieltä etsittiin kauneussalonkeja käsi- ja jalkahoitoja varten, mutta kaikki ajat olivat varattuja viikoksi eteenpäin. Tapasimme Arjan ja Tapion vielä Säästymarketin pihalla, mutta sitten jo nälkä kurni suolissa ja etsimme paikkakunnan ainoan pizzapaikan, sekin oli pelkkä kioski.
Hyvää ja maukasta pizzaa sieltä kuitenkin sai, eikä kaikkea jaksanut edes kerralla syödä.

nami nami pannupizzaa

Paidesta ajelimme seuraavaan taajamaan, Viron Kevätpääkaupunkiin, Türiin. Siellä kierreltiin ja kaarreltiin, löydettiin uimarantakin, muttei ollut vielä tarpeeksi kuuma autossa, että olisi uiminen maistunut.
Türi on ollut joskus vilkasikin asemakaupunki, junia on tullut ja mennyt sekä kapea- että leveäraiteita pitkin. Nyt yksinäinen muistomerkkiveturi katselee lamput sammuneina kaihoten kohti asemaa.

Muistomerkki on jo hieman rapistunut

 Matka jatkui Vôhman taajamaan, jossa etsittiin neukkuaikaista lentokenttää. Kenttä kyllä löydettiin, kasvoi nyt vaan komeaa vehnää, ei ollut kiitoradoista merkkiäkään.

Seuraava taajama oli Viljandi, josta jo löytyi perjantaiksi manikyyriaikaa keskusaukion laidalla sijaitsevasta ilusalongista.
Kävimme vielä katsomassa Viljandin lentokentällä, sekin vaikutti aika autiolta, sentään lennonjohtotorni oli pystyssä. Tornin vieressä keiteltiin retkikahvit ja sitten olikin aika suunnata takaisin Esnaan.

...ei näy lentokoneita...

Esnaan oli saapunut suomalainen henkilöautomatkaaja jonka kovaääninen puhe kaikui pitkin leirialuetta vaikka oli talotkin välissä. Lopulta kai kaljat loppuivat ja hiljaisuus koitti ja tulihan se unikin silmään.

3.7.2013 keskiviikko

Aamulla lähdettiinkin ajelemaan Pärnuun. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kun hiljakseen huristeltiin Paiden ja Tûrin kautta Pärnujokea seuraillen kohti kaupunkia.
Ensimmäinen etappimme Pärnussa on aina Kanopin elintarviketukku, niin tälläkin kertaa.
Kaksi ostoskärryllistä sitä tavaraa saatiin taas ostettua talven varalle,
Sitten suuntasimme tuttuun Lepa Kohvikkiin ja kahvin jälkeen torille. Torin jälkeen suuntasimme paikalliseen K-Rautaan ja Rimin hypermarkettiin.
Kuuman päivän päätteeksi ajelimme sinne kuuluisalle hiekkarannalle.

Pärnun hiekkarantaa

 Vesi oli lämmintä ja uimareita tai kahlaajia riitti. Mekin polskutimme edestakaisin pitkin rantaa ja nautimme lämpimästä vedestä

matalaa on ja lämmintä

Polskuttelun jälkeen syötiin jäätelöt ja lähdettiin ajamaan takaisin Esnaan. Illalla alueelle saapui toinenkin matkaseurue ja sauna pantiin lämpimäksi.
Saunan ja kuuman päivän jälkeen uni taas maistui...

4.7.2013 torstai

Torstai-aamuna suuntasimme keulan kohti Tarton kaupunkia. Ajelimme pikkuteitä Koerun ja Jõgevan taajamien kautta ja saavuimme Tartoon juuri parhaaseen toriaikaan.

torielämä kutsuu...

 Tartossa pitää tietenkin käydä myös Raatihuoneen torilla ja päätimmekin lounastaa siellä jossain fiinissä paikassa. Sopiva terassi löytyikin ja ehdimme jo tilata juomatkin, kun selvisi ettei haluamaamme snizeliä ollutkaan tarjolla, vaikka ruokalista niin väitti...
Hörppäsimme juomat naamaan ja lähdimme pois.

Raatihuoneen toria

 Päätimmekin lounaan sijaan mennä jokiristeilylle Emajoelle. Risteily oli oikein mukava ja näki kaupunkia tavallisuudesta poikkeavasta perspektiivistä.

myös omituisia taloja kuten taustalla oleva spiraali

Risteily kesti tunnin ja jokea matkattiin kaupungista molempiin suuntiin. Yllättävää oli huomata kuinka nopeasti kaupunki muuttui maaseuduksi heti joenmutkan jälkeen.

lisää erikoisia joenrannan taloja

Risteilyn jälkeen suolet huusivat jo hoosiannaa, oli pakko etsiä jokin ruokapaikka. Semmoinen löytyikin Lounakeskuksesta ja saimme kupumme ravittua maukkaalla sienipastalla.
Päivä oli helteinen ja kun lähdimme ajamaan takaisin kohti Esnaa, oli pakko poiketa pienellä lammella uimassa, onneksi oli uikkarit mukana.
Esnan leirialueelle oli ilmestynyt parikin suomalaista matkailuautoa, muttei tungoksesta voinut vielä puhua. Suihkussa vielä huuhdeltiin matkapölyt pois ja iltakaffeen jälkeen taas petiin.


5.7.2013 perjantai

Perjantaiaamuna suuntasimme jälleen kohti Viljandia. Olihan sieltä varattu kauneushoitola-aika Johannalle. Ensin kuitenkin suuntasimme Viljandin torille, jossa taas pääsimme ihmettelemään vilkasta torielämää.

Viljandin torin portilla

Torin jälkeen suuntasimme kaupungin vanhempaan osaa, josta löytyikin mukava pikku kestikievari. Sen terassilla nautimme kahvit ja sitten olikin aika siirtyä kauneussalongin puolelle.
Johannalle tehtiinkin saman tien koko setti, manikyyri, pedikyyri, kestolakkaukset ja kulmakarvojen nypinnät...huh huh.
Minä istuskelin sen ajan ilmastoidun kauppakeskuksen käytävällä ja syvennyin dekkariin...

kauneushoitola

Sen verran aikaa viilaukset kestivät, että sitten alkoikin jo nälkä taas kurnia, joten ajoimme taas vanhankaupungin puolelle aamuiseen kestikievariin, jossa nyt päästiin sitten nauttimaan se Tarton matkalla saamatta jäänyt snizel.

takapihan taverna

Päivä jatkui helteisenä joten päätimme ajella Võrtsijärvelle uimaan. Sopiva uimapaikka löytyikin, vaikkeivat virolaiset juuri välitä rantojaan hoitaa. Pelkkää pusikkoa ja ruovikkoa lähes kaikki rannat. Pikkuinen hiekkarannan pätkä löytyi kuitenkin Vaiblan leirintäalueen kupeesta ja pääsimme hetkeksi vilvoittelemaan ja paarmojen syötäväksi.

uimaan uimaan

Virkistyneinä ja täynnä paarmanpuremia lähdimme ajelemaan pienten hiekkateiden kautta takaisin Esnan suuntaan. Välillä ajoimme huikaisevassa auringonpaisteessa läpi keltaisten rypsipeltojen, välillä ukkonen jyrähteli ja salamoi ja vettä tuli kaatamalla.

Lopulta illansuussa olimme taas leirillämme ja eikun taas syömään. Kaupasta ostetuilla herkuilla nautiskelimmekin sitten siihen saakka kunnes oli aika taas mennä nukkumaan.

nam herkkuja

6.7.2013 lauantai

Kaikki mukava loppuu aikanaan. Aampalan jälkeen alkoi leirin purku. Pian olikin kaikki kamat sullottu autoon ja vaunuun ja lähdimme ajelemaan mutkaisia teitä kohden Tallinnaa.
Ajoimme nyt vähän eri reittejä ja Raplassa tankkasimme viimeiset halvat polttoaineet ja söimme jättikokoisen annoksen talon spesiaalipannua Krantsin Körtsissä

Krantsin Körtsi Raplan lähellä

Sitten matka jatkui maaseudun pikkuiteitä Riisiperen kautta Vasalemmaan ja sieltä vihdoin Tallinnaan.
Siellä tietysti käytiin SuperAlkosta ostamassa halvat saunajuomat ja sittenpä jo ajeltiinkin laivan kyytiin.
Kotiinpäin meitä kyyditti Viking XPRS

XPRS
Pääsimmekin ekana ulos Helsingin päässä ja jäi se kaamea jonottaminen Katajanokalla pois.
Illalla ennen yhtätoista olimmekin sitten taas turvallisesti kotona.



Ei kommentteja: